"Olihan se aika raakaa" – Hanna Halmeenpää maksoi Fennovoiman vastustuksesta kovan hinnan

Joel Karppanen

viimeisellä rannalla.  Hanna Halmeenpää kuvattiin rannalla, joka luovutetaan heinäkuun alussa Rosatomin haltuun.

23.6.2015 11.56

Annakaisa Suni

”Ei mun perhe-elämä ole ollut ollenkaan sellaista, mitä se olisi ollut ilman tätä hanketta”, sanoo Hanna Halmeenpää, kun lähdemme ajamaan sataa kilometriä Oulusta Pyhäjoelle.

Halmeenpään kolmiriviseen perheautoon mahtuvat hyvin myös hänen kansanedustajakollegansa Satu Hassi ja ruotsalais-suomalainen dokumenttitiimi.

Olemme matkalla Hanhikivelle, paikkaan, johon Fennovoima aikoo rakentaa Suomen kuudennen ydinvoimalan. Tämä on viimeisiä kertoja, kun alueella pääsee käymään vapaasti ennen kuin se luovutetaan Venäjän valtionyhtiön Rosatomin haltuun.
Vihreiden tuore kansanedustaja Halmeenpää tunnetaan ydinvoimalaa vastustavan Pro Hanhikivi ry:n varapuheenjohtajana; energia-asiantuntijana, joka loistaa tv-väittelyissä argumenteillaan ja esiintymistaidoillaan.

Lapsena oululainen Halmeenpää kulki äitinsä kotiseuduilla Savukosken ja Sallan hillasoilla Itä-Lapissa. Luonnon arvostus vei hänet opiskelemaan maantiedettä ja biologiaa ja töihin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukseen.

Vuonna 2005 Halmeenpää oli äitiyslomalla ensimmäisen lapsensa kanssa. Perhe päätti muuttaa Oulusta Pyhäjoen naapurikuntaan Kalajoelle, Halmeenpään miehen Rikun kotikylään Rahjaan. Mies sai pian sijaisuuden Kalajoen kunnan ympäristötarkastajana. Pikkuhiljaa pariskunta siirsi tontilleen Oulusta ostetun vanhan pohjalaistalon.

”Ajatus oli, että muutetaan vähän niin kuin maaseudun rauhaan.”

Kylillä alkoi liikkua huhuja, että Rahjaan on pesiytynyt vihreitä – Heidi Hautala sai nimittäin Halmeenpäiden muuton jälkeen presidentinvaaleissa kaksi ääntä heidän äänestysalueellaan.

Perheen toisen lapsen synnyttyä keväällä 2007 alkoi kuulua uutisia, että Fennovoima suunnittelee rakentavansa uuden ydinvoimalan. Pyhäjoki oli yksi mahdollisista sijoituspaikoista. Halmeenpää oli hämillään ja ihmeissään.

”Tuntui lähinnä huonolta vitsiltä, että joku 2010-luvulla suunnittelee rakentavansa uuden ydinvoimalan, uudelle paikkakunnalle.”

Hänen oma kantansa oli alkanut muodostua jo lukiossa, jossa hän sai tehtäväkseen vastustaa ydinvoimaa äidinkielen tunnin väittelyssä. Silloin hän joutui ensimmäistä kertaa ottamaan selvää energiapolitiikasta.

”En ole vaan nähnyt vielä niitä argumentteja, jotka osoittaisivat, että ydinvoimassa on enemmän hyötyjä kuin haittoja koko yhteiskunnan, energiatalouden, kansantalouden, ympäristön ja ihmisten kannalta.”

Helmikuussa 2008 Halmeenpäät menivät vastaperustetun ydinvoimalahanketta vastustavan yhdistyksen, Pro Hanhikiven kokoukseen Parhalahden kyläkoululle Pyhäjoelle. Toisin kuin yhdistyksen perustajilla, heillä ei ollut mökkiä suunnitellun ydinvoimalan alueella eikä muutenkaan siteitä Hanhikivelle.

”Siellä oli varmaan ainakin 50 ihmistä. Meillä oli puolen vuoden ikäinen vauva mukana, ja ihmiset katsoivat, että mitähän nuoria hippejä tämä pariskunta on.”

