Panu Laturi: Uusi puolue ei uhkaa meitä

oo äm gee. panu pojittelee haastajia. eiks vihreiden pönöttäjille tekis ihan hyvää että olis kilpailua?

Vihreän liikkeen ainut uhka on sen itsensä sisällä. Omahyväisyys, jäsenistön kuuntelemattomuus, ympäristöajatuksen uhraaminen, poliittinen vallanhurmos sekä tasa- ja ihmisarvojen edistamisen katoaminen ja niin edelleen ovat Vihreän liikkeen olemisen uhka ja nykytoiminnan uskottavuuden tappio.

On naurettavaa lähteä Kokoomukselta tai Keskustalta kyselemään, miten vihreät ovat saamiaan syytinkejään toteuttaneet. Kysyisitte joskus jäsenistölta tai katsokaa itse peilistä, mitä sieltä katsoo takaisin.

Kaikki uusi ja ns. uusi Vihreä ajatus vie tästä Ikivihreästä liikkeestä nuorta ja innokasta kouluttautunutta aktiivia mukaansa. Ja miksei houkuttaisi meitä vanhempia ihmisoikeuksien ja tasa-arvojen puolesta taistelevia.

Valoa tunnelin päässä!

Ymmärrän että suuri on työ, mutta radikaalivihreät saavat tältä tädiltä kannatuksensa!

Kauan on tädin kukkahatun alla pyörinyt ajatus:
Pakkohan täällä jumalan hylkäämässä pohjolassakin on löydyttävä rehtejä ja fiksuja päättäjiä, joille suodaan mahdollisuus vaikuttaa!

Annetaan "poijille" mahdollisuus!

Mukavaa että Panulla & pojilla on varaa moiseen itsevarmuuteen, vaikka niin Kokoomuksen kuin Keskustankin taholta on tämän hallituksen aikana avoimesti naureskeltu sille, että Vihreät ovat valmiita antamaan periksi mistä tahansa.

Tuo naureskeluhan ei kyllä pohjaa totuuteen: hallituspaikasta Vihreät eivät ole valmiita antamaan periksi, mistä tahansa sen säilyttämiksi kyllä.

Useampaan otteeseen on todettu, että olisi huonoa taktiikkaa etukäteen määritellä sellainen kysymys, jonka vuoksi hallituksesta lähdettäisiin. No, nyt on määritelty etukäteen se, ettei hallituksesta lähdetä millään ilveellä. Suomeksi sanottuna kaikki on kaupan.

Ja kun hallituksessa pysymyminen on elämän päätavoite (kuten Vanhaselle pääministerinä pysyminen, sen suhteen Vihreät sopii porukkaan), kaikki muu on tietysti sitten uhrattavissa. Kun Laturi nyt sitten kiertelee kysymystä siitä, mitä hallituksessa olemisella on saavutettu, ei hän käy luettelemaan näitä "saavutuksia", joista se ainoa todellinen on kahdessa ministerisalkussa roikkuminen - ei liioin tämän vuoksi tehtyjä uhrauksia, joiden lista olisikin melkoisesti pidempi.

ei kannattaisi olla liian ylimielinen. tämä puolue on ehkä säälittävä viritys, mutta varmasti vihreille tulee vakaviakin haastajia, kentällä on paljon tyytymättömyyttä vihreiden politiikkaan. kaikki periaatteet myydään kunhan vain hinnasta sovitaan ja paikka hallituksessa säilyy. ruskeakielisyydelläkin pitäisi olla joku raja.

Minä liityin vasta hiljattain Vihreisiin, ja syy oli nimenomaan ympäristön tila.

Koen, että Vihreät on edelleen ainoa puolue, jonka riveissä puhtaamman ympäristön puolesta on mahdollista vaikuttaa. Myönnän silti, että hieman tämä hallituksen nuorassa kulkeminen ahdistaa myös minua.

Silti en ymmärrä sitä, että me rivijäsenet vain urputamme puolueen johdon kykenemättömyyttä tai linjattomuutta. Miksemme vaikuta asioihin? Ääntä kuuluviin vain, kyllä se linja sillä muuttuu --- tai sitten iso osa jäsenistä hyväksyy nykytilan.

