Azerbaidžanin imago vaakalaudalla

25.5.2012

Max Mannola

Blogisarjani otsikossa oleva kysymysmerkki viittaa siihen, että aina euroviisut eivät ole juhlaa kaikille, vaikka Brangurtin (Buranovon) baabushkat hoilottavatkin ”Party for everybody, dance”. Baabushkat pääsivät jatkoon ja ehkä pitemmällekin, heillä on syytä juhlintaan.

Suomen Pernillakaan ei ollut tiistai-illan karsiutumisestaan kovin pettynyt, koska hän koki tehneensä parhaansa, esiintymisensä menneen nappiin (niin koin minäkin) ja koko viisukokemuksen olevan joka tapauksessa ikimuistoinen.

Mutta Bakussa on niitä, joille euroviisut ovat ihan oikeasti vaikeuttaneet elämää. Tarkoitan niitä, jotka menettivät kotinsa Kristalliareenan ympäristön pakkolunastusten vuoksi, saamatta käypää korvausta. Sekä niitä, jotka ovat viime päivinäkin järjestäneet mielenosoituksia demokratian puolesta mutta jotka on väkivaltaisesti vaiennettu koska likaavat maan johdon mielestä maansa imagoa tärkeän tapahtuman alla. Viisuturisteille kun on näytettäviä mahtavia lippuaukioita ja dubaimaisia luksusrakennuksia eikä tyytymättömiä ihmisiä.

Onkohan maan johtajilla lainkaan järkeä päässään. Itsehän presidentti Ilham Əliyev (äännetään ”Älijef”) lähipiirineen ja poliisilaitos pahiten likaavat maansa mainetta, tukahduttaessaan rauhanomaisia mielenosoituksia väkivaltaisesti. Ehkä tämä ei pälkähtänyt heidän mieleensä?

Ilmeisesti maan johto on tottunut kohtelemaan kansalaisia kuin eläimiä, tai sitten ei tiedosta ettei epäkohtia kannata yrittää peitellä kansainväliseltä lehdistöltä. Selvästikin ajatus, että omankin maan kritisoimisen sietäminen olisi merkki terveestä kansallistunnosta, on heille vieras.

Samoin skandaaleilta olisi asuntojen purkuasiassa varmasti vältytty, jos asukkaille olisi avokätisesti maksettu kunnon korvaus maan öljyrahakassasta, jos kerta myös purkuprojektin aikataulu oli kireä ja hallinnollista käsittelyä haluttiin nopeuttaa. Mutta ei lain määräämää prosessia tuolloinkaan saisi sivuuttaa. Kaksi kertaa pienemmällä korvaussummalla häädetyillä on erittäin vaikea löytää asuntoa kalliista Bakusta, oli sitten vaikka kuinka Vuoristo-Karabahin sodan sankareita.

Kiitos Amnestyn Max Tuckerille hyvistä kontaktivinkeistä. Haastattelemani demokratia-aktivistit painottavat uudistusten tarvetta niin omistusoikeuslainsäädännössä kuin tuomioistuinten riippumattomuudessa. Neuvostoliiton kaatumisesta on kulunut yli 20 vuotta, mutta demokratia ei ole vieläkään juurtunut (kuten ei monessa muussakaan IVY-maassa). Vallan siirtyminen saman perheen sisällä isä-Heydərilta poika-Ilhamille tuo mieleen nimeltä mainitsemattoman aasialaisvaltion.

Euroviisuja joudutaan aina silloin tällöin pitämään epädemokraattisissa valtioissa. Johan kisoja 1969 isännöi Francon Espanja, eikä 2009 kisoja isännöinneestä itänaapuristammekaan menisi demokratiamielessä takuuseen.

Selvästikään EBU ei ole varautunut tilanteeseen, sillä se on tässä Bakun kriisissä vaikuttanut hyvin hampaattomalta. Se on katsonut kaikkea läpi sormien ja jättänyt kovistelematta isäntiä, painottaen tekopyhästi että politiikkaa ja euroviisuja ei saisi sekoittaa keskenään. Mitäköhän tähän sanoisivat asunnoistaan häädetyt ihmiset.

Onko EBU Azerbaidžanin öljyrahojen talutusnuorassa? Esimerkkejä, joissa Azerbaidžania on jätetty rankaisematta, on enemmänkin. Vuonna 2009 sattui varsin uskomaton tapaus: 43 ihmistä äänesti euroviisuissa perivihollisen Armenian kappaletta Jan jan, Azerbaidžanin poliisi sai heidän nimensä selville ja komensi muutaman heistä kuulusteluun poliisiasemalle! Nämä taisivat selvitä rangaistuksetta, mutta silti... kuka se sekoittikaan tässä politiikan ja euroviisut?

