Tuulivoimatyöpaikat tuplaantuvat EU:ssa

Vihreiden ydinvoimavastaisuus on ideologisesti ymmärrettävää mutta käytännön asioiden edistämisen kannalta se on todella huono veto.

Ainoa järkevä tapa viedä vaihtoehtoisia energiamuotoja eteenpäin on naittaa ne ydinvoimaan. Esitetään ydinvoiman lisärakentamista sillä ehdolla, että vaihtoehtoisiin energiamuotoihin ja niiden kehittämiseen panostetaan vähintään samalla rahalla.

Tarkoitus ei ole jatkaa ydinvoiman rakentamista loputtomiin vaan saada vaihtoehtoisia energiamuotoja käyttöön ja teollisuutta joka riippuu siitä. Kun teollisuus on jo olemassa, se tarvitsee jatkossa myös aina varoja.

Lisäksi vaihtoehtoiset energiamuodot alkavat riittäviin tuotantomääriin kasvettuaan kilpailemaan ydinsähkön kanssa ja siten osaltaan lannistaa ydinvoiman jatkokäyttöä.

Ainoa mitä nykyisellä vihreiden politiikalla saavutetaan, on tympeä ideologine jankutus, jossa kategorisesti kieltäydytään kuuntelemasta mitään ydinvoiman puolesta esitettyjä argumentteja. Tästä on seurauksena se, että ydinvoimaa lopulta rakennetaan edelleen lisää ja vaihtoehtoiset energiamuodot saavat kasvaa omillaan.

Vihreiden ydinvoimanvastaisuudessa ei ole mitään järkeä. Ei poliittisesti, ei ideologisesti (koska siinäkin mielessä ajatus on harhainen).

Pitää nähdä eteenpäin pidemmälle. Ydinvoiman käyttö ei millään tapaa selviä, kunhan vaihtoehtoiset energiamuodot saadaan ensin käyttöön. Mutta ne on saatava käyttöön. Nykyisellä politiikalla vihreät jarruttavat tuota aivan turhaan.

Taktisesti oikeansuuntaista asiaa, Jarmo.

Lipponen pääsee sanomaan, että "Vihreät myyvät vaikka isoäitinsä", mutta jos samaan kauppaan saadaan iso panostus uusiutuviin, kai se on pieni hinta. Lipponen kun haukkuu Vihreät joka tapauksessa siitä riippumattakin.

EU-vaatimusten vuoksi kytkentä on jo olemassa ja sen vuoksi ei mitään tarvitse erikseen vaatia.

Mikäli kuudes nuke päätetään rakentaa, niin vuoteen 2020 mennessä pitää saada taas lisää uusiutuvia, jotta 38% velvoite saavutetaan. Eli lisää ydinvoimaa tarkoittaa automaattisesti lisää uusiutuvia - ja paljon.

Lisämausteen toi päätös, jonka mukaan lämpöpumpuilta vaaditaan noin 2,9 vuosihyötysuhde ennen muin ne kelpaavat tavoitteeseen. Tähän annettiin toki myöhemmin neuvoteltava "pohjoisten olosuhteiden" poikkeusmahdolisuus, mutta siitä huolimatta merkittävä osa ilmalämpöpumpuista jäänee laskujen ulkopuolelle. Poistoilmalämpöpumppujahan ei lasketa missään tapauksessa. Lämpöpumpuista saatava uusiutuva siis jää jonkin verran siitä mitä laskettiin olevan mahdollista.

Tuo 38% velvoite tulee vain jatkossa tiukkenemaan. Lisäksi (tähän on paljon viitteitä) tulee jatkossa sähkön tuotannolle oma velvoitteensa.

Jo vuoden 2020 velvoitteen toteuttaminen, ilman kuudetta nukea, tulee vaatimaan että pääosa kustannustehokkaasta metsäbiomassasta otetaan käyttöön. Tämän jälkeen jäljelle jää oikeastaan tuulivoima.

Kokonaisuudessaan tilanne tarkoittaa käytännössä sitä että jokaista 10 TWh/vuosi uutta ydinvoimaa vastaan tullaan tarvitsemaan 6-8 TWh/vuosi tuulivoimaa. Eli kuudes ydinvoimala tekee meistä jo sähkön nettoviejän, ydin- vai tuulisähkön? Jokainen päättäköön.