Oltuaan vuoden verran yhdistyksen rivijäsen Hanna Halmeenpää lupautui järjestämään sen ydinvoimaseminaaria.

”Kädet täristen aloin laittaa sähköposteja arvovaltaisille kansanedustajille.”

Seminaariin saatiin muun muassa ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk) ja kansanedustajat Hautala ja Pentti Tiusanen (vas). Järjestelyihin tyytyväinen yhdistys valitsi Halmeenpään varapuheenjohtajakseen.

Puheenjohtaja Helena Maijalan kanssa he päättivät olla yhdistyksen kasvot ulospäin suojellakseen muita leimautumiselta.
Monen vuoden ajan Fennovoima ja sitä kannattanut Pyhäjoen kunnan johto vähättelivät Pro Hanhikiveä ja yrittivät tehdä sen toimintaa näkymättömäksi.

Sähköpostin lähettämistäkin jännittänyt Halmeenpää oppi argumentoimaan ja esiintymään – ja sen, ettei aina kannata vastata siihen, mitä kysytään, vaan sanoa se, mitä itse haluaa saada esiin.

Kun arvostusta alkoi tulla, sitä ei tullut paikallisilta päättäjiltä, vaan elinkeinoministeriöstä ja ympäristöhallinnosta.

Kahdeksassa vuodessa moni alkuaikojen aktiivi on väsynyt ja vetäytynyt syrjään.

”Isojen yhtiöiden tavoite on väsyttää vastarinnan ihmiset massiivisella ja pitkäaikaisella lobbaamisella. Me emme pysty samaan. Tässä yhdistyksessä ei ikinä ole ollut palkattuna edes puolipäiväistä työntekijää.”

Alueella vallitsevassa totuudessa hehkutettiin Fennovoiman tuomia työpaikkoja ja verotuloja. Vastustajat saivat ”kovaa ja roisia palautetta”.

Kovin isku sattui kuitenkin Halmeenpään perheeseen.

Syksyllä 2008 Hanna Halmeenpää oli suostunut Kalajoen vihreiden pyyntöön asettua ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa – ja mennyt suureksi yllätyksekseen kirkkaasti läpi.

”En ollut lähtenyt Pro Hanhikiveen tekemään politiikkaa. Se tuli aivan kylkiäisenä.”

Monelle kalajokiselle vaikuttajalle oli shokki, että valtuustoon valittiin muualta muuttanut nuori vihreä nainen, joka vastusti Fennovoimaa.

Keväällä 2009 kaikilta Pyhäjoen naapurikunnilta pyydettiin lausunnot Fennovoiman ympäristövaikutusten arvioinnista. Riku Halmeenpää kirjoitti ympäristötarkastajan viransijaisena Kalajoen lausunnon. Se oli kriittinen, mutta maltillinen.

Samana päivänä hänelle ilmoitettiin, että viransijaisuus ei jatku.

Hanna Halmeenpään mielestä asiayhteys on selvä, vaikka kunnanhallitus ei sitä koskaan myöntänyt.

”Se oli kova paikka. Vielä niin, että se ei kohdistunut minuun, vaan mieheeni, jolta meni vähintään kahden vuoden työt.”

Työsuhteen jatkamatta jättämistä perusteltiin säästöillä. Ympäristötarkastajan tehtävät ostettiin seuraavan kahden vuoden ajan konsulttipalveluna.

Biologin koulutuksella ei Kalajoelta saanut muita töitä, ja Halmeenpään mies oli pari vuotta työttömänä. Sitten hän vaihtoi alaa ja opiskeli restaurointikisälliksi.

”Ei hän Kalajoen kaupungin palveluksessa näiden kokemusten jälkeen olisi halunnutkaan jatkaa. Ihan hyvin siinä meidän perheen kannalta kävi.”

”Mutta olihan se aika raakaa. Olimme juuri rakentaneet talon. Odotin kolmatta lastamme, eikä minulla ollut mitään töitä tiedossa.”

Hanna Halmeenpää mietti, saisiko hän koskaan Kalajoelta töitä. Vuonna 2011 hänet valittiin kuitenkin biologian ja maantiedon opettajan virkaan. Opettajana hän on pedantti ja perusteellinen.

"Yksi oppilas kirjoitti palautteessaan, että ope on vähän nipo ja että se on oikeastaan ihan hyvä asia.”

