Pitkään tahkotun uudistuksen tulokset jäivät laihoiksi

Hallituksen politiikkaohjelmien piti olla modernin politiikan airueita, jotka saavat ministeriöt työskentelemään yli muinoin laadittujen sektorirajojen ja jotka vähentävät byrokratiaa tavallisten ihmisten arjessa.

Toisin kävi.

Politiikkaohjelmat ovat olleet käytössä pian kaksi vaalikautta, ja valtioneuvoston kansliassa pohditaan nyt kuumeisesti, mitä ohjelmien suhteen tehdään jatkossa. Jotain pitää tehdä, koska nykymuodossaan ohjelmien käytössä ei ole rahaa, niillä ei ole valtaa, ja niiden käytännön vaikutukset ovat jääneet vähäisiksi.

Toinen uudistuksiin pakottava syy on, että mitä vähemmän yhteistyötä ministeriöillä on, sitä enemmän ne imevät rahaa. Talouskriisi ja väestön ikääntyminen pakottavat muuttamaan vanhoja rakenteita.

”Ensi alkuun kaivattaisiin sitä, että perustettaisiin ’ilmianna turha normi tai hallinto’ -hanke”, keskustalaisen pääministerin Mari Kiviniemen valtiosihteeri Mika Rossi sanoo.

Politiikkaohjelmat ovat osa valtion keskushallinnon uudistushanketta. Ne ovat yrittäneet vastata Suomen OECD:lta saamiin moitteisiin hallinnon siiloutumisesta, eli siitä, että eri hallinnonalat tekevät liian vähän yhteistyötä keskenään.

Kuluvalla vaalikaudella ohjelmia on ollut kolme: työn, yrittämisen ja työelämän; lasten, nuorten ja perheiden; sekä terveyden edistämisen politiikkaohjelma. Edellisellä hallituksella niitä oli neljä: tietoyhteiskunta- ja työllisyysohjelmat sekä yrittäjyyden ja kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmat.

”Näissä on päälleliimausta. Perustetaan esimerkiksi lasten ja nuorten politiikkaohjelma, eikä huomata, että on jo olemassa lasten ja nuorten kehittämisohjelma”, valtioneuvoston kanslian ohjelmaneuvos Sirpa Kekkonen sanoo.

Ongelmia on, koska ministeriöt eivät tiedä toistensa tekemisiä ja pitävät tiukasti kiinni omista rahoistaan.

”Reviiritietoisuus on iso ongelma. Ministereille tuntuu olevan erittäin vaikeaa antaa rahaa toiseen ministeriöön”, Valtiontalouden tarkastusviraston VTV:n pääjohtaja Tuomas Pöysti sanoo.

Ministeriöiden reviirit ovat perua ajalta, jolloin yhteiskunnalliset ilmiöt hahmotettiin aina yhdelle ministeriölle kuuluviksi. Nykyisin esimerkiksi tehokkaaseen ympäristöpolitiikkaan tarvitaan ainakin ympäristö-, valtiovarain-, työ- ja elinkeino- sekä liikenne- ja viestintäministeriöiden toimivaa yhteistyötä.

Vihreä Lanka tiedusteli vuoden 2006 lopulla kansanedustajien kokemuksia politiikkaohjelmista.

”Ohjelmilla täytyy olla selkeät tavoitteet ja niiden saavuttamisen mittaamiseksi konkreettiset mittarit. Nyt ohjelmat ovat jääneet irrallisiksi hallituksen politiikasta”, vastasi vihreiden silloinen varapuheenjohtaja Rosa Meriläinen.

VTV:n elokuussa julkaiseman selvityksen mukaan ongelmat ovat yhä samat, eikä ohjelmia nykymuodossaan kannata jatkaa. Pöysti tarkentaa, ettei se tarkoita koko ajatuksesta luopumista, kuten tiedotusvälineissä on uutisoitu. Tärkeintä on, että hallituksen kovin sisäpiiri sitoutuu ohjelmiin.

”Politiikkaohjelmille pitää korvamerkitä 300–600 miljoonaa euroa jakamatonta varausta, joka käytetään myöhemmin päätettäviin tarkoituksiin”, Pöysti sanoo.

Pöystin mielestä uudistuksella on myös laajempaa merkitystä demokratialle.

”Se vähentäisi yhteiskunnallisesta päätöksenteosta erkaantumista ja tunnetta siitä, että hallitusneuvottelujen jälkeen eduskunnassa lähinnä hallinnoidaan.”