Vihreän Langan logoVihreän Langan logo
Blogi

Vihreän Langan on jatkettava

22.11.2019

Osmo Soininvaara

Olen murheissani Vihreän Langan lopettamisesta. Myönnetään, että henkilökohtaiset syyt sumentavat ajatteluani. Uhrasin aikanaan melkein kokonaiset kaksi vuotta lehden pystyyn panemiseen.

Lehti, jota me 35 vuotta sitten teimme, oli tietysti paljon nykyistä huonompi, mutta teimme sen kokonaan ilman ulkopuolista rahoitusta.

Kun rahaa on ollut, lehti on tietysti ollut paljon parempi, mutta ei ehkä kuitenkaan niin paljon parempi kuin isommista resursseista voisi kuvitella.

Sama koskee puoluetta. Tarkoitus on kai siirtää Vihreän Langan rahat piirityöntekijöiden palkkaamiseen. Tämä tulee osoittautumaan tehottomaksi. Kannettu vesi ei kaivossa pysy.

Jos halutaan siirtää rahaa lehdeltä piiritoimistoihin, voisiko siirtää vain (suurimman) osan?


Vihreillä on niin
valtavasti henkistä pääomaa, että pitäisi olla mahdollista toimittaa hyvää lehteä suurelta osin talkoovoimin. Tällainen lehti toimisi vain netissä, jotta kaikki mitä julkaistaan, olisi tuoretta, eikä painokuluja olisi.

Lehti tarvitsee päätoimittajan, toimitussihteerin ja osa-aikaisen taittajan. Kun taittopohjat ovat olemassa, osaava taittaja voi tehdä taiton vaikka etänä, eikä siihen mene kahdeksaa tuntia päivässä.

Jälkeenpäin ajatellen suuri virheeni Langan päätoimittajana oli, että kirjoitin aluksi lehden melkein kokonaan itse sen sijaan, että olisi käyttänyt aikaa hyvien kirjoittajien etsimiseen. 

Toimitussihteerin tehtävä olisi juuri se, joka minulta jäi tekemättä. Hänen tehtävänään olisi pitää yhteyttä vihreään kenttään ja käyttää hyväkseen sen tietoja ja osaamista.

Muodostuisi laaja, ainakin sadan kirjoittajan verkko, joka kirjoittaisi harvakseltaan, kun on jotain sanomista. Palkkioita ei juuri maksettaisi, koska rahaa ei olisi.


En tunne vihreiden koko kenttää, mutta olen seurannut syrjästä Tieteen ja teknologian vihreiden yhdistyksen Viitteen piirissä käytävää keskustelua. Pelkästään tästä yhdestä yhdistyksestä löytyy valtavasti ihmisiä, joilla on painavaa sanottavaa ja halua sanoa.

Tältä istumalta keksin paljon aiheita: sähköauto vastaan vetyauto, akkuteknologian mahdolliset mullistukset, kaupunkien kehitykseen liittyvät uudet tiedot, köyhyys, syntyvyyden alentuminen, luomutuotannon todellinen tai kuviteltu hyvyys, yritysten yhteiskuntavastuu, talouskasvun ja ilmastopolitikan ristiriita, SMR-voimalat...

Geeniteknologiasta voisi pyytää useita vastakkaista kantaa edustavia kirjoittajia kirjoittamaan ja kommentoimaan toistensa juttuja.

Tuo lista syntyi minuutissa. Mielenkiintoisia aiheita ja hyviä kirjoittajia kumpuaa vihreästä kentästä helposti.

Toimitussihteeri ei tilaisi mielipidekirjoituksia, vaan esimerkiksi raportteja tieteen viimeisimmistä virtauksista.


Tämän kaiken tarkoitus
olisi päinvastainen sisäänpäin kääntyvään somepörräykseen nähden. Se puhkoisi kuplia, kyseenalaistaisi vihreitä itsestäänselvyyksiä ja ylittäisi rajoja. Pikemminkin koettelisi uskoa kuin pyrkisi vahvistamaan sitä.

Tällainen journalismi nousisi lehtien otsikoihin. Somekirjoittelu pysyy omassa kuplassa, eivätkä puoluetoimiston jäsentiedotteet leviä jäsenistön ulkopuolelle mitenkään.

Se, mitä ei tarvita, ovat yllätyksettömät kirjoitukset siitä, kuinka vihreät ovat hyviä, koska ajavat hyviä asioita. Näiden paikka on somessa, ja puolueen ja sen piirijärjestöjen sivuilla. Lukee, ken viitsii.

Mutta kyllä puoluetoiminnastakin on uutisarvoista kerrottavaa. Minä ainakin tietäisin Helsingin kaavoituksesta vaikka mitä mielenkiintoista sanottavaa, jonka luulisi kiinnostavan muuallakin. Varmaan joka kunnasta löytyy jotain. Kriteerinä on, kiinnostaako se kunnan ulkopuolella.

Päätoimittajan asema olisi hankala. Hänen tehtävänsä olisi valvoa lehden tasoa. Siitä ei saisi tulla laajennettua yleisönosastoa, vihreää vastinetta Suomi 24-keskustelupalstalle. Kaikki meistä pitävät omia ajatuksiaan kuolemattomina. Päätoimittajan olisi katsottava tätä puolueettomin silmin.


Lehden pitäisi olla
puolueesta riippumaton. Osin siksi, ettei puoluetoimistolla olisi kiusausta ryhtyä ohjaamaan sen kirjoittelua, mutta ennen kaikkea siksi, ettei kukaan voisi syyttää puoluesihteeriä lehdessä julkaistuista jutuista.

Jotenkin tämä pitäisi vielä rahoittaa. Ensi vuodeksi tarvittaisiin ehkä 150 000 euroa, mutta en pitäisi mahdottomana, että sen jälkeen pärjättäisiin omillaan.

Maksut voisivat perustua vapaaehtoisiin avustuksiin, jos niiden maksaminen tehtäisiin helpoksi. Tai sitten nettilehden lukeminen olisi maksullista. En osaa sanoa. Jos puolue haluaa julkaista siinä omaa aineistoaan, puolue on hyvä ja maksaa ilmoitustilasta.

Minun aikanani Vihreän Langan levikki nousi 1 800 maksavaan tilaajaan. Nyt pitäisi pystyä kymmeneen tuhanteen.

Onnistuisiko tämä? Se riippuu siitä, miten ihmiset saadaan asiasta innostumaan. Jos ei saada, sitten olin väärässä, eikä lehteä ehkä tarvitakaan. Ei voi tietää, ellei kokeile.

Vihreän Langan yhtiökokous pitäisi kutsua koolle.

Osmo Soininvaara oli Vihreän Langan päätoimittaja 1983–1985. Soininvaaran kuva: Sini Suomi. Jutusta poistettu 25.11. klo 9.55 viimeinen kappale, jossa mainittiin vihreiden ensimmäisen eduskuntaryhmän pyrkineen siirtämään Langan rahoja käyttöönsä. Mainintaa ei ollut tarkoitettu julkisuuteen tuossa muodossa. Kirjoittajan mukaan se antoi tapahtuneesta liioitellun kuvan.

journalismi  Vihreät 





Viite

Vihreä Lanka 4/2019

Lue

Vihreä Lanka

4/19


Sisällysluettelo
Anna palautetta


Twitter

Graafisia maailmanselityksiä -teksti
Hiilen monta hintaa (Lasse Leipola / Iiro Törmä)

Kuva: Pekka Sauri