Satu Haapanen: Tolkkua tekijänoikeuksiin!

kylläpä oli hölmö kirjoitus. Länsimainen oikeuskäytännön mukaan yksilön oikeudet yli ajaa ammatinharjoittamisen. Vaikka tekijänoikeusmafia muuta yrittääkin maailmanlaajuisesti pakkosyöttääkin, jopa ulkoparlamenttarisesti vrt acta.

Kenenkään ei pidä valvoa yhdenkään ihmisen tietoliikennettä. Piste. Tai jos kirjoittaja sallii sen että hänen postinsa luetaan ja kotiin laitetaan kuuntelulaitteet niin sitten voidaan harkita.

Niin onhan se tärkeämpää että pari pinaattia saadaan kiinni kuin se, mikä on vapaa tiedonsiirto. Esim Egypti jne. Joku tolkku sentään.

Ongelma ei ole oikeasti piratismi sen todistaa puolueettoman tahon tutkimukset. Joo tekijänoikeusjärjestöt on vetänyt hatusta kaikkia tutkimuksia joissa on tolkuttomia lukuja. Nämä on tyrmätty kriittisessä tarkastelussa.

Valitettavasti automaattinen kasvu ei toimi taiteissakaan. Valinnan varaa on nykyään enemmän ja suurin osa niistä ei kohtele asiakasta kuin roistoa. Ja jos levyssä on vain yksi hyvä biisi ei osteta enää koko levyä. Voi ei.

Suurin ongelma alalla on sen ympärille rakennettu teollisuuden haara. Levyn hinta ei varmasti ole 20 e ja sähköisen kirjan hinnassa 25 e on vitsi. Noilla hinnoilla ylläpidetään aloja jotka jäivät 80 luvulle ja kuvittelevat että on ok ryöstää asiakasta ja ylläpitää turhia toimintoja. Ennen kuin Suomen hintataso korjaantuu pysyttelen Amazonin tarjonnassa kirjoissa.

Tulevaisuus on itsekustannuksen, digitaalisten tallennus muotojen ja asiakkaan kunnioittamisen aikaa. Sorry kustantajat teidän aika meni jo, verenimijät.

Mitä kukaan uskottava henkilö ei voi nykymaailmassa sanoa ääneen on, että ideoita, ajatuksia ja muita hengentuotteita ei voi omistaa, myydä, eikä varastaa: niitä voi pelkästään kopioida henkilöltä toiselle ja kopioiminen on niin pieni vaiva, että itse kopioiminen ei luo mitään arvoa mihinkään. Fyysisiä esineitä taas voi omistaa, myydä ja varastaa, mutta ei kopioida: "kopion" rakentaminen vaatii paljon aikaa ja vaivaa, minkä takia "kopiolla" on ihan oma arvonsa riippumatta siitä, mikä kopioidun tuotteen arvo on.

Olis kiva jos hengentuotteisiin pätisivät samat lainalaisuudet kuin fyysisenkin maailman tuotteisiin, mutta kaikki yritykset kohdella hengentuotteita kuin ne olisivat fyysisiä eivät ole toimineet paitsi aiemmin, kun kopiot oli sidottu fyysisiin kopioihin eli teoskappaleisiin esimerkiksi cd-levyllä tai vhs-kasetilla. Silloinkin on oikeasti maksettu fyysisistä teoskappaleista eikä itse kopioista, vaikka toisin on haluttu luulla.

90-luvun alun jälkeen tilanne on täysin eri: kopiot ovat halpoja ja digitaaliset kopiot suorastaan ilmaisia, mutta siltikään pelkästään kopioimalla ei tämä käsin kosketeltava maailma vielä muutu miksikään. Varsinaista arvoa syntyy vain työstä ja panostuksesta ja vain oikeasta vaivannäöstä voi laskuttaa muilta rahaa. Kopiointi ei ole iso vaiva ja tämä näkyy väkisinkin kopion hinnassa: jos luovan työn tekijä yrittää laskuttaa kopioista enemmän kuin kopiointikustannukset, hän käytännössä yrittää nyhjätä tyhjästä. Jos käytännössä loputonta tuotetta voisi myydä aina vaan täydellä hinnalla, siitä saisi teoriassa äärettömän määrän rahaa.

Koska ikiliikkujaa, loputonta energian tai rahan lähdettä ei ole eikä kukaan halua maksamalla osallistua tällaisen illuusion ylläpitämiseen, kopiointi hakeutuu väistämättä kolmansien osapuolien toiminnaksi, eli "laittomaksi kopioinniksi". Tähän törmätään niin kauan, kun joku yrittää periä kopioista enemmän rahaa kuin mitä itse kopioiminen maksaa. Fyysisen kappaleen voi myydä, koska kaupan lopuksi kappale on ostajalla, mutta ei enää myyjällä. Hengentuotteilla se ei vaan yksinkertaisesti toimi, sillä kopioinnissa kummallekin jää teoskappale. Mitä enemmän kopioita myydään tai annetaan, sen arvottomammiksi ne käyvät.

Sitten joku ruikuttaa, että milläs luovan työn tekijät sitten elävät. Miten olisi työllä, sillähän me muutkin elämme? Jos on hyvä työssään, joku maksaa siitä. Mutta kopioiminen ei ole luovaa työtä vaan se säveltäminen, runoilu, kirjoittaminen, elokuvanteko, tietokoneohjelman tekeminen, tai mikä se nyt sitten onkaan. Se on sitä, millä on arvoa; ei sillä, että tekee teoksen ja myy sen saman teoksen kopioita loputtomiin.

Kiitos kopioinnin olemattoman hinnan, nykyisin jokainen voi esimerkiksi luoda mitä mielettömämpiä teoksia ihan itse, vaikka niistä ei kukaan maksaisikaan. Eli keneltäkään ei jää taiteellinen ilmaisu ilmaisematta siksi, että ei saa teoksiaan kopioimalla rahaa. Ja jos taas joku on riittävän hyvä, joku maksaa siitä--mutta itse tekemisestä, ei kopioista.

Arvelen, että parista kolmeenkymmeneen vuotta saa kulua, jotta ollaan isketty päätä tarpeeksi seinään. Sitä ennen on tosin tuhansia tai kymmeniä tuhansia ihmisiä tuomittu "tekijänoikeusrikoksesta". Mutta kun kerran kopioita kuka tahansa kykenee tehtailemaan ilmaiseksi, niin miksi joillekin kuitenkin pitäisi maksaa samasta asiasta enempää kuin mitä itse kopiointi aiheuttaa vaivannäköä?

Arvo on itse luovassa työssä, mutta kopiointi ei ole luovaa työtä eikä sillä itsellään ole mitään arvoa.

Hieman huvittaa mutta oikeastaan pelottaa tämä vihreiden kyvyttömyys muodostaa aikuismainen kanta aineettoman omaisuuden varastamiseen.