Pitäisi miettiä kenen intressiä uuden puolueen väitetty perustaminen palvelee. Ei ainakaan ympäristöaktiivien, sehän on selvää. Luulen kyseessä onkin laitavasemmiston mediaoperaatio, jossa koitetaan mustamaalata viheriäisiä ja levittää eripuraa. Epätoivoinen veto, mutta aika hyvin näkyy menevän läpi Etelän mediassa.

joo, median syytä kaikki. vihreissä ei ole mitään vikaa.

Jos radikaalivihreät haluavat perustaa oman puolueen, voisi jäljelle jäävä vihreä puolue muuttaa nimensä johonkin joka viittaisi enemmän kestävään kehitykseen. Ei tätä maailmaa yhden asian protestiliikkeillä pelasteta, vaan pitkän tähtäimen laaja-alaisella työllä, joka perustuu kestävän kehityksen periaatteisiin. Suomesta puuttuu sellainen puolue, joka katselisi asioita hieman kokonaisvaltaisemmin, eikä olisi vain yhden tietyn ihmisryhmän/asian puolestapuhuja. Tällaiseen ajatteluun kykeneviä ihmisiä löytyy nykyään Vihreistä, mutta mielestäni puolueen maineen pilaa nuo radikaalivihreät, jotka haluavat puolueesta yhden asian liikkeen.

Ei ympäristökysymyksiä ja yleensä vihreiden kysymyksiä voi ajaa sulkemalla jokin porukka pois, kuten radikaalivihreät näyttävät tekevän. Vihreissä on hyvää mukaanottavuus, siihen voi kuulua niin radikaalivihreitä kuin vähän maltillisempiakin. Vapaa keskustelu näiden ryhmien välilä rakentaa parempaa maailmaa.

Muute eikö radikaalivihreitä puuhuattu jo joki aika sitten, vai onko minulla sikainfluenssasta tai demantiasta johtuva sekavuudentilà?

Terv
Rauli

"Hallituspaikasta Vihreät eivät ole valmiita antamaan periksi, mistä tahansa sen säilyttämiksi kyllä."

Ja niinkö se ympäristön tila kohenee, ydinvoimalat jäävät rakentamatta ja maailma muuttuu paremmaksi, jos Vihreät vapaaehtoisesti vetäytyvät pois tekemästä tärkeitä päätöksiä?

Asiasta käytyjä keskusteluja seuratessa ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa: Vihreiden syyksi laitetaan sekä ne huonot päätökset, joita he vähälukuisuutensa takia eivät saa estettyä, että ne hyvät päätökset, joita he eivät samasta syystä - eli pienen määränsä takia - saa aikaan. Ja ratkaisuksi esitetään sitä, ettei edes pitäisi yrittää vaikuttaa. Jopa Vihreiden kanssa erilinjaiset esittävät puolueelle vaatimuksia siitä, mitä sen pitäisi tehdä!

Ympäristönsuojelusta, väestönkasvun hillitsemisestä (huom! rakentavalla tavalla) ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä oikeasti kiinnostuneille tiedoksi, että Vihreillä on järjestö nimeltä Ekovihreät, jossa on mukana mm. biologeja ja ympäristönsuojelun asiantuntijoita. Kannattaisi ehkä yrittää vaikuttamista Ekovihreiden ja puolueen ympäristötyöryhmän kautta ennen kokonaan uuden puolueen perustamista tai siihen liittymistä...Kaikkein vähiten resursseja kannattaa käyttää puoluebyrokratian pyörittämiseen kahdessa vihreässä puolueessa.

En muutenkaan ymmärrä, miksi perustaa puolue, jos toimintatapana on radikaali kansalaisaktivismi. Ei sellaisella ole politiikassa mahdollisuuksia - mutta kansalaisjärjestöjä toki maailmaan mahtuu monenkirjavia.

Nähtävästi Vihreiden suurkannatus Helsingissä on pistänyt pasmat mediassa, ja varsinkin demareissa, niin sekaisin että 14 edustajan puoluetta arvioidaan jo kuin vanhoja suurpuolueita. Paniikissa risuja ja kamppeja jaetaan joka asiasta ja totuutta käyteään varsin laiskasti. Luulin että ainakin lukiossa opetettaisiin miten edustuksellinen demokratia käytännössä toimii? Itse en ymmärrä miksi vihreiden äänestäjät menevät mukaan kampittamaan puoluetta. Kaikkea ei demokratian vallitessa voi saada heti. Radikalismi vie vain lakitupaan. Mopo, tai siis fillari, karkaa kuitenkin. Sen jälkeen koko vihreä ajatusmaailma saa ikävän leiman. Tätä karhunpalvelusta en toivo kenenkään radikaalin tekevän, vaikka innokkuus luonnonsuojeluun onkin aina tervetullutta.