Sitten lopuksi voi miettiä minne sitä sähköä voisi koittaa viedä. Ruotsi rakentaa vuoteen 2020 tuulisähköä lähemmäs 30 TWh/vuosi ja muutaman TWh/vuosi bio-chp -sähköä eli on ainakin tasolla 20 TWh/vuosi nettoviejä. Norja on myös pian nettovielä - kiitos tuulivoiman ja lämpöpumppujen. Virossa on luokkaa 2-3 TWh/vuosi realistisia tuulivoimasuunnitelmia (+ paljon tuulentupia).

Nykyisellä Fingridin omistuspohjalla voitaisiin varmaan päättää kaapelien vetämisestä suoraan Saksaan (lasku kuluttajille), mutta taitaa tähänkin olla muutoksia tulossa.

Asiallinen kommentti FC Jari. Mutta

++++Mikäli kuudes nuke päätetään rakentaa, niin vuoteen 2020 mennessä pitää saada taas lisää uusiutuvia, jotta 38% velvoite saavutetaan. Eli lisää ydinvoimaa tarkoittaa automaattisesti lisää uusiutuvia - ja paljon. +++

Tältä tämä näyttää nykyisissä olosuhteissa. Ensi vuosikymmenellä kuitenkin alkaa öljyhuipusta aiheutuva pysyvä öljykriisi (Peak Oil), joka laittaa "kansantalouden uusiksi".

Jokunen viikko sitten IEA antoin ymmärtää, että jo mahdollisesti kahdeksan vuoden kuluttua olisi halpaa öljyä käytettävissä vain puolet siitä mitä nykyisin. Pohdintoja tämän ajan energiastrategioista on esitetty

http://www.oljyhuippu.com/

ja kattava esitys Peak Oil'ista löytyy mm.

http://en.wikipedia.org/wiki/Peak_oil

Tämä tarkoittaa sitä, että teollisuusmailta vedetään "stöpseli pois seinästä" enkä arvele, että näillä mailla - Suomi mukaanlukien - olevan kansantaloudellisesti voimavaroja kikkailla kalliiden uusiutuvien enrgiamuotojen, kuten tuulivoiman ja aurinkopaneelien kanssa. Ei ainakaan sillä volyymilla mitä nyt kuvitellaan. Todella halpaa sähköä tarvitaan mm. logistiikan vaatimien nestemäisten polttoaineiden valmistamiseen. Nämä prosessit ovat energiaintensiivisiä ja vaativat vastaavan verran energiaa kuin mitä lopputuoteesta sitten saadaan.

Jää nähtäväksi, eikä tässä tarvitse kauaa odotella. Arvelen, että ratkaisut ydinvoiman puolesta ilman tuulivoimakompensaatiota joudutaan tekemään pakon sanelemana.

Luonnollisesti kommentti oli nykytilanteen valossa.

Tunnen Peak Oil teorian hyvin. Peak Oilissa oleellista on se että kysyntä ylittää tarjonnan pysyvästi. Öljyn hinta alkaa nousta kunnes kysyntä laskee. Koska kysynnän hintajousto (price elasticity of demand, ks. wiki) alkaa olla käytännössä merkittävä vasta kun se rajoittaa autoilua, nousee öljyn hinta tasolle $ 200-300 per barreli. Öljy ei siis lopu vaan sen hinta nousee tasolle, jossa hintajousto saa merkittäviä arvoja. Tilanteessa on kaikki öljyn tuotantokapasiteetti käytössä ja hinnan määrää se kuka on ja mihin hintaan valmis vähentämään kulutustaan.

Öljyn osalta tilanne on kuitenkin hyvä sikäli että kun hinta on $ 200-300 on mahdollista a) luopua öljyn käytöstä esim. lämmityksessä ja b) synteettisiä polttoaineita voidaan valmistaa ja c) ladattavilla hybridiautoilla voidaan vähentää kulutusta (viiveellä).

Sen sijaan tiettyjen mineraalien kohdalla tilanne on huomattavasti ikävämpi. Usein mineraalilla on vain yksi pääkäyttö ja siinä sitä ei voi nopeasti korvata mitenkään. Kysynnän hintajousto on tällöin olematon. Hinnan pitää nousta monikymmenkertaiseksi ennen kuin mineraalin käyttö vähenee. Tästä heilunnasta on runsaasti dataa.

