Uuden ajan maajussit

22.2.2008 0.00

Laura Häkli

Nyt se on tapahtumassa meillekin, 1970-luvulla syntyneelle, kouluissa pitkään jahkailleelle sukupolvelle: pako kaupungista. Kymmenen vuotta sitten parasta oli asua pikkuyksiössä kaupungin keskustassa, nyt melkein kaikki haluavat väljemmille asuinsijoille, mieluiten keltaiseen puutaloon järven rannalle. Pahimmillaan kyse on pienoiskartanoilmiöstä.

Tilastokeskuksen mukaan 56 prosenttia suomalaisista haluaisi asua omakotitalossa ja lapsiperheistä 40 prosenttia asuisi mieluiten maaseudulla tai haja-asutusalueella. Vaikka monelle toiveet ovat vain toiveita, ilmastonmuutoksen kannalta kehitys on paha. Suomalaiset liikkuvat keskimäärin jo 42 kilometriä vuorokaudessa, siitä 32 kilometriä omalla autolla – ja matkat vain pitenevät. Eikä se ole täysin omaa syytä: työpaikat, tarhat, lääkärit ja ruokakaupat karkaavat koko ajan kauemmas. Vaikka ilmastonmuutos kiihtyy, valtio kannustaa kulkemiseen satsaamalla valtateihin, maksamalla työmatkavähennyksiä ja verottamalla työsuhdeautoja muita kevyemmin.

Kartalla näyttää siltä, että suomalaiskaupunkien kaavoituksessa on käytetty viivoittimen sijaan haulikkoa – haja-asutuksen pienet pisteet ulottuvat koko ajan kauemmas ytimistä.Kaavoitus villiintyi vuonna 2000, kun kuntien ei tarvinnut enää hyväksyttää kaavoja ympäristöministeriössä. Kunnat alkoivat entistä vapaammin kilpailla veronmaksajista kaavoittamalla uusia väljiä asuinalueita keskelle metsää, eivätkä ne ole kitsailleet poikkeusluvissakaan.

Nyt lausuntokierroksella oleva esitys maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta uhkaa pahentaa tilannetta entisestään. Se tekee maaseudun rakentamisen nykyistä joustavammaksi sallimalla rakentamisen ilman asemakaavaa pelkkään yleiskaavaan perustuen. Sillä, että uudisrakennukset määrättäisiin liittymään kaukolämpöön, ei ole paljon merkitystä, jos ainoa tapa mennä kotiin on oma auto.

Tässä numerossa ekologisen asumisen asiantuntija Pekka Hänninen kertoo unelmatalostaan: pienestä matalaenergiatalosta pikkukaupungissa, hyvien raideyhteyksien päässä. Mistä sellaisia saisi meille kolmekymppisillekin?