Luonnonsuojelun hylkääminen ja oikeistolainen talouspolitiikka? Miltäköhän näyttäisi Suomi nyt jos Kepu saisi päättää esimerkiksi koskien kohtalosta tai Kokoomus sosiaalipolitiikasta? Kannattaa lukea esimerkiksi Pertti Salolaisen kirjoituksia hallituksen ympäristöpolitiikasta ja miettiä vielä kertaalleen onko huono asia, että hallituksessa on edes 2 (14) vihreää. Kaikkea ei saa, mutta ainakin saa vaikutettua, ettei kukaan muukaan saa kaikkea - eikö se ole demokratian perusta?

Demarit pelkää fiksujen kannattajien vuotoa Vihreisiin ja änkyröiden Persuihin. Stadissa ne menetti jo asemansa ja Jutta vie mihin vie. Kepua rokottaa Matti, PS ja aika. Kannattaa muistaa, että hallituksen pienet ovat vain jarru (Vihreät) ja kumileimaisin (RKP).

Kannatuksen nousu tavoitteena olevaan 20 paikkaan (2011) tarkoittaisi jo kuitenkin selvää viestiä muille ja antaisi lisää uskottavuutta koko puolueelle, jos se sen omalla esiintymisellä ansaitsee. Ongelmia voi vain tosin tulla siitä, jos valittujen näkyvin ja kuuluvin osa tulee samasta viiteryhmästä ja esimerkiksi vanha kunnon villapaitaosasto (klassinen luonnonsuojelu) jää taka-alalle. Kuten nyt lienee käynyt.

Ehdokkaita pitäisikin jakaa näkyvämmin edustamaan omaa lempiaihettaan puolueen sisällä (ja antaa oma foorumi), nyt seksikkäät kärkiaiheet saavat kaiken huomion seksikkäiden kärkiedustajien kannanotoissa ja vähemmän seksikkäät jäävät omine juttuineen seinäruusuiksi ja koko homma näyttää vain seksikkäältä. Ja jokainenhan tietää, ettei pelkkä seksi riitä pitemmän päälle.

Vihreän liiton puoluesihteerin asenne paljastaa hyvin ongelman ytimen. Ei itsekritiikkiä, vaan puolustuskanta - asiaa tarkastellaan välittömästi puolueen menestyksen kannalta. Ei pienintäkään vihjettä prosessista, jossa omia toimia tarkasteltaisiin kriittisesti. Olemmeko edesauttaneet omalla toiminnallamme tämän kaltaisen radikaalin kärjistymisen ja eroamisen? Miksi joku kokee tarpeelliseksi uuden puolueen perustamisen ns. vihreiden kentälle?

Miksi puoluesihteeri haluaa kysyä asiaa Kokoomukselta tai Keskustalta? Miksei kentältä tai ihan vaan kansalaisilta? En usko olevani yksin, kun väitän vihreiden myyneen turhan paljon poliittisen aseman saavuttamiseksi. Radikalisoitumisen kasvupohjaan on syynsä, niin vihreällä kentällä kuin yhteiskunnassa ylipäätään.

Omasta mielestäni vihreät ovat vähentyneet tavalliseksi puolueeksi, jonka alkutaipaleen ideologiaa demokraattisesta ja kaikkea elävää arvostasta liikkestä ei enää ole jäljellä juuri mitään, markkina-arvoa lukuunottamatta. Tekoja ja tekemättömyyttä selitellään näkymättömillä saavutuksilla, "mutta mitä olisikaan tapahtunut jos emme olisi hallituksessa", sen sijaan että jotain aitoa saataisiin aikaiseksi.

Vihreiden suurimpia saavutuksia näyttää olevan Tuija Braxin kaltaisten nilkkien suojelu, vaikka käsittääkseni selkärangaton poliitikko ei millään mittarilla ole uhanalainen laji.

Vihreän liiton suosiota uusi puolue kaventaa varmasti. Aivan kuten perussuomalaiset ovat purreet keskustaa ja SDP:tä. Mahtaa puisto-osastoa hatuttaa.