Otetaan nyt mineraaliksi uraani. Raakauraanin hintahan on jo nyt heilunut aika lailla, syynä yksittäisten isojen kaivosten tuotanto-ongelmat ja spekulaatio kysynnästä. Spottihinta pomppasi kymmenkertaiseksi muutamassa vuodessa eikä tällöin ollut edes kyse mistään isommasta tuotantovajeesta.

Mikäli aletaan todella laajamittaisesti rakentamaan lisää ydinvoimaa tulee tilapäinen pullonkaula vastaan sekä uraanimalmin louhinnassa että isotooppirikastuksessa. Tässä ei ole tarpeen edes spekuloida kokonaisvarantojen suuruudella - oleellista on kysynnän tyydyttämisen ongelma - tilapäinen Peak of uranium. Kaivosten ja rikastuslaitosten avaaminen kaikkine selvityksinen ja valituksineen ottaa nimittäin helposti toistakymmentä vuotta.

Viiveen aikana malmin ja polttoainen hinta nousee tasolle, jossa kysyntä laskee. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että ydinvoiman muuttuvat kustannukset ovat niin suuret että se nousee markinaalituotannon asemaan jollakin sähkömarkkinalla. Polttoaineen osuus tuotantokustannuksesta on tällöin luokkaa 20-30 € / MWh. Jos viive on riittävän pitkä ovat monet vasta rakennetut ydinvoimalaitokset, jotka ostavat polttoaineensa spottihintaan, konkurssissa.

Jos todella aiotaan nopeasti ja hinnaltaan ennustettavasti eroon öljystä ja fossiiliriippuvuudesta Euroopassa tapahtuu se pääosin (meri)tuulivoiman avulla - ei ydinvoiman. Ydinvoima voi olla apuna, mutta sen rajoitukset on hyvä ymmärtää.

Edellä mainitun ovat useimmat Euroopan maat ymmärtäneet ja sen vuoksi on komission johdolla aloitettu yhteiseurooppalainen merituulivoiman kehittäminen.

Mihin Suomessa kannattaisi panostaa? Voidaan tietenkin olettaa että me ollaan oikeassa ja (lähes)kaikki muut väärässä ja laittaa "all in" ydinvoimakortteihin. Sitä ennen kehottaisin miettimään pari kertaa.

Uraanin loppumista on turha käyttää perusteluna ydinvoimaa vastaan. On muitakin polttoaineita mm. torium. Riittää. Aivan varmasti ainakin siihen asti, että vaihtoehtoiset on saatu polkastua kunnolla liikkeelle. Laskelmien mukaan eri ydinpolttoaineita riittää vielä useammaksi sadaksi vuodeksi, kun ottaa vielä huomioon energiantarpeen kasvunkin.

Joten se siitä.

Vaihtoehtoiset liimaamalla kylkeen sisukkaasti ne voittaa varmasti.

Yksi mihin myös kannattaisi pureutua on tuulivoiman eri muodot. Nostamalla voimalaitos jet-virtauksiin saadaan energiaa tuotettua jo aivan toista luokkaa. Tekniset ongelmat on tietysti tuon laitoksen ankkuroimisessa. Lisäksi vastaan panee tietysti lentokoneiden puolesta puhujat, koska ilmatilaan tulee kierrettäviä saarekkeita. Lentokoneilla nyt lennetään liikaa muutenkin. Laitetaan sinne voimalaitoksia jyllään. Muutama riittää jo korvaamaan ydinvoimalan kevyesti.

Ensin tarvitaan vaan sitä rahaa ja Vihreätkään ei sitä tunnu todella haluavan, kun ideologia menee maailman pelastamisenkin edelle.

Hyviä puheenvuoroja.