Pyhäjoella poimimme kyytiin Pro Hanhikivi ry:n puheenjohtaja Helena Maijalan. Perustamisesta lähtien yhdistystä johtanut Maijala ja Halmeenpää ovat väsymätön pari, jonka selviytymistapa on tehdä hirveästi töitä. Voitettavana on ainakin puhdas omatunto: teinpähän kaikkeni.

Hanna Halmeenpään nousu kansanedustajaksi ei ihmetyttänyt lainkaan, sanoo Maijala.

”Näin hänen kykynsä jo kauan sitten”.

Halmeenpään menestys on yhdistykselle toisaalta menetys. Halmeenpää ei voi enää samaan tapaan olla mukana jokapäiväisessä työssä.

Vihreille Hanna Halmeenpää on vastaus huutoon: osaava ja sympaattinen nainen maaseudulta. Hän on saanut monen aiemmin keskustaa äänestäneen luottamuksen. Voisiko hän olla se, joka tekee vihreistä aidosti koko maan puolueen?

Halmeenpää sanoo, ettei voi vastata kysymykseen kahden vuoden päässä siintävästä puolueen puheenjohtajan vaalista, sillä hänellä ei ole ollut hetkeäkään aikaa ajatella asiaa.

”En ole koskaan ajatellut, että rupean luomaan poliittista uraa. Mutta olen valmis toimimaan asioiden vuoksi.”

Eduskunnassa hän ajaa tuontiöljyn ja -hiilen korvaamista kotimaisella uusiutuvalla energialla. Halmeenpään energiaremonttiin eivät kuulu tekoallashankkeet tai uusien soiden avaaminen turpeen tuotantoa varten.

Saavumme Hanhikivelle. Maankohoamisrannikon luonnontilainen metsä on poissa, tilalla sadan hehtaarin aukko. Alueen reunalla nuori vartija nojailee autoonsa.

Rannassa on Helena Maijalan suvun mökki. Hän ei ole noudattanut käskyä viedä avaimet Fennovoiman toimistoon toukokuun loppuun mennessä, ja mökissä on vielä perheen tavaroita.

Alueen mökit on pakkolunastettu ennakkohaltuunoton turvin, vaikka päätös ei ole lainvoimainen eivätkä omistajat ole saaneet korvausta.

Halmeenpää poseeraa kuvaajan pyynnöstä rantakalliolla. Rannan kivet ovat pyöreitä, meri Halmeenpään takana vapaa.
Sitten Halmeenpää nostaa hupun päähänsä ja kääntää selkänsä meihin päin, kasvonsa merelle. Hän ei tunnu kuulevan kuvaajan pyyntöä: vielä yksi.

Halmeenpää menee Maijalan luo. He puhuvat hetken kahdestaan, kuulomatkan ulkopuolella minusta, kuvaajasta, Hassista ja dokumenttiryhmästä. Halmeenpää pyyhkäisee silmiään.

Odotamme tihkusateessa.

Hanna Halmeenpää

• 39-vuotias.
• Vihreä kansanedustaja Oulun vaalipiiristä.
• Biologian ja maantiedon opettaja yläkoulussa, virkavapaalla.
• Työskenteli aiemmin ympäristökeskuksessa Oulussa tutkijana ja hallinnollisissa tehtävissä.
• Fennovoiman ydinvoimalaa vastustavan Pro Hanhikivi ry:n varapuheenjohtaja.Asuu omakotitalossa Rahjan kylässä Kalajoella Pohjois-Pohjanmaalla.
• Perheeseen kuuluvat mies ja 5-, 8- ja 10-vuotiaat lapset.
• Veti seitsemän vuoden ajan lasten jumppaa Rahjassa. ”Noin pienillä kylillä ei ole lapsille harrastuksia, jollei niitä itse tee."
• Arkisin Halmeenpää asuu Helsingissä kimppakämpässä kansanedustajakollegoidensa Satu Hassin ja Krista Mikkosen kanssa. ”Kalusteisiin kuuluu toistaiseksi patja, peitto ja tyyny. Seinäkelloa kaipaisin, ettei aina tarvitsisi etsiä kännykkää.”

Halmeenpää  Pro Hanhikivi  ydinvoima  Fennovoima  energia