Jos Vihreät eivät kykene parlamentaarisin keinoin olemaan muuta kuin Kokoomuksen puutarhaosasto, ts. jos ei kyetä vaativiin ympäristönsuojelullisiin linjanvetoihin vaan pidetään hallituspaikkaa prioriteettilistan kärjessä, on luonnollista, että aloittaa uudestaan vihreistä fundamenteista nimenomaan puolueen muodossa.

Pojittelu on tapa väheksyä.

Lähtisitkö itse taloyhtön hallituksesta, kun sen enemmistö hyväksyttää pykälän, että vastedes yhtiö hankkii vain ydinsähköä, sulkee leikkipaikan, lopettaa kompostoinnin ja päättää vuokrata asuntoja vain vähintään kolmannen polven suomalaisille? Vai pitäisitkö asiaa niin tärkeänä, että jäisit yrittämään muutosta, vaikka pihalla naapurit huutelisivat Virtasenkin myyneen vallanhalun vuoksi periaatteensa.

Millainen vaikutusvalta olisi vihreille paras?
* hallituksen suurin puolue
* hallituksen vähemmistöpuolue
* oppisition tiukka vaihtoehtolinjan vetäjä
* yhden ympäristöasian kansalaispuolue
* ei puolue vaan kansalaisliike

Hallituksen päätökset ovat koko hallituksen päätöksiä. Niin valtiossa kuin kunnissakin. Yhteispeliä, jota toinen kutsuu periaatteiden myymiseksi, tarvitaan. Ainoa tapa kasvattaa valtaa hallituksessa on kasvattaa valtaa eduskunnassa. Vihreiden kannatus ja jäsenmäärä on ollut kasvussa, mikä tietysti toisille on ilmeinen osoitus laimentumisesta. Mitkä sitten ovat vaihtoehtoja?

Hallituksesta lähteminen vie oppositioon. Toisaalta omaa linjaa saa vetää niin kirkkaasti ja terävästi kuin sielu sietää. Olisiko parasta, että olisimme kuin vasemmistoliitto nyt?

Vai suoritammeko uskonpuhdistuksen (jolloin minäkin taidan jo tippua kelkasta) ja pienemmällä asialle omistautuneella joukolla koetamme vaikuttaa niihin muutamiin mielestämme kriittisimpiin asioihin. Olisimmeko siis kuin perussuomalaiset tai piraattipuolue?

Vai pitäisikö olla puolivallaton kansalaisliike? Toisin kuin liiton syntyaikoina, nykyään on niin monia hyviä kanslaisliikkeitä ja yhdistyksiä, että itse en näe vihreillä olevan enää juurikaan vapaata ekokogista lokeroa siellä. Vihreän puolueen jsäeniähän niistä löytyy edelleen runsaasti.

Vai onko jollakulla tiedossaan minulle tuntematonta tapaa, jolla pieni joukko voi pyörittää koko maan päätöksiä vihreästi hyväksyttävissä oleville keinoilla (s.o. Kehittyvien Maakuntien Suomi-metodi on siis poisluettu)?

Radikaalivihreiden diktatuuri on tietysti yksi vaihtoehto. Mutta parlamentaristisesti siihen ei aivan helpolla vaalien kautta päästä. Vallankumous lienee ainoa keino, mutta pitäisi siihenkin saada ne massat mukaan.

Itse henkilökohtaisesti kannatan tylsää, hidasta ja epäseksikästä puoluepoliittista toimintaa. Minusta olisi kiinnostavaa asua maassa, jossa vihreät muodostaisivat hallituksen.

Sitä odotellessa kritisoidaan toki toisiamme. Mutta mietitään myös, kenen laariin se sataa ja mitkä poliittiset tahot ovat suurimmista ympäristöongelmista päävastuullisia.

Voihan asian sanoa näinkin: kun ollaan hallituspaikan takia valmiita myymään periaatteet (lisäydinvoiman rakentaminen), onkin kyseessä tylsä ja epäseksikäs parlamentaarinen vaikuttaminen.
Eikai se haitannut, että samalla periaatteista tingittiin?
Kun periaatteista aletaan tinkiä, tullaan vähän vihertäväksi yleispuolueeksi, jonka periaatteita ei niin vakavasti tarvitse itsekään ottaa.
Ja niin ollaankin jo Kokoomuksen puutarhaosasto. Poliittisten päätösten alati laimeneva viherpesu.

