Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Vapise luomu, niittyliha tulee!

11.6.2012 10.08
Hanna Eriksson

Niittyliha. Sana tuo mieleen lähinnä Aale Tynnin Lammasidylli-runossaan kuvailemat hilpeät lampaat. Mielikuva ei ole ihan hakoteillä, vaikkakin nämä hilpeät lampaat lopuksi syödään.

Niittylihalla tarkoitetaan lihaa, joka tulee vapaana luonnonlaitumilla laiduntavista eläimistä: lampaista, vuohista tai naudoista. Samalla eläimet hoitavat Suomen erittäin uhanalaisia perinneympäristöjä, jotka kasvaisivat muuten umpeen.

Ruotsissa tällä tavoin tuotettua sertifioitua niittylihaa on ollut kaupan jo kymmenen vuotta suuren ICA-kauppaketjun hyllyillä. Sen suosio on ollut kova.

WWF ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio koettavat nyt tehdä saman Suomessa. Ne luovat niittylihalle ekologisesti kestävät kriteerit yhdessä eläintuottajien kanssa. Sen jälkeen liha voitaisiin sertifioida, saada kaupan hyllyille ja se päätyisi suomalaisten lautasille luomulihan tapaan. Etelä-Suomessa niittylihan tuottajia on jo useita kymmeniä.

Ruotsissa niittylihan kriteerinä on muun muassa se, kuinka iso osa laitumesta on luonnonlaidunta ja kuinka pitkän ajan vuodesta eläimet saavat olla laitumella. Torjunta-aineita ei saa käyttää eikä maaperää muokata.

”Myös Suomessa ajatuksena on, että lihakarja laiduntaa mahdollisimman paljon luonnonlaitumen ehdoilla ja säilyttää sen ominaispiirteet. Samalla tuotetaan laadukasta, eettistä ja ympäristöystävällistä lihaa”, WWF:n metsäasiantuntija Panu Kunttu toteaa.

Suomen perinneympäristöistä esimerkiksi hakamaat ja sekametsälaitumet ovat äärimmäisen uhanalaisia elinympäristöjä. Niissä elää yli 400 uhanalaista eliölajia kuten lintuja, kovakuoriaisia, kasveja, sammalia, päiväperhosia ja luteita.

”Kun perinneympäristöt kasvavat umpeen ja häviävät, myös nämä lajit katoavat. Niittyliha on yksi harvoista ruuantuotantotavoista, joista on hyötyä biodiversiteetille.”

WWF ja Tapio alkavat tänä kesänä etsiä lehmiä, lampaita ja vuohia, jotka voisivat laiduntaa uhanalaisilla hakamailla ja metsäniityillä. Samalla etsitään metsänomistajia, jotka tarvitsevat apua perinneympäristöjen hoitoon.

”Lampaat tulevat toimeen kuivemmilla kohteilla ja maastossa, joka on vaikeakulkuista. Ne ovat ketteriä. Naudat vaativat rehevämmän ympäristön ja runsaampaa kasvillisuutta.”

Suomessa oli vielä 1960-luvulla yli miljoona hehtaaria metsälaitumia. Nyt niitä on muutama tuhat hehtaaria.

”Keskitymme Lounais-Suomeen, missä puustoisia perinneympäristöjä on säilynyt eniten. Siellä on parhaat edellytykset lähteä niitä elvyttämään”, Kunttu sanoo.

luomu  biodiversiteetti 



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa paperilehti täältä.