Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Pallon perässä

9.6.2010

Jonathan Mander

Käyttäjän Jonathan Mander kuva

Kirjoittaja toimittaa Finnish Music Quarterly -lehteä ja Kasino Creative Annualia. Kirjoitus on julkaistu alunperin 4. kesäkuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.

Istun Ikean parkkipaikalla ja tuijotan puhelimeni nettiselainta. Jäin autoon, kun vaimoni ja kaverit menivät shoppaamaan. Tyttäreni on päiväunilla takapenkillä.

Olisin herättänyt hänet ja mennyt mukaan ostoksille, ellen voisi nyt seurata minuutti minuutilta päivitettävää raporttia Englannin viimeisestä harjoitusottelusta ennen jalkapallon MM-kisoja. Lapsen unet ovat veruke futiksen seuraamiselle.

Jalkapallo on typerä laji, jossa lapselliset miehet juoksevat pallon perässä ja johon Yleisradio tuhlaa hirveitä rahasummia. Näin ajattelevat monet tuttuni. Heidän kesäänsä MM-kisat häiritsevät kuin hyttyset.

Se herättää juuri sellaista ärtymystä, mitä kaverini koki Euroviisuja katsellessaan. ”Tää on ihan hirveää! Miten voi olla näin huono? Mä en tajua”, hän toisti ainakin 37 kertaa.

Euroviisut ovat kuin jalkapallon MM-kisat niille, jotka eivät välitä urheilusta. Osa kummankin kisan viehätyksestä perustuu romanttiselle maiden väliselle mittelölle ja spekulaatiolle. Suoritukset eivät aina ole priimaa, mutta se ei jäädytä jännitystä.

Ne, jotka eivät välitä futiksesta, olettavat että koko totuus on tuloksissa ja itse pelissä. Ei ole.

Se ei tarkoita, että aion perustella ylevöittävällä vertauksella, että katsomiseni on älyllistä kulttuuria eikä suoraviivaista viihdettä.

Mutta peli ei kiinnostaisi niin paljon, ellen tuntisi pelaajien ja joukkueiden taustoja. Ne avaavat viheriölle tarinallisen ulottuvuuden, jonka takia MM-kisojen seuraaminen on elämyksellistä kuin hyvän tv-sarjan tapittaminen.

Kun vahtaa kisoja kuukauden ajan, toiset pelaajat muuttuvat sankareiksi ja toiset pahiksiksi.

Turnauksen edetessä adrenaliinin saavat virtaamaan jopa maat, jotka alkuun herättivät vain viileää vihaa – neljä vuotta sitten Italia ja Saksa puursivat 119 minuuttia, kunnes hetkiä ennen häämöttävää rangaistuspotkukilpailua Fabio Grosso laukaisi italialaiset vaikuttavasti voittoon.

Suosikkijoukkue aiheuttaa tietenkin eniten jännitettävää. Sydämeni on jo vähän syrjällään, koska joukkueeni Englanti (olen puolibritti) putoaa aina neljännesvälierissä.

Ghanan ja Saksan väliseen otteluun tuo jännitettä se, että ghanalainen Kevin-Prince Boateng taklasi sarjakauden viimeisessä pelissä Saksan kapteeni Michael Ballackin MM-kisakelvottomaksi. Kaiken lisäksi Boatengin velipuoli pelaa Saksan maajoukkueessa!

Kaverini joutuvat kesällä ihmettelemään, kun torppaan sosiaaliset lähestymiset ja katoan telkkarin ääreen. Nyt kyseessä on vain harjoituspeli, joten herätän tyttäreni ja liitymme muiden seuraan pehmikselle.





Viite