Taloyhtiön hallitus toimii vakiintuneen, historiaan tukeutuvan hallintomallin ja valitun hallituksen jäsenten valitseman toimintamallin mukaan. Jos tämä tapa ei tiedostavan jäsenen mielestä johda kestävään ja laajemmin ympäristön kannalta säästävään tulokseen, ja vaikka kuinka itse veisi tietoa jäärien päähän, niin parasta irtisanoutua hallituksesta ja yrittää hankkia lisäkannatusta asukkailta ja palata vahvempana toimintaan.

Vihreillä on käsittääkseni tietoa ja taitoa, mutta kun mitään yhteistä ja laajempaa kannanottoa ei täällä olla kykeneviä saamaan aikaan. Viherpipertäjien, luomuhuuhailijoiden, kasvissyöjien ja egoteknoraattien kesken osalla menee aika kivailuissa niin osa saa touhuta valtakunnanpolitiikassa.

Kyllä täytyis jotain aikuisempaa ja selvää ulkoparlamenttaristakin asiasisältöä pikkuhiljaa pystyä tuottamaan ihan oma-aloitteisesti ja myös saamaan sille kansalaiskannatusta puoluekannasta riippumatta.

Mari Saariolle:

Saksalainen sosiologi Ottheim Rammstedt on osuvasti todennut, että mikäli yhteiskunnallinen liike menestyy, se institutionalisoituu, ja mikäli se institutionalisoituu, sen liike pysähtyy. Juuri näin on käynyt Vihreän liiton tapauksessa. Puolue ei ole enää millään lailla dynaaminen, eikä se edusta enää minkäänlaista vastavoimaa vallitseville järjestelmille.

Siitä on tullut osa poliittista järjestelmää ja markkinataloutta: jopa niiden instrumentti. Jopa tämä kardinaalivirhe eli "loputtoman kasvun paradoksi" on Vihreiden piirissä hyväksytty yleisesti talouspoliittiseksi ohjenuoraksi. Puolue puhuu kestävästä kehityksestä, eikä ymmärrä, että ongelmana on itse kehitys. Ei ole olemassa mitään kestävää kehitystä. Kasvu ei voi jatkua enää kauaa. Jos vaatimus kasvun pysäyttämisestä edustaa city-vihreän valtavirran mielestä jonkinlaista "jalat irti maasta"-ajattelua, niin juuri siitä tässä onkin kysymys. Vihreät ovat institutionalisoineet itsensä ja muuranneet omat jalkansa markkinatalouden kuppaiseen maapintaan. Teillä on jalat niin tukevasti maassa, ettette te saa niitä enää tarpeen tullen edes irti siitä. Vähänkin uskottava ympäristöajattelu sen sijaan edellyttää sitä, että kyseenalaistetaan kaikki vallitsevat rakenteet. Jalkojen _on oltava irti maasta_.

Tämä artikkeli Laturin puheineen on hyvä esimerkki siitä, ettei Vihreitä enää kiinnosta ympäristö. Vihreitä kiinnostaa poliittinen vallankäyttö itseisarvona, jonkinlaisen kummallisen reaalimaailmasta täysin irrallaan olevan mediakuvan ylläpito ja kiihkeä osanotto keskinäiseen hymistelykerhoon. Jos tilanne olisi toinen, niin Laturi olisi toivottanut uuden puolueen tervetulleeksi. Nyt artikkelista saa sellaisen kuvan, että Laturin Vihreät ajavat täysin eri asiaa kuin uusi Vihreä puolue. Mitähän siitä pitäisi päätellä? Mitähän Laturin Vihreät sitten oikein ajavat, kun uuteen ympäristöpuolueeseen suhtaudutaan näin ylenkatseisesti?

Mari Saario kysyy, minkälainen vaikutusvalta olisi Vihreälle liitolle paras. Minä sanon, ettei minkäänlainen. Minun mielestäni Vihreä liitto ei ole enää aikoihin ajanut luonnon asiaa. Liitto näkee ihmisen ja ihmiskulttuurin luonnosta irrallaan olevana kokonaisuutena, eikä tällaisesta ajattelusta voi kummuta minkäänlaista uskottavaa ympäristöajattelua.