Yksi tekijä johon kannattaisi myös kiinnittää huomiota energiakeskustelussa, on muuttujien muuttuminen. Minusta merkittävin muuttuja on väestö ja sen kautta tapahtuva energiakysynnän muutos. Huolimatta siitä, että parhaillaan elämme väestöräjähdysolosuhteissa - määrämme kasvaa 6,7 miljoonalla kuukaudessa - parhaillaan on mitä todennäköisesmin kuitenkin alkamassa "Peak Population". Sen tulee aiheuttamaan tuo "Peak Oil", sillä ruoan tuotanto on vahvasti kytköksissä halpaan öljyyn. Tämä on ns. ikävä totuus, mutta tässä prosessissa jota sitten myöhemmin ilmastonmuutos ryydittää, globaali määrämme tullee ehkä vuosisadan loppuun mennessä laskemaan jonnekin miljardin tasolle. Vaikka tämä tapahtuukin todennäköisesti köyhissä maissa, sillä on varmasti energian kysyntää hillitsevä vaikutus myös teollisissa maissa. Nämä "väen vähentämisen prosessit" ovat kuitenkin arvaamattomat, joten saas nähdä. Emme ole itse tätä todistamassa.

Tämän jälkeen meitä on ehkä niin vähän, että ilmasto kestää myös hiilen polttamisen. Ihan niinkuin 100 vuotta sitten. Täytyy nimittäin ymmärtää, että eivät meidän elintapamme ole niin hirveän kuormittavia, vaan meidän kuormittajien määrä on liian suuri.

Jos ja kun halvan uraanin varat olisivat rajalliset, ydinvoimaa voitaisiin kuitenkin pitää ylimenokauden halpana energiana. Voimalaitostekniikka on jotenkin hallinnassa ja geologina en näe loppusijoitustekniikassa mitään riskiä.

Jarmo: kommenttisi jet-virtausvoimaloista oli mielenkiintoinen. Sielä 10 km korkeudessa sitä tuulienergiaa vasta olisikin. Ongelmana vain on, millä ilveellä saa sinne "leijan" nostettua.

No leijojahan on olemassa monenlaisia.

Turhuus, että kukaan ei edes mieti, että mitä sinne parempaan tuuleen voi rakentaa. Sen ei tarvitse toimia samalla periaatteella ja edes täysin yhtä tehokkaasti, kuin maanpinnalla olevat laitokset.

Kaapeli kestää kyllä, kunhan se kannattelee matkan varrelta myös itsensä. Eli kaapelin vetolujuus on oltava vain voimalan naarausvastus tuulessa + sitten siirtymä kovempiin tuuliin kaapelin matkalta + kaapeli kannatteluun tarkoitetun kaluston vastus hitaammissa tuulissa.

Kaapeleita tietysti kiinnitettäisiin redundantisti niin, että vaikka puolet katkeaisi, voimala ehditään vielä laskea alas ennen katastrofia.

Laitoshan nousee vaikka kuumailmapallona ylös ja siitä itse generaattori vaikka moottoroiduin keinoin, kunnes se lentää siinä virrassa.

Toinen ihan ilmeinen soveltamaton projekti on aurinkokennojen viljeleminen merelle.

- Tankkeri purjehtii keskelle päinväntasaajaa jonnekin merelle.

- Laivasta lasketaan ponttoonien päälle viritettyjä kennoja (tai muuta aurinkovoimateknologiaa) ja merivettä hajotetaan tuotetulla sähköllä vedyksi ja hapeksi.

- Tankkerin ja kotimaan välillä kulkee jatkuva laivaliikenne, missä transportterit välittää tuotetut kaasut pulloissa. Sitten vain poltetaan takaisin vedeksi ja tuotetaan sähköä. Transportterit ja tankkeri itse tietysti kulkee tuolla samalla kaasulla/sähköllä.

* * *

Tankkereista voisi myös olla maanviljelyversioita, jotka laittaa pieniä viljelypaatteja ketjussa kellumaan päiväntasaajalle. Lannoiteongelmat tietysti on oma juttunsa mutta aurinkoa ja hyviä ilmoja aivan taatusti riittää. Tankkeri sitten aina tarvittaessa kerää sadon sisuksiinsa kuljettaakseen ne turvaan paremmille sääpaikoille. Sitten, kun vilja on kypsää niin ne puidaan paikanpäällä ja transportterit rahtaa viljan kotiin.

Pellot ja energiantuotanto toimisivat rinnan ja koko tuotantoprosessi voitaisiin kapseloida noihin laivoihin. Valvonta toimisi siten, että tankkerien mukana kulkee myös vihrää väkeä katsomassa, ettei meriin vuodeta ylimääräistä.

Tuokin voisi olla aika kiva kohde tutkimukselle, jos vain joku ikinä sitä rahoittaisi:

http://www.floatingsolarchimney.gr/introduction.htm

Mitenkäs olis, Vihreät?