Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Kyberarkeologiaa

Disketit
Dyykkijä Jukka Nikulainen esittelee joka toinen viikko parhaat löytönsä.

Dyykkijä Jukka Nikulainen esittelee joka toinen viikko parhaat löytönsä.

18.8.2015

Jukka Nikulainen

Roskiksista löytyy silloin tällöin tietokoneisiin liittyviä vanhoja reliikkejä. Koska tietotekniikan kehitys on niin nopeaa, jopa kolmekymppinen voi tuntea itsensä vanhaksi näitä artefakteja hipelöidessään.

Kuvan korput ja lerput ovat vielä tuttuja sukupolvelleni. Commodorea käyttäneet muistanevat myös c-kasetit, joita en sentään ole ottanut roskiksesta muistoksi. Olen tosin kuullut, että on todella olemassa DJ-fanaatikkoja, joiden mielestä kasetin kohinassa on tunnelmaa vähintään yhtä paljon kuin LP:n rahinassakin.

Roskiksesta poimitut disketit ovat turvassa väärinkäytöksiltä. Vaikka jostain löytyisikin asema, jolla lerppuja voisi vielä lukea, aika on tehnyt selvää kaikesta niiden sisältämästä datasta. Itse asiassa digitaalisen tiedon säilyttäminen on vakava ongelma, johon ollaan vasta havahtumassa.

Dyykityt lerput ovat tästä hyvä esimerkki. Kuvitellaanpa, että haluaisin lukea disketin tiedot. Toimivan aseman löytäminen ja sen liittäminen pöytäkoneeseeni olisi vasta jäävuoren huippu. Tarvitsisin mahdollisesti myös jonkin esoteerisen 80-luvun ohjelmiston tietojen lukemiseen. Ohjelmisto vaatisi tietysti 80-luvun käyttöjärjestelmää pyöriäkseen, ja niin edelleen. Onneksi avoimien tiedostomuotojen käyttö on pikkuhiljaa yleistymässä.

Suosittelen tästä aiheesta kiinnostuneille Clay Shirkyn mielenkiintoista ja hauskaa esitelmää otsikolla Making Digital Durable. Se löytyy The Long Now Foundationin sivuilta ja Youtubesta. Esitelmässään Shirky muun muassa miettii, miten Yhdysvaltojen perustuslaki olisi säilytettävissä alkuperäisessä muodossaan tuleville sukupolville, jos se olisi kirjoitettu 1780-luvun asemesta 1980-luvulla, tietenkin tietokoneella.

Korppukotelo puolestaan oli löydettäessä tyhjä. Minulla on tosin omasta takaa muutama vanha kolmen ja puolen tuuman disketti jäljellä. Kotelo on kestävä ja Paul Randin IBM-logo aika hieno. Siksi kotelo oli säilytettävä.

Tajusin, mikä kaamea ironia syntyi, kun aloin säilyttää kotelossa muistitikkuja. Jossain vaiheessa laskeskelin, että sen pohjalle aivan hyvin lojumaan mahtuvissa tikuissa ja muistikorteissa oli yhteensä päälle pari sataa gigaa säilytystilaa. Siis kymmentuhatkertainen määrä dataa alkuperäiseen kymmeneen diskettiin verrattuna. Täyteen sullottuna koteloon mahtuisi aivan helposti alkuperäiseen verrattuna miljoonakertainenkin määrä dataa.





Viite