Voisiko Panu Laturi, Mari Saario tai joku muu kertoa nyt joukon konkreettisia ympäristöpoliittisia saavutuksianne Vanhasen II hallituksen ajalta? En pidä kovinkaan kummoisina saavutuksina esimerkiksi tapauksia, joissa olette onnistuneet hiukan lieventämään jonkin ympäristölle äärimmäisen haitallisen hankkeen ympäristökuormitusta. Tässä on kyse vain "tuhon viivästyttämisestä", eikä se ole oikeastaan yhtään minkäänlainen saavutus.

Hallituksen toiminta kokonaisuutena on ollut luonnon kannalta niin haitallista, ettei Vihreiden toiminta ole voinutkaan edustaa kuin juuri tällaista viivästyttämistä, marginaalista lieventämistä ja pientä näpertelyä. Kuntatasolla joitain saavutuksia on ollutkin, mutta valtakunnantasolla puolue on ollut täysin ponneton.

Missä viipyvät suuret, kokonaisvaltaiset vaatimukset, joista ei perhana soikoon jousteta?

Minä olen monen kanssa samaa mieltä siitä, että luonnonsuojelu voisi olla vielä tärkeämmällä sijalla Vihreiden politiikassa. Mutta kaikkein tärkeintä olisi, että luonnonsuojelu nousee tärkeälle sijalle valtakunnanpolitiikassa. Sehän ei onnistu muuten kuin siten, että saadaan ympäristöä puolustavia ihmisiä valtaan. Ja ylivoimaisesti eniten näitä on Vihreissä, mitä tuskin kukaan kiistää.

Mikäli muutosta halutaan parlamentaarisen järjestelmän kautta, ei ole vaihtoehtoa sille, että valtaan pyritään kaikin keinoin ja vallasta pidetään kiinni. Poliittisen puolueen tehtävä on pyrkiä valtaan ja kasvaa, niin että se pystyy viemään läpi omia tavoitteitaan. Pieni puolue ei voi jääräpäisesti pitää kiinni kaikista utopistisista pikkutavoitteistaan, vaan politiikassa on useimmiten oltava valmis kompromisseihin. Muusta puhuminenkin on haihattelua, johon edes kansalaisjärjestöillä ei ole varaa. Ja niillä on sentään paljon enemmän mahdollisuuksia kuin puolueella ja poliitikoilla.

Menestyäkseen (ainakin pitkällä tähtäimellä) puolueen on oltava yleispuolue - eli siitä pitää löytyä yhteiskunnan kaikkien alojen taitajia. Ei ole esim. vihreiden valtiotieteilijöiden vika, ettei puolueen vaikutusvaltaisilla paikoilla löydy enempää biologeja tai ympäristötekniikan asiantuntijoita.

Sikäli en ollenkaan ymmärrä kritiikkiä enkä myöskään uuden puolueen perustamista: jos ei Vihreiden ympäristöpoliittinen linja miellytä, miksi ei mennä mukaan ja muuttaa asioita sisältäpäin, esim. toimimalla Ekovihreissä ja työryhmissä? Olen varma, että puolue ottaa avosylin vastaan kaikki, jotka nostavat Vihreiden kannatusta ja lisäävät puolueen vaikutusvaltaa ympäristöasioissa. Ulkopuolelta haukkuminen, että "noi ei tee mitään" tai "ne tekee kaiken väärin" voi olla kivaa, mutta reilua se ei ole.

Riitta Salmi: "Sikäli en ollenkaan ymmärrä kritiikkiä enkä myöskään uuden puolueen perustamista: jos ei Vihreiden ympäristöpoliittinen linja miellytä, miksi ei mennä mukaan ja muuttaa asioita sisältäpäin, esim. toimimalla Ekovihreissä ja työryhmissä? Olen varma, että puolue ottaa avosylin vastaan kaikki, jotka nostavat Vihreiden kannatusta ja lisäävät puolueen vaikutusvaltaa ympäristöasioissa. Ulkopuolelta haukkuminen, että "noi ei tee mitään" tai "ne tekee kaiken väärin" voi olla kivaa, mutta reilua se ei ole."
---

