Vapaaehtoistyöhön joutuu nyt jonottamaan
Järjestöihin ja seurakuntiin tulvii nyt niin paljon vapaaehtoisia, että heidät ehditään hädin tuskin ottaa vastaan.
Vapaasta tahdosta. Päivät mediatoimisto Dagmarissa työskentelevä Sari Oras kokkaa vapaa-ajalla nuorten turvatalolla Helsingissä.
Kuva: Mikael AhlforsEspoossa kaupungin, seurakuntien ja järjestöjen yhteisen vapaaehtoisverkoston syksyn kaikki kolme kurssia olivat täynnä. Kevään perehdytyksiinkin on jo ilmoittautuneita, vaikkei edes kurssien ajankohtia ole vielä päätetty.
Vapaaehtoistyön jättiläisen, Suomen punaisen ristin, Helsingissä pitämälle nuorten turvatalolle pyrkii niin paljon vapaaehtoisia, että vuoroa joudutaan odottamaan jonotuslistalla.
”Ihmiset haluavat auttaa konkreettisesti. Turvatalolla näkee nopeasti työnsä tulokset ja saa palautetta”, johtaja Pentti Savolainen sanoo.
Tutkimusten mukaan useampi kuin joka kolmas suomalainen tekee jonkinlaista vapaaehtoistyötä. Lopuista joka toinen haluaisi tällaiseen toimintaan. Taloudelliseti vaikeiden aikojen on havaittu lisäävän auttamishalua.
”Talouslamat aina lisäävät ihmisten lähimmäisyyttä”, sanoo vapaaehtoistyötä tutkinut Anne Birgitta Pessi Helsingin yliopistosta.
Sama on huomattu Helsinki Missiossa.
”Monilla on aikaa, koska he ovat lomautettuina tai työpaikka on menossa alta”, koordinaattori Tuija Saarinen sanoo.
Järjestön viidensadan vapaaehtoisen joukossa on myös paljon niitä, jotka kaipaavat kiireisen työelämän rinnalle irtiottoa pitkistä työpäivistä.
Perinteisesti vapaaehtoistyön kulmakivi ovat olleet keski-iän ylittäneet pikkukaupunkien naiset. Nyt toiminta vetää yhä enemmän myös nuorempia.
Nuorten vaikuttamishalu näyttääkin siirtyneen perinteisestä yhdistystoiminnasta ja politiikasta kouriintuntuvaan auttamiseen. Tämä on saanut järjestöt miettimään, miten sopeuttaa toiminta nykyiseen elämäntapaan.
”Vapaaehtoistyön pitää olla helppoa. Harva uskaltaa luvata käyvänsä seuraavaa seitsemää vuotta kerran viikossa tapaamassa Martta-tätiä. Nykyelämä ei ole niin pysyvää kuin mitä ystävyystoiminnalta on perinteisesti odotettu”, Raisa Baer Espoon vapaaehtoisverkostosta sanoo.
Punaisen ristin koordinaattori Örn Witting ei usko, että yhteisöllisyys vähenee, sen muodot vain muuttuvat.
”Mitä varakkaampi Suomi on, sitä enemmän ihmiset haluavat auttaa.”
- Vihreiden verkkofoorumi (24.5.2012)
- 487 ääliötä ja populistia (24.5.2012)
- :-) (24.5.2012)
- Pedataan Venäjälle peliä (22.5.2012)
- Velaksi eläminen vihreää? (22.5.2012)
- Free-sopimuksista (21.5.2012)
- Eutanasia ja poikien oikeus päättää ruumiistaan. (21.5.2012)
- Mistä elintaso syntyy? (20.5.2012)
- "Cityvihreys" onkin vihreiden perusongelma. (18.5.2012)
- Epäonnistunut iskulause (16.5.2012)
- Kannattaa ottaa venäläisistä mallia. (15.5.2012)
- Demokraattinen, demokraattisempi, ay? (15.5.2012)
- Jälleen yksi cityvihreiden pilvilinna! (15.5.2012)
- Aika teoreettiset 16000 (14.5.2012)
- Eversti co. Ylioppilasteatterissa 24.5.-13.6. (13.5.2012)
- Eversti co. Ylioppilasteatterissa 24.5.-13.6. (13.5.2012)
- (6 kommenttia)
- Vihreä argumentti globalisaatiota vastaan (26.4.2012)(10 kommenttia)
- Kriittinen kirja Linkolan ajattelusta (26.4.2012)(71 kommenttia)
- Guggenheim – politiikka (23.4.2012)
- Ilmastonmuutos – ideologiaa vai tiedettä (17.4.2012)(23 kommenttia)
- (19 kommenttia)
- Eläinaktivistit ovat aikamme samuraita (28.3.2012)(7 kommenttia)
- Miksi ei yksityisautoilua vastusteta (26.3.2012)(53 kommenttia)
- Ydinvoimasta (15.3.2012)(6 kommenttia)
- Propaganda (5.3.2012)
- Onko vihreän oltava kasvissyöjä? (26.2.2012)(110 kommenttia)
- Turkki vai somiste (16.2.2012)(14 kommenttia)
- Piirun verran positiivista populismia (27.1.2012)









Vapaaehtoistyöpaikkoja tarjolla
Monet järjestöt ja yhteisöt eivät ole vielä kohdanneet omia vapaaehtoisiaan. Mikäli olet kiinnostunut uudesta mielekkäästä harrastuksesta, tule katsastamaan Pääkaupunkiseudun vapaita vapaaehtoispaikkoja Vapaaehtoistoiminnan messuille tiistaina 1.joulukuuta klo 14 - 19 Vanhalle ylioppilastalolle. Lisää tietoa messuista ja vapaaehtoistyöpaikoista voi katsoa etukäteen www.kansalaisareena.fi/menumessut.
Ehdotus
Minusta olisi hyvä jos kehitysyhteistyö-rahoja käytettäisiin suomalaisten palkkaamiseen keikkahommiin kehitysmaihin, esimerkiksi Afrikkaan. Rahalla voitaisiiin viedä myös tarvikkeita, kuten aurinkouuneja ja vedenpuhdistuslaitteita.
Toiminnalla parannettaisiin erityisesti nuorten työllisyyttä, lisättäisiin tietoa maista, vietäisiin kehitystyötä eikä rahaa kohdemaahan. Uskoisin 6-12 kk komennukselle lähtiöitä riittävän.
Samassa yhteydessä Thors voisi mennä kohdemaahan avustamaan ja ohjaamaan toimintaa ja saamaan kosketuspinnan todellisiin ongelmiin.
Kohdemaassa käytetty raha on tehokkaampaa kuin Suomessa käytetty kustannusrelativismin takia.
Kirjoita uusi kommentti