Sormukset
Kävimme eilen kultasepän luona tilaamassa sormukset. Kuten jo aiemmin asiasta kysyneelle vihreälle morsiolle vihjasin, teetimme vihkisormukset perintökoruista. Erillistä kihlasormusta kummallakaan ei ole.
Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain vihreää. Joka keskiviikko päivittyvä blogi, joka päättyy vihreisiin häihin syyskuussa 2008.
Heti alkuun on todettava kuten uusin Kuluttaja-lehti: ekosormuksia ei ole olemassakaan, ellei sitten tyydy puiseen tai muoviseen koruun. Lehden mukaan kultasormus kuluttaa hurjat 2 700 kiloa uusiutumattomia luonnonvaroja.
Hopea ja etenkin kupari ovat huomattavasti ekologisempia – hopeasormuksen tekoon kuluu 37,5 kiloa ja kuparisormukseen 3,5 kiloa luonnonvaroja.
Metalleja kuitenkin louhitaan usein toistensa sivutuotteina, eikä mikään kaivostoiminta ole ympäristön kannalta erityisen kestävää. Ympäristöhaittojen lisäksi etelän kaivos- ja koruteollisuuden työntekijöiden työolot eivät aina kestä päivänvaloa.
Siispä sormusten hankinnassa kannattaa jälleen kerran tyytyä vähempään. Entä jos ette hankkisi lainkaan sormuksia? Jos tämä on liian radikaalia, noudata perinteitä tiukasti: kihlaudu ja mene naimisiin vain kerran.
Mieti, riittäisikö morsiamellekin vain yksi sormus.
Käy läpi omat ja sukulaisten lipastot: lojuuko jossain käyttämättömiä sormuksia, jotka kävisivät teille sellaisenaan tai pienin muutoksin muodistettuna? Tai saisiko niistä sulatettuna uudet, oman tyyliset sormukset? Kannattaa käydä läpi myös panttilainaamot ja vanhoja koruja myyvät liikkeet.
Me kiikutimme kultasepälle kaulakorun ja vanhoja vihki- ja kihlasormuksia, joilla oli paljon tunnearvoa. Minusta on mukava ajatus, että rakkaiden läheisten vanhat sormukset kulkevat mukanani – lipaston pohjalla ne menisivät käyttämättöminä hukkaan.
Vanhoista pyöreäreunaisista kultasormuksista taipuu minulle kultasepän käsissä kulmikas ja hieman paksumpi valkokultainen sormus, miehelle keltainen.
Onnekseni en kaipaa sormukseen kiviä. Jalokivikauppiaat kyllä vakuuttavat, ettei suomalaisissa koruissa käytetä Afrikan sota-alueilta louhittuja niin sanottuja konfliktitimantteja, mutta osaavat harvoin kertoa myymiensä kivien alkuperän. Tie nousi pystyyn myös Kuluttaja-lehden kysyessä korumetallien alkuperästä.
Mieti, voisiko kimaltelevat kivet korvata lasilla tai kristallilla. Käyttäkää raha timanttien sijaan johonkin mukavaan yhdessäoloon.
Jos olet edelleen vakuuttunut, että tytön paras ystävä on timantti, vaadi kauppiaalta kirjallinen todistus siitä, ettei kivi ole peräisin konfliktialueilta.
Lisää aiheesta:
- Verisiä timantteja ja likaista kultaa (9.2.2007)
- Luomuperuna? Ei missään tapauksessa! (8.2.2012)
- Entäs naiset? (8.2.2012)
- Tuulivoiman varaan ei voi jättäytyä! (7.2.2012)
- Maahanmuuttajat eivät paranna huoltosuhdetta (7.2.2012)
- Miksi maksaa päästömaksuja? (6.2.2012)
- Lipsumista loppusuoralla (5.2.2012)
- Onko jotain unohtunut? (4.2.2012)
- Ontuva selitys (1.2.2012)
- Myöhästyminen on ikävää. (1.2.2012)
- Huomio (31.1.2012)
- komia lista (31.1.2012)
- Paavo Lipposen kirje Pekka Haavistolle (31.1.2012)
- ehdokkaitten käytännön kielitaito (30.1.2012)
- Pelastakkaa kanssamme RADION BIODIVERSITEETTI (29.1.2012)
- vegaanisuus/veganismi (28.1.2012)
- Eläinaktivistit ovat aikamme samuraita (6.2.2012)(6 kommenttia)
- Turkki vai somiste (27.1.2012)(13 kommenttia)
- Piirun verran positiivista populismia (27.1.2012)
- (1 kommentti)
- Ilmastonmuutos – ideologiaa vai tiedettä (28.11.2011)(20 kommenttia)
- Vihreä argumentti globalisaatiota vastaan (20.11.2011)(8 kommenttia)
- Miksi ei yksityisautoilua vastusteta (17.11.2011)(49 kommenttia)
- Kriittinen kirja Linkolan ajattelusta (21.9.2011)(70 kommenttia)
- Onko vihreän oltava kasvissyöjä? (6.9.2011)(109 kommenttia)
- Pelletti- ja puulämmitys (31.8.2011)(9 kommenttia)
- Persuista ja populismista (18.8.2011)(38 kommenttia)
- Vasemmisto ei halua antaa rahaa köyhille (11.8.2011)(17 kommenttia)









terässormus
Vihdoin oli tullut päivitys eikä vain haamupäivitys (blogilista ilmoittaa nmelkein joka päivä uudesta päivityksestä). :)
Mä en allergian takia voinut ottaa kuin kirurginteräksisen (titaaninen oli mun makuun liian tumma) ja terästä ei voi käsitellä yhtä helposti kuin esim. kultaa, jos ollenkaan, joten ei voinut käyttää vanhoja joista muokata uuden. Ja juuri niissä vanhoissa perintökoruissa mitä todennäköisimmin olisi ollut nikkeleitä ja muita allergianaiheuttajia. Se kun vasta kymmenisen vuotta on ollut kielletty.
Äiti ehti jo tuohisormustakin ehdottaa mutta onneksi löytyi puhdasta kirurginterästä niin ei tarvitse pelätä saavansa taas kädet täyteen ihottumaa.
Haamupäivitykset
Hei Herttainen, kiitos kommentista ja ikävää että blogilista huijaa. Vihreän Langan ylläpidossa varmaan joku tsekkaa, ettei vika johdu tästä sivustosta.
Hienoa, että löysit sormuksen. Voisi äkkiseltään kuvitella, että terässormus on jalometalleja ekologisempi, suurten määrien sivutuotteena yksi sormus ei varmaan niin paljon venettä keinuta.
Takorautaa
Meillä on myös tavoitteena vihreät häät. Sain siskoltani linkkinä tän blogin ja on ollut tosi mielenkiintoinen.
Sormusten kohdalla en ollut edes tajunnut ajatella mikä vaihtoehto ois järkevin. Meille on tulossa takorautaiset vihkisormukset, kihlasormuksia ei hankittu. En tiiä yhtään onko takorauta sen parempi kuin mikään mukaan, mutta tästä tuskin luovutaan, materiaalina se on meille molemmille niin läheinen. Puisia harkittiin, mulla kun on muutenkin lähes kaikki korut puisia, mutta tahdottiin kuitenkin sormuksista "ikuiset".
Kirjoita uusi kommentti