Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Mikael Ahlfors
Hauskaa? Arja Könösen mielestä pukeutumisella tehdään elämästä hauskempaa. Hän tituleeraa itseään Suomen ainoaksi muoti-imperialistiksi.
Vanhasta vintagea
30.6.2009 12.15
Old fashion -liikkeen omistaja Arja Könönen uskoo vanhoihin laatuvaatteisiin. Tänä vuonna Linnan juhlissa on ainakin kuusi hänen löytämäänsä vintage-juhlapukua.
Vanhoja laatuvaatteita kauppaavan Play it again Sam -liikkeen omistaja Arja Könönen on syntynyt väärään maahan. Kulahtaneiden farkkujen, Ecco-kenkien ja huonon itsetunnon Suomi ei oikein osaa suhtautua huikentelevaan Könöseen, jonka henkinen kotimaa on Italia.
Intiimissä putiikissaan, pitsisten coctail-pukujen ja kimaltelevien rintarossien keskellä Könönen muistuttaa technicolour-elokuvan tähteä.
”Saan halvan näyttämään satumaisen kalliilta,” Könönen kiteyttää tyylinsä salaisuuden ja oikaisee valkoisin paljetein koristeltua tyköistuvaa jakkua. Se on oman liikkeen valikoimista ja näyttää toden totta satojen eurojen arvoiselta.
Tyylijumalaksi Könönen halusi jo lapsena. Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva prinsessatyttö kasvoi köyhässä perheessä ja haaveili jatkavansa ompelijaäitinsä viitoittamaa polkua. Taidekorkeakoulu jäi käymättä, sillä Könösestä tuli äiti 17-vuotiaana. Rahaa oli saatava ja muotiliikkeiden sijaan Könönen meni töihin Esson kassalle.
Kaikki muuttui vuonna 1987 kun Könönen päätti muuttaa Vantaalta Helsingin Kruununhakaan. Pankin lainaneuvotteluiden jälkeen Könönen pistäytyi tutussa vanhojen vaatteiden kaupassa, joka yllättäen oli myytävänä.
Nukuttuaan yön yli Könönen päätti sijoittaa asuntorahansa tuohon pieneen kulmaputiikkiin.
”Päätin, että korkealta en tipahda, sillä olin aina ollut köyhä. Äitini oli kyllä kauhuissaan, kun laitoin asuntorahat koinsyömiin lumppuihin.”
Oli lähes taloudellinen itsemurha perustaa second hand-kauppa keskelle juppikauden huippua. Könönen oli kuitenkin 20 vuotta aikaansa edellä ja halusi toteuttaa unelmansa.
”Aluksi täällä kävivät vain marginaali-ihmiset, oudot tyypit, jotka halusivat haroa vastavirtaan. Kun maailman muotilehdissä alettiin puhua vintagesta, alkoi liikkeeseen virrata parempaa väkeä.”
Yhdysvalloissa ja Italiassa asunut Könönen mietti jo 1980-luvulla, millä voisi korvata Suomessa tuntemattoman termin vintage. Hän päätyi käyttämään sanaa old fashion. Könösen mukaan vintagesta on voinut puhua Suomessa vasta viisi vuotta. Kaiken lisäksi termiä käytetään jatkuvasti väärin.
”Ainoastaan 1920–1970-lukujen vaatteet ovat vintagea, 1980-luvun käsilaukusta ei saa vintagea, vaikka mitä tekisi.”
Muotientusiastien lisäksi Play it again Samissa asioivat ympäristötietoiset ihmiset, jotka ovat kyllästyneet siihen, ettei vaate kestä edes yhtä pesua. Juhlapukeutujat etsivät puolestaan omaperäisiä asuja, joilla on historiaa. Itsenäisyyspäivänä Linnan juhlissa nähdään tänä vuonna kuusi Könösen liikkeestä hankittua pukua.
”Suomalaiset eivät enää tiedä, miten pukeutua eri tilaisuuksiin. Vielä 1950-luvulla kaikki naiset osasivat pukukoodin, mutta nykyään tarvitaan stylistejä,” Könönen sanoo.
Hän myöntää olevansa vähän pihalla nykyajasta. Hänen on vaikea sulattaa harmaata unisex-pukeutumista ja tekniikan kanssakin on vähän niin ja näin. Könönen ei omista tietokonetta, ja liikkeen kassa on Stockmannin perintöä 1930-luvulta. Inventaario tapahtuu selaamalla 1950-luvulta peräisin olevia varastokortteja.
”Olen tällainen muinaisjäänne,” Könönen sanoo ja nauraa.
Kaupassa myytävien vaatteiden alkuperää Könönen ei suostu paljastamaan. Suurin osa niistä on hankittu ulkomailta, sillä Suomessa vuosikertavaatteet ovat sotien vuoksi harvinaisia. Ostokriteerinä on riittävän suuri koko ja se, että vaate on Könösen mielestä hieno. Joskus hän jopa ottaa myyntiin niin mielikuvituksellisia asuja, että ne roikkuvat tangoissa vuosikymmeniä.
”Minun on ehdottomasti tykättävä vaatteesta itse, muuten en voisi myydä sitä eteenpäin. Lisäksi annan vinkkejä asuun liitettävistä koruista ja kengistä.”
Vintage-maailmassa jyräävät tällä hetkellä 1950-luku ja guipure-pitsistä valmistetut iltapuvut. Könösen tärkein työväline on kassakoneen vieressä lepäävä mittanauha, sillä vintage-vaatteiden pitää istua kantajalleen. Asiakkaan onkin turha ruveta etsimään vaatteista normaaleita kokoluokituksia.
”Minulle on vuosien saatossa kehittynyt haukankatse. Pystyn näkemään ihmisen koon tarkasti, vaikka hän olisi verhoutunut löysään villapaitaan.”
Arja Könönen toivoo, että suomalaiset oppisivat arvostamaan pukeutumista siinä missä ruokaa ja tekniikkaa. Hän ei voi ymmärtää, että Suomi on jumahtanut junttisaarekkeeksi, jossa lapsetkin puetaan kirjaviin tuulipukuihin.
”Olemme teflon-kansa, johon vaikutteet eivät tartu matkailusta huolimatta.”
Suuri edistysaskel olisi, jos naiset oppisivat ostamaan ylä- tai alaosan sijasta yhtenäisen asukokonaisuuden. Könösen mukaan suomalaisten alipukeutuneisuutta ei voida selittää edes surkeilla sääolosuhteilla.
”Pohjois-Italiassakin sataa lunta, ja ihmiset ovat silti aina tyylikkäitä. Kaikki lähtee vain siitä, että viitsii vähän ajatella ja käyttää mielikuvitustaan.”
Kuka?
Arja Könönen, 54
- Asuu Helsingin Kruununhaassa koiransa Carlan kanssa.
- Kasvattaa 2-vuotiaasta pojantyttärestään täysveristä diivaa.
- Harrastaa matkailua, koiranäyttelyitä, lenkkeilyä ja seuraa intohimoisesti taitoluistelua, latinalaisia tansseja ja jääkiekkoa.
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
