Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Väärällä ovella

1.12.2011

Noora Jussila

Marraskuisena arki-iltana pahaa-aavistamattoman kiinalaisperheen ovelle ilmestyy tuntematon länsimaalainen. Ovisilmästä minut huomannut nainen kysyy hämmentyneenä kuka olen. Arvaan jo, että olen väärässä paikassa. Taas. Mutta tänne kaikki neuvoivat ja sekä rappu että asunnon numero ovat oikein. Sanon, että olen varmaan eksynyt.

“Voitteko avata ovea vähän ja auttaa?” anon. En nimittäin tiedä yhtään missä olen mennyt väärään.

Oven avaa lopulta kolmikymppinen mies, jolle osoitan pahoitellen lappua, jolle on kirjoitettu kiinaksi osoite.

“Te ette varmaan tiedä kuka olen?” saan kysytyksi, vaikka miehen ilme onkin jo kertonut vastauksen. Hän kertoo minun olevan väärässä talossa. Viereinen talo on oikea.

Tällä kertaa oven avaa kolmikymppinen pariskunta, joka tunnistaa minut odottamakseen opiskelijaksi.

Viiden Kiinan vierailuni aikana olen ehtinyt asua neljässä kiinalaisperheessä ennen tätä pariskuntaa. Perhe numero yksi oli kolmen sisaren pyörittämä isäntäperhe. Tammikuu 2007 tuntui aivan erityisen kylmältä Shanghaissa. Kylpyhuoneen ikkunaa ei saanut kunnolla kiinni ja nukuin toppatakki päällä kolmen peiton alla.

Viisikymppiset sisaret voivottelivat, että Suomi on ilmeisesti lämmin maa kun en ollut paremmin varautunut kylmään. Eivätkä he uskoneet, kun kerroin Suomen väkiluvun olevan viisi miljoonaa. Yksin Shanghaissa oli asukkaita parikymmentä miljoonaa.

Perhe numero kaksi oli mukava pariskunta Pekingissä. Tammikuussa 2009, vierailuni kolmentena päivänä perheen mies sanoi lähtevänsä kauppaan, enkä nähnyt häntä sen koommin. En kehdannut kysyä naiselta, minne mies oli kadonnut. Ei kai niin henkilökohtaisia kysellä. Itse kyllä sain selittää parisuhdekuvioni perusteellisesti.

Perhe numero kolme oli kiinalainen ydinperhe: isä, äiti, tytär ja isän äiti. Heinäkuu 2010 oli hiostavan kuuma, ja hiostava oli tunnelma perheessäkin. Teini-ikäinen tytär paukutteli ovia ja kieltäytyi aterialla syömästä. Isä ja äiti puhuivat toisilleen tiukkaan sävyyn. Yöllä vessassa käydessäni tapasin isän keittiön pöydän äärestä suuren laskupinon ja laskimen kanssa.

Isoäiti purki minulle tuntojaan niin voimakkaalla aksentilla, etten saanut puheesta mitään selvää. Paitsi sen kerran kun hän osoitti miniänsä selkää ja sihisi:

“Hän ei ole hyvä ihminen.”

Neljännestä, kolmikymppisen it-järjestelmien parissa työskentelevän naisen luota tuli yllättäen lähtö kun tämän sukulaiset tulivat ilmeisesti ilmoittamatta viikoksi asumaan naisen kahden makuuhuoneen asuntoon. Vaikka yritän Kiinassa parhaani mukaan sopeutua paikalliseen elämänmenoon, totesin, etten pysty jakamaan yhtä kylpyhuonetta kahdeksan kiinalaisen ja pienen torakkalauman kanssa.

Niinpä seuraavien viikkojen ajan jaan kylpyhuoneen kolmikymppisen pariskunnan kanssa, joista nainen on jo pyytänyt minut Facebook-kaveriksi ja mobiilisovelluksia kehittävä mies kertonut fanittavansa Angry Birdsiä.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka opiskelee kiinaa Pekingissä kahden kuukauden ajan. Tässä blogissa raportoidaan kiinalaisesta elämänmenosta.





Viite