Hömötiaisen tappajat

20.3.2019

Sammeli Heikkinen

Sammeli Heikkinen on Vihreän Langan toimituspäällikkö.

Muistan hömötiaisen jo lapsuudesta. Ehkä siksi surettaa niin paljon, että Suomesta on tehty hömötiaiselle paha maa.

Hömötiaisen kohtaloa olen murehtinut kohta kaksi viikkoa. Tänään keskiviikkona suruun sekoittui viha.

Tänään selvisi, että melkein koko suomalainen puoluekenttä on valmis jatkamaan hömötiaisten ja muiden suomalaisten metsälajien tuhoamista.

Hömötiainen on hyvin pieni lintu, jonka pää näyttää suhteettoman suurelta. Se on sähäkkä liikkuja. Jollakin tavalla terävän oloinen otus, kuten tiaiset yleensä.

Lapsena otimme ystäväni kanssa ensiaskeleet luonnon tarkkailussa ja kuvailussa kuhmolaisen lintulaudan äärellä. Parhaiten tutuksi tulivat hömötiaiset, lintulaudan runsain laji.

Hömötiainen on selviytyjä, joka pärjää pakkasessa ja pyryssä. Nykyisessä Suomessa hömötiainen ei pärjää. Eikä pärjää moni muukaan aiemmin tavallinen ja yleinen lintu. 

Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus julkaisivat uuden Punaisen kirjan reilu viikko sitten. Siinä kerrotaan, mitkä lajit ovat Suomessa vaarantuneita tai uhanalaisia.

Suomalaisten lajien, etenkin lintulajien, ahdinko ei ole uutinen. Suuntaus on ollut jo pitkään laskeva.

Mutta että hömötiainen on erittäin uhanalainen. Hömötiainen!

Tieto toi ensiyllätyksen jälkeen tahmean surumielisyyden, jota ei saa karistettua pois.

Hömötiaisen ongelma on, että sen käsitys metsästä on toinen kuin pääministerin homman kesken jättäneen Juha Sipilä (kesk.).

Suomi on metsäinen maa. Suomen metsät kasvavat kovempaa tahtia kuin kenties koskaan aiemmin.

Mutta suomalainen metsä on nuorta ja lajistoltaan yksipuolista. Luonnonvarakeskus ja sen edeltäjät ovat pitäneet tarkkaa kirjaa Suomen metsistä vuosikymmenten ajan.

Kun maan eri osien metsien nykytilaa verrataan 50 vuoden takaiseen, selviää, että metsät ovat nykyään kaikkialla Suomessa selvästi aiempaa nuorempia.

Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Raimo Virkkala kertoo Ylen jutussa, ettei hömötiainen sinänsä kaipaa vanhoja puita, vaan syötävää. Syötävää nuorissa ja yksitoikkoisissa talousmetsissä ei sille ole.

”Mitä enemmän laji suosii vanhoja metsiä, sitä huonommin sillä menee”, summasi akatemiatutkia Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Langan jutussa.

Suomalainen metsänhoito – käytännössä metsätalouden vaatimat metsänhakkuut – on siis sellaista, että se hävittää lintujen elintilaa ja kaventaa lajien elinmahdollisuuksia.

Tämä on viime aikoina unohtunut, kun on puhuttu hiilinieluista. Kaunis sanapari kestävä metsätalous on kumisevan tyhjä. Kestävä metsätalous on juuri sellaista metsätaloutta kuin puhujalle sopii.

Sipilä kaatoi paitsi hallituksensa, myös suomalaista metsää ennätystahtiin. Tarkemmin sanoen hallitus teki sellaista politiikkaa, että Suomessa hakattiin toissa vuonna yli 72 miljoonaa kuutiota metsää, mikä on enemmän kuin koskaan ennen.

Hallituksen tavoite oli 80 miljoonaa kuutiota kaadettua metsää ja tämä tavoite nuijittiin myös kansalliseen metsästrategiaan. Onko se kestävää metsätaloutta? On, ainakin Luken määritelmän mukaan.

Luke arvioi, että vuosien 2011–2020 aikana kestävä hakkuumäärä olisi 81 miljoonaa kuutiota ja ensi vuosikymmenellä yli 86 miljoonaa kuutiota.

Kannattaa huomioida Luken kuutiolukeman viereen isketty asteriski, jolla täsmennetään, että kestävä tarkoittaa taloudellisesti kestävää.

Siis sitä, että kun metsää hakataan yli 80 miljoonaa kuutiota, se kasvaa sen verran, että sitä voidaan tulevaisuudessakin hakata ainakin saman verran.

