Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Pariisin henki haisee

2.3.2016

Lasse Leipola

Käyttäjän Lasse Leipola kuva

Viime joulukuussa solmittiin hurrausten saattelemana historian ensimmäinen kaikkien maiden päästöjä koskeva ilmastosopimus. Tänä vuonna oli määrä käydä tuumasta toimeen.

Pariisissa johtajan liiviä itselleen innolla sovitellut EU on ensimmäisten joukossa vesittämässä sopimuksen tavoitteita. Unioni ei komission tänään keskiviikkona antaman tiedonannon mukaan ole kiristämässä omia päästövähennystavoitteitaan, vaikka ne eivät nykyisellään vastaa sopimukseen kirjattua lämpenemisen rajoittamista kahteen asteeseen.

Tiedonannossa, joka etenee tällä viikolla ympäristöministerien käsiteltäväksi ja myöhemmin maaliskuussa päämiesten päätettäväksi, tyydytään toistamaan päästöjen vähentäminen vähintään 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Päästötavoitteiden kiristäminen ei ole enää pelkästään ympäristöjärjestöjen ja ilmastotieteen sanelemaa vaan myös monet yritykset kannattavat ilmastopolitiikan ripeää kiristämistä.

”Hyvissä ajoin tehty päätös pitkän aikavälin tavoitteista ja välitavoitteista lisää toimintaympäristön ennustettavuutta ja vakautta. Tämä on tärkeää erityisesti energiateollisuudelle, joka päättää vuosisadan puoleenväliin ulottuvista investoinneista seuraavan kymmenen vuoden aikana”, energiayhtiö Fortum totesi helmikuun alussa.

Yhtiön mukaan sopiva vähennys olisi 45–50 prosenttia. EU:n päästövähennyksien kiristämistä kannattaa myös kotimaisia yrityksiä kattavasti edustava Climate Leadership Council.


Ruotsi tuntuu olevan yksi unionin harvoista maista, joissa ilmastonmuutoksen uhka otetaan tosissaan. Maa päätti helmikuun alussa kiristää omaa ilmastotavoitettaan: vuoden 2050 sijaan maa aikoo olla päästöneutraali jo vuonna 2045.

Suomi voisi Ruotsin tapaan osoittaa edelläkävijyyttä ja siihen olisi tilaisuus vielä tämän vuoden aikana, kun energia- ja ilmastostrategiaa päivitetään. Ei kannata pidätellä hengitystään.

Climate Change News -analysoi tammikuussa G7-maiden ilmastotoimia Pariisin jälkeen eikä löytänyt merkkejä siitä, että Pariisin sopimus olisi vielä vaikuttamassa käytännön politiikkaan.


Siinä missä Euroopassa on jämähdetty vanhoille raiteille, näyttää nousevien talouksien todellisuus vastaavan paremmin sitä, mistä Pariisissa sovittiin.

Esimerkiksi Kiina aikoo – ei niinkään ilmaston vaan taloustaantuman seurauksena – sulkea tämän vuoden aikana jopa tuhat kivihiilikaivosta, kertoo uutistoimisto Reuters. Ympäristöjärjestö Greenpeace on arvioinut kivihiilen kulutuksen laskun perusteella, että Kiinan päästöt laskivat viime vuonna jo toista vuotta putkeen. Samaan aikaan uusiutuvan energian tuotantokapasiteetti kasvaa kovaa tahtia.

Hyviä uutisia on kuulunut myös Intiasta, jossa päätettiin tuplata kivihiilen verotus.


Ehkä kovin isku Pariisin sopimukselle oli Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös laittaa voimaloiden päästörajoitukset jäihin jo ennen kuin ne ehtivät astua voimaan. Nyt presidentti Barack Obaman ilmastopolitiikan ainoan kunnollisen hampaan hyödyntäminen jää hänen seuraajansa vastuulle.

