Kansainvälistä diplomatiaa ja turhaumia

5.7.2012

Eekku Aromaa

Kello on kaksitoista ja diplomaatit parveilevat kokoussalin reunoilla pienissä ryhmissä, eivätkä maidensa kylttien takana kuuntelemassa ministereiden puheita, kuten olisi tarkoitus. Eikä mitään puheita vielä pidetäkään.

Asekauppasopimusneuvotteluiden oli määrä alkaa kymmeneltä, mutta toisin kävi. Palestiina vaatii itselleen osallistujastatusta, eikä halua istua tässä kokouksessa (eikä varmasti tulevissakaan) enää takana tarkkailijakylttinsä kanssa vaan samoissa aakkosissa muiden kanssa tasavertaisena valtiona.

Nyt sitten odotellaan, parveillaan, neuvotellaan ja keskustellaan. Kaikkien aikataulut menevät uusiksi. Huhuja liikkuu kokouksen jatkosta, eri maiden kannoista ja kokouksen puheenjohtajan toimintamalleista.

Asekauppasopimuksen eteen on tehty työtä monin tavoin yhdeksänkymmentäluvulta lähtien ja nyt tavoitteena on saada aikaan maailmanlaajuinen, kattava ja sitova sopimus, jolla rajoitetaan aseiden liikkeitä maailmassa, kuten nyt jo rajoitetaan jotakuinkin kaiken muun, harmittomammankin, kuten tekstiilien kauppaa. Tavoite on vaikea, mutta mahdollinen.

Hitaan alun jälkeen on päästy monta askelta kohti asekauppasopimusta.

Valtiot ottivat alkuperäisestä nobelistien aloitteesta kopin ja sen jälkeen on neuvoteltu, etsitty yhteisiä linjoja ja järjestetty valmistelevia kokouksia, joissa on haettu yhteistä poliittista tahtoa ja raameja neuvotteluiden käymiselle. On selvää, että yhteistä näkemystä ei ole, mutta se olisikin yllättävää maailmassa, jossa yksinkertaisemmatkin kysymykset herättävät ristiriitoja.

Kokoustamaan varmasti päästään vielä, mutta tämä episodi ei varmasti helpota sopimuksen solmimisen mahdollisuuksia, vaan antaa neuvotteluihin penseästi suhtautuville maille aiempaa enemmän mahdollisuuksia kampittaa sopimusneuvotteluja. Luultavasti sopimukseen positiivisesti suhtautuvatkin maat lannistuvat tästä turhauttavasta odottelusta jonkin verran.

Tarve asekauppasopimukselle ei kuitenkaan ole muuttunut miksikään, asekauppaa pitää voida rajoittaa maailmanlaajuisesti ja sitovasti, mahdollisimman pian.

Kirjoittaja on rauhanjärjestö Sadankomitean pääsihteeri ja hän osallistuu 2.-27. heinäkuuta YK:n päämajassa New Yorkissa pidettäviin asekauppasopimusneuvotteluihin osana Suomen valtion delegaatiota.

Tweet