Puna-apila, Trifolium pratense

19.8.2010

Emilia Raunio

Puna-apila on timotein ohella tärkein rehukasvimme. Heleän violetin- tai vaaleanpunaiset sekä mehevän tuoksuiset kukat ihastuttavat niin kasvia pölyttäviä kimalaisia kuin loppukesän kedoilla liikkuvia hortoilijoitakin.

Kasvin latinan kielinen nimi trifolium viittaa kasvin kolmilehtisyyteen. Suomessa tavataan kymmenkunta alkuperäistä tai vakiintunutta apilalajia.

Puna-apilan erottaa muista apiloista sen tuuheista kesä-syyskuussa kukkivista vaaleanpunaisista kukinnoistaan ja soikeista tai vastapuikeista lehdistä, joiden keskellä on vaalea laikku. Virkeimmin kasvi varttuu savipitoisella kivennäismaalla.

Puna-apilan lehdet ovat ravintokoostumuksensa puolesta oivaa ravintoa ihmisellekin. Nuoria lehtiä voi poimia muhennoksiin ja salaatteihin. Runsaan mesipitoisuuden vuoksi kukista saa miellyttävän makuista teetä.

Vaaleanpunainen apilankukka antaa myös kauniisti väriä teesekoitukseen. Olenpa nähnyt elokuisissa juhlissa kukilla voileipäkakkuakin koristelleen.

Kasvi sisältää runsaasti valkuaisaineita ja C-vitamiinia, lukuisia flavonoideja, jonkin verran haihtuvia öljyjä, salisyylihappoa sekä kumariinihappoa. Kansanlääkinnässä puna-apilateellä on lääkitty yskäisiä potilaita. Ulkoisesti puna-apilakeitteellä on pehmennetty myös ihon kovettumia.

Kirjoittaja on puissa kiipeilevä villin luonnon kutsua kuunteleva elintarvike-ekonomi, vapaa toimittaja ja valokuvaaja. Blogissa opastetaan käyttämään luonnonvaraisia kasveja ravinnoksi.

Tweet