Soininvaaran uusi kirja paljastaa satasen salat

Näihin se tyssäsi: yllättäen iskeneeseen lamaan, ylemmän keskiluokan lyhyen aikavälin etuja varjelleeseen kokoomukseen ja omaa asemaansa mustasukkaisesti puolustaneisiin työmarkkinajärjestöihin.

Nämä tekijät vihreiden konkarivaikuttaja ja entinen puheenjohtaja Osmo Soininvaara nimeää suurimmiksi syiksi siihen, että suurin toivein vuonna 2007 asetetun, sosiaaliturvan kokonaisuudistusta pohtineen Sata-komitean tulokset jäivät odotettua vaatimattomammiksi.

Soininvaara ruotii suomalaista sosiaalipolitiikkaa ja Sata-komitean työtä ja tuloksia uudessa kirjassaan Sata-komitea. Miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa.

Yhden syyllisen Soininvaara nimeää erikseen. Hän on komitean jäsenenä ollut Veronmaksajien keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen, joka oli Soininvaaran mukaan poliittisesti selvästi enemmän oikealla kuin kokoomuksen peruslinja.

”Kokoomuslaisia on moneen junaan”, Soininvaara kirjoittaa, ja toteaa, että esimerkiksi kokoomusta lähellä oleva Suomen yrittäjien Jussi Järventaus oli komiteatyössä hänen lähimpiä liittolaisiaan.

Sata-komitean työ kariutui käytännössä työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen tammikuussa 2009 tekemään niin sanottuun sosiaalitupoon. Siinä perusturvan korotukset sidottiin ansiosidonnaisen sosiaaliturvan korotuksiin. Tämä taas teki korotuksista niin kalliita, että ne jäivät tekemättä.

Vaan mitä komitean perusturvajaostoa johtanut Soininvaara itse olisi voinut tehdä toisin?

”Keskustelin liikaa tutkijoiden kanssa ja yritin saada aikaan tiedollista ilmapiiriä siitä, mitä tässä voidaan tehdä. Aliarvioin täysin sen, että tässä tehdään poliittisia ohareita, eikä tutkijoiden näkemyksillä ollut painoarvoa”, Soininvaara sanoo Vihreälle Langalle.

Hänen mukaansa tärkein opetus on, että komitean työ pitää organisoida täysin eri tavalla. Ensin pitäisi laatia riippumattomien tutkijoiden tekemä selvitys, jonka kimppuun eri tahojen edunvalvojat päästettäisiin vasta myöhemmin.

Pettymyksestä huolimatta Soininvaara pitää komitean työn tuloksia komeina. Tärkeimmäksi yksittäiseksi saavutukseksi hän nostaa takuueläkkeen, ja muistuttaa, että sen lisäksi komitea laati pitkän listan mahdollisista parannuksista.

”Olisi vaatinut valtavan määrän työtä yksittäisissä työryhmissä, jotta olisi saatu aikaan vastaava määrä reformeja”, Soininvaara arvioi kirjassaan.