Et nyt ole sisäistänyt erästä uuden puolueen perustamiseen ilmeisestikin vahvasti vaikuttanutta piirrettä. Minä käsitin, että yksi puolueen keskeisiä pointteja on se, että teillä siellä Vihreässä liitossa ei ole yksinoikeutta omia ja monopolisoida suomalaista ympäristökeskustelua. Te ette myöskään voi monopolisoida poliittista ympäristötoimintaa. Jos toimintaanne ei ole millään lailla tyytyväinen, eikä puoluettanne kykene erottamaan muista puolueista, niin minkä ihmeen takia pitäisi mennä puolueeseenne mukaan? Uuden puolueen perustajat, ja monet meistä muistakaan, eivät näe Vihreätä liittoa ympäristöpuolueena. Sosiaaliset kysymykset, naurettava epäekologinen maahanmuuton suosinta ja muu humpuuki ovat vieneet voiton, ja nämä asiat sijoitetaan jatkuvasti, toistuvasti ja äärimmäisen härskisti ympäristön edelle.

(Hyvä esimerkki: yksikään, siis yksikään, kesän Vihreistä eurovaaliehdokkaista ei nostanut ympäristöä vaalien selkeäksi ykkösteemaksi. Tähän kiteytyy mielestäni hyvin puolueen rappio.)

Sillä hetkellä kun Vihreistä päätettiin tehdä yleispuolue (1980-luvulla?) syntyi välittömästi tarve vastavoimalle. Jos Suomen koko ympäristökeskustelu on laimean ja voimakkaasti blandatun Vihreän liiton harteilla, ei tässä pitkälle pötkitä. Tarvitaan vastavoima, joka painostaa myös teitä vahvistamaan ympäristöpoliittisia tavoitteitanne. Te painostatte ehkä lievästi muita noudattamaan omia, äärimmäisen laimeita ympäristölinjauksianne, mutta jonkin tahon pitää kaitsia myös teitä. Jonkin tahon täytyy muistuttaa ihmisiä siitä, että Vihreän liiton äänestäminen ei 2000-luvun väestöräjähdyksen ja ekokatastrofin ikeessä millään muotoa _riitä_. On ihan kivaa näprätä polkupyöräilyn, dyykkauksen ja ydinvoimamarssien parissa, mutta kun se ei _perhana soikoon riitä_.

Väite tuosta "ulkopuolelta haukkumisesta" on nimenomaan osoitus siitä, että te pyritte monopolisoimaan vihreän keskustelun. Keskustelu kuuluu teille, ja kaikki muu asioiden kommentointi on "ulkopuolelta haukkumista".

Ekovihreissä vaikuttamista on kokeiltu, mutta kaikkien puolueen vaikutusvaltaisimpien jäsenten ollessa parhaimmillaan city-vihreitä ja huonoimmillaan ei millään lailla vihreitä ei Ekovihreistä todellakaan ole dynaamiseksi sisäiseksi oppositioksi. Muutoksen on tultava ulkoapäin, kuten jo ylempänä postaamastani sosiologi Rammstedtin sitaatista voi päätellä. Vihreä liitto ei yksinkertaisesti enää ole niin dynaaminen toimija, että sen voisi odottaa merkittävästi muuttavan ja vahvistaman ympäristöpolitiikkaansa.

Riitta Salmi kirjoitti: ''Mutta kaikkein tärkeintä olisi, että luonnonsuojelu nousee tärkeälle sijalle valtakunnanpolitiikassa. Sehän ei onnistu muuten kuin siten, että saadaan ympäristöä puolustavia ihmisiä valtaan. Ja ylivoimaisesti eniten näitä on Vihreissä, mitä tuskin kukaan kiistää.''

Vihreissä voi olla eniten ympäristöä puolustavia poliitikkoja Valtakunnan politiikassa. Tuossa kuitenkin menee sekaisin absoluuttinen ja suhteellinen. Jos kukaan ei oikein tee mitään ja Vihreät ovat tekevinään vähän, saattaa jollekin jäädä se vaikutelma, että mitään ei oikeasti tapahdu.

Riitta Salmen logiikassa voisi nähdä sen toivon, että kun Vihreät yleispuolueena pääsisi tarpeeksi valtaan, se voisi lakata tekemästä ympäristöasioissa sellaisia kompromisseja, joiden takia puolueen ympäristölinjaan ollaan tyytymättömiä. Mikä tällaisen kehityksen takaa? Näyttää siltä, että Vihreät on aina vain yleispuolue ja valta on saatava ja siitä on pidettävä kiinni ympäristöasioiden kustannuksella.