Yhdysvalloissa kylmää vettä tuli viime viikolla myös ympäristövirasto EPA:lta. Sen mukaan Yhdysvaltain päästöt nousivat vuonna 2014 noin yhdellä prosentilla. Asiasta kertovan Inside Climate Newsin mukaan maan päästöt olivat samalla tasolla kuin Obaman virkakauden alkaessa vuonna 2009.

Pariisin sopimukseen jätetyn sitoumuksen mukaisesti Yhdysvaltojen pitäisi vähentää päästöjään 26–28 prosenttia 2025 mennessä, mutta tämä tavoite on nykytahdilla karkaamassa, vaikka 2005–2014 jaksolla päästöt vähenivät 7,5 prosenttia.


Myöskään ilmastotieteen kannalta tilanne ei näytä hyvältä. Australian johtava tutkimuslaitos CSIRO leikkaa rajusti ilmastotutkimuksesta. Brittilehti Guardianin siteeraaman, Australian ilmastopaneelin tekemän raportin mukaan Australia lipeää leikkausten myötä Pariisin sopimuksesta, jossa päätettiin ilmastotutkimuksen vahvistamisesta.

Suomessa vastaavaa syytöstä ei pääse tekemään, koska hallitus ehti leikata niin yliopistoilta kuin esimerkiksi Suomen ympäristökeskukselta jo ennen kuin se sitoutui Pariisin sopimukseen.


Valtionpäämiesten Pariisissa pitämistä puheista huokui vahvaa tahtoa ja aitoa aikomusta. Tänä vuonna niiden henki on alkanut haiskahtaa siltä itseltään.

Ilmastosähkeitä

  • Tuoreen Naturessa ilmestyneen selvityksen mukaan ilmaston lämpeneminen todella hidastui 2000-luvun alussa. Tutkimustulos haastaa Science-lehdessä viime kesäkuussa julkaistun tutkimuksen.
  • Tammikuu oli mittaushistorian lämpimin tammikuu ja samalla historian toinen kuukausi, jonka keskilämpötila oli yli yhden asteen 1900-luvun keskiarvoa korkeampi. Aiemmin yhden asteen rajan on ylittänyt joulukuu 2015. Erityisen lämmintä on ollut artisilla alueilla, minkä seurauksena merijää on jäämässä poikkeuksellisen pieneksi. Verkkojulkaisu Slate on ennättänyt jo kertomaan, että helmikuu oli vielä tammikuutakin kuumempi.
  • YK:n alainen siviili-ilmailun järjestö ICAO päätti lentoliikenteen päästörajoista, kertoo New York Times. Rajoitukset astuvat tosin voimaan vasta vuoden 2028 jälkeen ja koskevat silloinkin ainoastaan uusia koneita.
  • Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kohoamisen on pitkään tiedetty aiheuttavan merten happamoitumista, joka vahingoittaa muun muassa koralleja. Uutistoimisto Reuters kertoo, että tutkijat ovat onnistuneet kääntämään kehityksen muuttamalla meriveden koostumusta paikallisesti. Heidän johtopäätöksensä on tosin se, että vain päästöjen leikkaaminen voi pelastaa korallit. Tuoreen australialaistutkimuksen mukaan meriveteen liukeneva hiilidioksidi aiheuttaa ongelmia myös kaloille, jotka voivat ”päihtyä” liiasta hiilidioksidista ja menettää esimerkiksi kykynsä suunnistaa.
  • Merenpinta nousee noin 3,4 millimetriä vuodessa, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin 1900-luvulla, jolloin keskiarvo oli 1,4 millimetriä. Washington Postin uutisoiman tutkimuksen mukaan merenpinnan luonnollinen muutos 1900-luvulla olisi ollut 14 senttimetrin nousun sijaan jotain kolmen senttimetrin laskun ja seitsemän senttimetrin nousun väliltä. Guardianin mukaan, vaikka ilmaston lämpeneminen onnistuttaisiin rajoittamaan kahteen asteeseen, merenpinta nousee jopa yhdeksän metriä.





Viite