Vihreän Langan logoVihreän Langan logo
Blogi

Punavihreä vihervasemmisto, liittykää yhteen!

17.4.2019

Henriikka Tavi

Käyttäjän Henriikka Tavi kuva
Henriikka Tavi on helsinkiläinen kirjailija ja runoilija.

Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen näyttelijä Krista Kosonen kohahdutti puheillaan punavihreästä kuplasta: itsekriittisen sanan tarkoitus oli ilmaista epätodellisuuden tunnetta vaalituloksen edessä.

Kuulun samaan ”kuplaan” kuin Kosonen. Omassa sosiaalisessa piirissäni lähes kaikki äänestävät joko vihreitä tai vasemmistoliittoa, jotkut vuorotellen molempia. Niin minäkin. On vähän makuasia, kumpaa puoluetta äänestää.

Kun oma lähipiiri on maailmankuvaltaan hyvin samanmielistä, on vaalitulos ollut usein järkytys. Mikä on tuo Suomi, joka äänestää noin? Miksi oma käsitys siitä mitä ihmiset haluavat ja toivovat, ei näy vaalien tuloksessa?

Paitsi että nyt näkyy.


Vihreitä ja vasemmistoliittoa äänesti vaaleissa 19,7 prosenttia äänestäjistä. Puolueet saivat vaaleissa kirkkaasti enemmän ääniä kuin yksikään suurista puolueista.

Suuria puolueita suosivasta vaalitavasta johtuen äänisaalis johti 36:een kansanedustajanpaikkaan. SDP ja perussuomalaiset nettosivat kahta prosenttia pienemmillä ääniosuuksillaan neljä ja kolme paikkaa enemmän.

Olin kymmenen vuotta sitten mukana yhtenä kirjoittajana pamflettikokoelmassa Ilman Lenin-setää, huom. Teoksessa joukko ajattelijoita ja taiteilijoita yritti kartoittaa mitä yhteiskunnassamme tapahtuu ja osallistua keskusteluun siitä, miten vasemmiston pitäisi kehittyä teollisuuden jälkeisessä ympäristöongelmien määrittelemässä maailmassa.

Projektin lopuksi kävimme pyöreän pöydän keskustelun, jonka yhteisenä kannanottona päädyimme ehdottamaan, että vihreät ja vasemmistoliitto yhdistettäisiin yhdeksi puolueeksi.

Tämä ehdotus palasi jatkuvasti mieleeni, kun seurasin gallup-lukujen kehitystä ennen toissapäiväisiä vaaleja.

Kunpa tosiaan vihervasemmisto olisi puolue eikä oikeistopopulistien lanseeraama haukkumasana, jonka tarkoitus on saada koulutetut, luovat ja sivistyneet ihmiset näyttämään todellisuudesta vieraantuneilta idiooteilta!

Tällöin emme joutuisi kerta toisensa jälkeen odottamaan vaaleja kauhulla ja vaalien jälkeen järkyttymään siitä, miten käsityksemme Suomen hyvästä ei näy juuri lainkaan vaalituloksessa.


Jos vihervasemmisto olisi puolue, vihreät ja uudet vasemmistolaiset äänet kuuluisivat nyt yhteiskunnallisessa keskustelussa kaikkein voimakkaimmin. Määrittelyvalta siitä, miten ja mistä asioista keskustellaan kuuluisi vihervasemmistolle – ei oikeistopopulisteille.

Vihervasemmisto olisi pääministeripuolue, mikä merkitsisi huomattavasti helpompia hallitusneuvotteluita. Ei tarvitsisi myöskään kantaa niin suurta huolta vaaleissa kolmanneksi sijoittuneen perussuomalaisten kannattajien raivosta, kun puolue jäisi hallituksen ulkopuolelle.

Moni täpärästi valitsematta jäänyt mainio ehdokas – esimerkiksi Lapissa suuren äänisaaliin kerännyt Riikka Karppinen – olisi nyt eduskunnassa.

Ja mikä tärkeintä: vihervasemmiston johdolla hallitus pystyisi asettamaan vakavaksi tavoitteekseen, että Suomesta tehdään maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointivaltio.


Oikeistopopulistit määrittelevät
itseään vihervasemmistoon kohdistetun vihan kautta: siksi nimenomaan vihervasemmisto on ja voi olla populismin keskeisin vastavoima.

Niin kauan kuin vastavoima ei saa selkeästi omaa ääntään kuuluviin, niin kauan kuin se on jakautunut epämääräisesti kahteen tai kolmeen keskenään kinastelevaan blokkiin, meillä humaaneilla ja sivistyneillä punaisilla ja vihreillä ei ole valtakunnan politiikassa ääntä. 

Oikeistopopulistinen retoriikka on loistava esimerkki kielenkäyttöön sisältyvästä vallasta. Yksinkertaisilla kielellisillä tempuilla musta muuttuu yhä uudelleen valkoiseksi.

Arvoista ei voi mielekkäästi puhua, koska arvoihin vetoaminen on “moraaliposeerausta”, älymystö on “vailla järjen häivää” eikä mikään ole niin haitallista luonnolle kuin luonnonsuojelijat. Yksi tehokkaimmista kielellisistä aseista on “ekofasismi”, jonka avulla äärioikeistoon kohdistuvat fasismisyytökset voidaan peilata kätevästi vihreisiin ja vasemmistoon.

Ehdotan, että äärioikeiston uudissanat valjastetaan parempaan käyttöön. Populistit ovat jo kyllin kauan kertoneet tarinaa mahtavasta “vihervasemmisto”-vihollisesta. Tämä sanahirviö on nyt otettava haltuun. Vihervasemmiston on kerrottava itse keitä olemme.

Kaikkein akuuteimmat poliittiset ongelmat eivät tällä hetkellä asetu vasemmisto-oikeisto-akselille. Ihmisarvon, väestön liikkuvuuden ja ilmastonmuutoksen kaltaisissa polttavissa kysymyksissä vihreät ja vasemmistoliitto ovat hyvin samanmielisiä.

Siksi samalla kun lämpimästi onnittelen vihreitä ja vasemmistoliittoa vaalivoitosta, haluan välittää puolueväelle terveisiä punavihreältä kansalta:

Oli masentavaa seurata ennen vaaleja vihreiden ja vasemmistoliiton nokittelua toisilleen: Lopettakaa sellainen.

Muodostakaa yhteisrintama. Me olemme nyt enemmistö.

eduskuntavaalit  eduskuntavaalit19  Vihreät  vasemmistoliitto 




Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.