Vaikka vihreissä on eniten ympäristövaikuttajia, se ei tarkoita, että se mitenkään riittäisi tekemään puolueesta absoluuttisesti vihreää, suhteellisesti se kyllä sitä voi olla. Lähinnä vihreät ovat valtapolitiikan viherpesu.

"Minä käsitin, että yksi puolueen keskeisiä pointteja on se, että teillä siellä Vihreässä liitossa ei ole yksinoikeutta omia ja monopolisoida suomalaista ympäristökeskustelua."

En ymmärrä, kenestä "meistä" puhut, mutta minun mielestäni Vihreitä ei oikein voi samaan aikaan syyttää siitä, että ympäristökeskustelua ei käydä riittävästi ja toisaalta että se monopolisoidaan. Ainakin minä olisin tyytyväinen jos aito vihreys tarttuisi muihin puolueisiin ja kaikkiin ihmisiin.

"Te painostatte ehkä lievästi muita noudattamaan omia, äärimmäisen laimeita ympäristölinjauksianne, mutta jonkin tahon pitää kaitsia myös teitä."

Minun ympäristölinjaukseni ovat kaikkea muuta kuin laimeat. Ongelmana on vain se, miten saada riittävän moni ihminen maailmassa ajattelemaan samalla tavalla, jotta saadaan huoli ympäristöstä ja eläimistä ilmenemään hyvien poliittisten päätösten muodossa - Suomessa ja muualla.

"Jonkin tahon täytyy muistuttaa ihmisiä siitä, että Vihreän liiton äänestäminen ei 2000-luvun väestöräjähdyksen ja ekokatastrofin ikeessä millään muotoa _riitä_."

Eiköhän tuo ole itsestäänselvyys: tietenkään ei Vihreiden äänestäminen eikä ylipäänsä äänestäminen riitä mihinkään. Lisäksi tarvitaan vaikuttamista omilla elintavoilla, kansalaisjärjestöissä ym. Ekokatastrofin estämiseksi nämä kaikki ovat yhdessäkin riittämättömiä - ellei saada mukaan riittävästi ihmisiä koko maailmasta. Jos ja kun halutaan vaikuttaa politiikassa, silloin on yksinkertaisesti valittava se puolue, joka todistettavasti parhaiten ajaa ympäristön asiaa ja jolla on mahdollisuus saada valtaa ympäristömyönteisten päämääriensä toteuttamiseen.

"kun Vihreät yleispuolueena pääsisi tarpeeksi valtaan, se voisi lakata tekemästä ympäristöasioissa sellaisia kompromisseja, joiden takia puolueen ympäristölinjaan ollaan tyytymättömiä. Mikä tällaisen kehityksen takaa?"

Vihreiden jäsenet ja puolueen toimintaan mukaan menijät, jos he sen haluavat taata. Ja mikä on vaihtoehto? Mahdollinen uusi yhden asian puolue, joka hajauttaa ääniä niin tehokkaasti, että sekä syvä- että vaaleanvihreys ovat enää pelkkä muisto politiikassa?

Lainais edellisestä: ''"kun Vihreät yleispuolueena pääsisi tarpeeksi valtaan, se voisi lakata tekemästä ympäristöasioissa sellaisia kompromisseja, joiden takia puolueen ympäristölinjaan ollaan tyytymättömiä. Mikä tällaisen kehityksen takaa?"

Vihreiden jäsenet ja puolueen toimintaan mukaan menijät, jos he sen haluavat taata.''

Juuri tästä on kysymys: enää ei voi luottaa siihen, että vihreät olisivat muuta kuin haalea viherpesu valtapolitiikalle. ''Jos he haluavat sen taata'' jättää juuri sen jossitteluvaran, jonka varassa syntyy uusi radikaalivihreä puolue kapinana sille vihreälle liikkeelle, joka myi periaatteensa.

Nähtävästi äärivasemmalta löytyy kilpailija entisille jyrkän linjan taistolais-kommunisteille, vihreälle liitolle. Hyvä niin.

Ainoa todellinen vaihtoehto vihreille ja kaikille totaalisen ryvettyneille puolueille vuoden 2011 vaaleissa tulee olemaan Muutos2011 -puolue - http://muutos2011.fi.

Ainoa tulevissa vaaleissa mukana oleva puolue, joka haluaa ja vaatii kansalle takaisin sille perustuslakiin kirjoitetun vallan.