Moisen tapauksen johdosta Azerbaidžan olisi pitänyt sulkea koko kisoista, mutta selvisi sakoilla. Sen sijaan samana vuonna Georgia oli joutunut luopumaan kappaleestaan We don't wanna put in isäntä-Venäjän pääministerin piilopilkkaamisen takia. Kappaleen sanoja olisi pitänyt muuttaa, mihin georgialaiset eivät suostuneet ja jättivät mieluummin koko kisat väliin. Kummallista, että toisessa tapauksessa EBU oli tiukkana ja toisessa ei.

Toinen outo tapaus sattui Bakun Euroclubilla (virallisessa euroviisuyökerhossa) viikko sitten, ollessani siellä itsekin. DJ soitti hienon kierroksen vanhoja ja uusia euroviisukappaleita ympäri Eurooppaa. Siellä alkoi soida discoversiona jopa... Armenian vuoden 2010 kappale Apricot stone, jolla lisäksi on hyvin isänmaanrakas sanoitus. Yllätyin ja ajattelin, että tämähän oli loistava euroviisuhenkinen veto, ja näin tanssilattialla myös useita Azerbaidžanin lippua heiluttavia tanssivia ihmisiä, joilla ei myöskään ollut mitään kappaletta vastaan. Vaan kohta paikan päällikkö tuli ilmoittamaan DJ:lle, että armenialaisia kappaleita ei saa soittaa! Ja että kaikille DJ:ille olisi pitänyt ilmoittaa tästä…

Armenia on näistä kisoista poissa. Se olisi ehkä osallistunutkin, mutta perui sen erään rajasotilaan kuoleman jälkeen, peläten delegaationsa turvallisuuden puolesta. Ehkä se oli viisas päätös, jos asenteet yltävät Azerbaidžanissa tälle tasolle. Azereille mahtoi olla tärkeää voittaa viisut ennen Armeniaa. Saavatpahan nyt yrittää selviytyä imago-ongelmistaan. Sääli että johtajat pilaavat kansansa mainetta.

Azerbaidžan on turkinsukuinen ex-neuvostoliittolainen sekulaari islamilainen öljyvaltio, jonka näyttämishaluisen kansallismielisyyden rinnalla eurooppalaiset ”populistipuolueet” kalpenevat. Viha varsinkin Armeniaa kohtaan istuu syvällä ja on osa hallituksen politiikkaa. Ymmärrän tavallaan miksi Armenia miehittää Vuoristo-Karabahia: voisiko muka tällaiseen azerihallintoon luottaa, joka ei ”omiakaan” säästele väkivallalta?

Euroviisuedustajat ovat hyvin kitsaasti jakaneet kommentteja viisuihin liittyvistä poliittisista ongelmista.

Poikkeuksena on yksi ennakkosuosikeista, Ruotsin viisuedustaja Loreen, joka vieraili maanantaina azerbaidžanilaisten ihmisoikeusjärjestöjen luona. Hän tapasi myös maanantaisen mielenosoituksen Sing for Democracy -kampanjan järjestäjiä.

Noin sitä pitää, hyvä Loreen! Tiedostaisivatpa kaikki julkisuuden henkilöt vastuunsa eivätkä käyttäytyisi niin kuin Tero Pitkämäki Pekingissä, joka vain naurahti Tiibet-adressille ja pyyhki siitä nimensä pois.

Loreenille juhlat saattavat jatkua finaalin jälkeenkin, elleivät Venäjän mummot leivo itselleen ykkössijaa. Juhlaa tämä oli myös Makedonialle, Virolle ja muille finaaliin niille selviytyjille, joiden jatkoon meno ei ollut itsestäänselvyys.

Yllättynein olin ensimmäisessä semifinaalista Tanskan ja toisessa semistä Maltan ja Liettuan jatkamisesta – olisin tilalle laittanut todella muita maita. Juhlat siis päättyivät Suomen, Portugalin, Bulgarian ja monien muiden kannalta. Parempi onni ensi vuonna, ja oli yritys nytkin hyvä.

Ruotsin ja Venäjän kaksintaistelun käydään Turkin ja Espanjan säestyksellä. Sen lisäksi ennustan finaalille erään toisenkin asian: isäntämaa Azerbaidžan saa siellä melko alhaisen pistemäärän. Ei kappaleensa eikä laulajansa takia, vaan muista syistä.

Euroviisujen finaali lauantaina 26.5. TV2:ssa klo 22.00.

Tweet