Sen verran hämmentävää tämä kaikki on, että tiedotusvälineissäkin puhutaan välillä kuin 80 miljoonan kuution hakkuutaso olisi jo totta.

Toisin sanoen kuvitellaan, että jos vaikkapa poliitikko XY haluaa, että hakattaisiin vähemmän kuin 80 miljoonaa kuutiota, poliitikko XY haluaa, että hakkuita vähennetään.

Näin ei tietenkään ole. Emme ole eläneet hetkeäkään Suomessa, jossa hakataan vuosittain 80 miljoonaa kuutiota metsää.

Onneksi näin. Sillä se olisi sellainen Suomi, joka hävittäisi hömötiaisia ja muita metsälajeja entistä kiivaampaan tahtiin.

Luonnontieteellisen keskusmuseon ja lintujärjestö Birdlifen mukaan hömötiaiskanta on romahtanut 2000-luvun aikana puoleen aiemmasta. Romahdus on ollut nopea. Vuonna 2010 hömötiainen määriteltiin elinvoimaiseksi, 2015 vaarantuneeksi, ja nyt se lasketaan jo erittäin uhanalaiseksi.

Tämän vuosikymmenen vuosittaiset hakkuumäärät ovat vaihdelleet 60–65 miljoonassa kuutiossa ja nousivat Sipilän hallituksen aikana 70 miljoonaan kuutioon ja yli.

Tämä on se hakkuumäärä, joka on hömötiaiselle ja muille metsälajeille liikaa. Ei siis Sipilän tavoittelema 80 miljoonaa kuutiota, eikä toissavuoden ennätys 72 miljoonaa kuutiota, vaan sitä pienempi hakkuukeskiarvo.

”Hakkuiden tavoiteltu lisääntyminen on merkittävä uhkatekijä linnustolle”, punaisessa kirjassa todetaan kuivasti.

Voisi sanoa myös niin, että koska metsästä halutaan repiä entistä enemmän rahaa, metsälajien tuhoutumisesta ei välitetä.

Hömötiaisten tuhoamista ei hyväksy vain Sipilän keskusta tai sen entiset liittolaiset kokoomus ja siniset.

Tänään keskiviikkona julkaistun ympäristö- ja kehitysjärjestöjen kyselyn perusteella melkein koko suomalainen puoluekenttä hyväksyy nykyisen metsälajeja uhkaavan hakkuutason.

Väitteen Vähennetään metsähakkuita nykytasosta hiilinielujen vahvistamiseksi ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi kanssa samaa mieltä oli ainoastaan vihreät.

Toimitusministeristöpuolueet pitivät yllätyksettömästi kiinni hallituksena nuijimastaan hakkuiden rajusta lisäämisestä 80 miljoonaan kuutioon.

Muuten kyselyssä hyvin pärjännyt vasemmistoliitto tyytyi toteamaan, ettei hakkuita saa kasvattaa nykytasosta ja niiden täytyy olla kestävällä tasolla luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Demareiden mielestä hakkuita voisi lisätäkin, mutta tavoitteena ovat kasvavat nielut sekä luonnon monimuotoisuus.

Toistetaan vielä: Sipilän hallituksen aikana Suomen hakkuut kasvoivat. Hakkuiden nykytaso on ennätyksellisen korkea. Suomalaiset metsälajit ovat kärsineet ja taantuneet jo selvästi nykyistä vähäisemmistä hakkuista.

Hakkuiden pitäminen nykyisellä tasolla tarkoittaa hömötiaisten ja lukuisten vähemmän söpöjen lajien hävittämisen jatkamista. Hakkuiden lisääminen nykyisestä tarkoittaa hävittämisen kiihdyttämistä.

On äärimmäisen vastenmielistä, miten huolettomasti tämän tuhoamisen jatkamiseen suhtaudutaan poliittisessa kentässä. Etenkin, kun samaan aikaan puhutaan huolestuneen pehmeästi kestävyydestä.

Ehkäpä Sipilän hallituksen raju metsähyökkäys ja hiilinielusoppa ovat sekoittaneet osan oppositiopoliitikoista. Tietämättömyys ei kuitenkaan ole puolustus.

Jos metsistä ja lajikirjosta ei aidosti välitä, on sama vaikka myrkyttää hömötiaiset lintulaudalle. Jos niitä jossain vielä lintulaudoilla vierailee.

hakkuut  luonnonsuojelu  lajikato