Mikael Ahlfors

Aaltoa etsimässä

11.2.2010 15.31

Riikka Suominen

Kukaan ei tunnu tietävän, mikä juuri toimintansa aloittanut Aalto-yliopisto on. Opiskelija Mikael Ahlfors lähti ottamaan selvää.

1. Missä se on?

Vihreän Langan kuvaaja Mikael Ahlfors opiskelee Taideteollisessa korkeakoulussa Taikissa valokuvataidetta. Tai opiskeli, kun hän syyskuussa viimeksi piipahti koulullaan noutamassa opiskelijakorttiin uuden lukuvuositarran.

Nyt hän on aaltolainen. Vuodenvaihteen jälkeen Hämeentie 135 C:n ovesta Helsingin Arabianrannassa on astuttu sisään yhteen Aalto-yliopiston kolmesta korkeakoulusta.

Näyttävästä fuusiosta Helsingin kauppakorkean ja Teknillisen korkeakoulun kanssa kertovat Aalto-julisteet telineissä. Muuten paikka muistuttaa erehdyttävästi edelleen vanhaa tuttua Taikia.

Mikael kiipeää yhdeksänteen kerrokseen valokuvataiteen koulutusohjelman tiloihin. Tai nykyisin se on osa median laitosta, kuten valokuvauslinjan nimi Aallon jälkeisessä maailmassa kuuluu. Vuodenvaihteessa koulun osastot ja niiden nimet muuttuivat, jotta Aallolle saatiin yhteiset nimikäytännöt.

Työmiehet kaatavat jo seiniä. Vähän käytetystä pimiöstä lohkotaan työhuoneita.

Valitettavasti harjoitusmestari Markku Autio ei osaa vastata Mikaelia Aallossa päällimmäisenä askarruttavaan asiaan: Muuttaako Taik nyt jonnekin? Ei kai Otaniemeen? Yliopiston johto on jo siellä.

Aution mukaan mitään ei ainakaan ole lyöty lukkoon. Myös käynnissä oleva remontti viittaa hänestä siihen, ettei osoite lähivuosina vaihdu.

Tänä vuonna päätetään, millainen kampus Aallolle tulee ja minne.

2. Mitä se tekee?

Taideteollisen tiloissa näkyy tulevaisuudessa Aallon tuomia uusia kasvoja. Valokuvapuolella suunnitellaan kurssia, jolla tulevat insinöörit oppivat dokumentoimaan omia töitään.

Toistaiseksi kurssisuunnitelmat ovat täysin levällään, eikä Aalto vaikuta koulujen kuluvan vuoden opinto-oppaisiin.

”Tämän vuoden budjettia ei ole edes vielä jaettu. Mutta meidän toiveemme tietenkin on, että välineisiin, opetukseen ja laitteisiin voidaan satsata”, kertoo mediaosaston amanuenssi Arja Korhonen.

Periaatteessa Aalto tarkoittaa, että esimerkiksi Taikin opiskelijayhdistys Tokyon tiloissa istuva kuvataidekasvatuksen ensimmäisen vuoden opiskelija Iiro Tujula voi helposti ottaa vaikka arkkitehtuurin kursseja TKK:lla.

”Käytännössä muutos ei ole vielä näkynyt”, Tujula sanoo.

Paradoksaalista kyllä, opiskelijoista liikkuvuutta on tällä hetkellä vähemmän kuin ennen, koska aiemmat joustavan opinto-oikeuden JOO-opinnot ovat muutoksen vuoksi jäissä, eikä uusikaan systeemi ole käynnistynyt.

Joitain kymmeniä yhteisiä kursseja on jo tarjolla. Mikael muistaa nähneensä sähköpostilistalla Innovaatiokurssin.

”Tunteita herättäviä sanoja”, Tujula nauraa.

Juuri bisnesmaailman tunkeutuminen Taikiin on epäilyttänyt opiskelijoita.

Tujula on kuitenkin toiveikas. Hänestä on hienoa, että Aalto tuo yhteen erityylisiä ihmisiä. Hän oli mukana pitämässä Aallon yhteiselle ylioppilaskunnalle AYY:lle kuvaamataidontuntia, ja osallistujat olivat innoissaan.

”Tuntui hyvälle saada tekniikan opiskelijat huomaamaan, miksi taidekasvatus on tärkeää.”

Mitään Aalto-identiteettiä ei taikkilaisille ole muodostunut. Sen sijaan Tujulan ylioppilasriennoissa tapaamat teekkarit puhuvat itsestään jo luontevasti aaltolaisina.

”Toivottavasti teekkarit eivät kuitenkaan määrää, millainen Aalto-identiteetistä muodostuu”, Tujula sanoo.

3. Millä se elää?

Aalto on kroisos muihin suomalaisiin korkeakouluihin verrattuna. Sen peruspääoma on 700 miljoonaa euroa, josta 500 miljoonaa tulee valtiolta ja 200 miljoonaa yrityksiltä ja muilta lahjoittajilta.

Kooltaan kaksi kertaa suuremman Helsingin yliopiston pääoma on noin murto-osa tästä. Mihin rahat käytetään?

”Tutkijan urajärjestelmän luominen on meidän suurin investointimme”, Aallon rehtori Tuula Teeri sanoo.

Opettajien rekrytointi ja hyvät työehdot maksavat.

Malli, jossa yliopisto saa opetusministeriöltä 2,5 euroa jokaista itse kerättyä euroa kohti, on käynnistänyt vimmaisen rahankeruun myös muissa Suomen yliopistoissa. Arvostelijoiden mukaan Aallolla on epäreilu etulyöntiasema.

”Aaltohan rohmuaa kaiken päältä”, Turun yliopiston varainhankintakampanjan johtaja, vuorineuvos Lasse Kurkilahti harmittelee.

Hänen mukaansa varainkeruujärjestelmä on täysin Helsinki- ja Aalto-keskeinen.

”Aalto on onnistunut saamaan tukijoikseen kaikki isot firmat. Me olemme maakunnallisten lahjoitusten varassa.”

Teeriä arvostelu kismittää. Hänen mukaansa Aalto myy rahoittajille uskottavuutta ja uutta ajattelua.

”Se keino on kaikilla kouluilla käytettävissä.”

Hän muistuttaa myös hankkeen ainutkertaisuudesta.

”En tiedä edes maailmalta hanketta, jossa kolme korkeakoulua olisi yhdistetty. Suuri muutos edellyttää investointeja. Ei yritystäkään perusteta ilman riskirahoitusta.”

Aallossa harkitaan lukukausimaksuja joidenkin opinto-ohjelmien EU:n ulkopuolisille opiskelijoille.

4. Mitä se tekee uralle?

Jos Mikael innostuu tahkoamaan Aallossa akateemista uraa, voivat vakituiset professorin tehtävät odottaa huomattavasti aiemmin kuin muissa suomalaisissa korkeakouluissa.

Nuoret tutkijat sitoutetaan Aaltoon amerikkalaisista yliopistoista kopioidun urapolun, niin kutsutun tenure trackin, avulla. Vuosittain 20–40 tutkijaa pääsee uraputkeen, jossa noin seitsemän vuoden koeajan ja kahden karsintakierroksen jälkeen odottaa vakituinen professuuri.

”Tavoitteena on työrauha tehdä huippututkimusta”, rehtori Tuula Teeri kuvailee.

Lisäksi professorit saavat säännöllisesti viettää palkallisen vaihtovuoden jossain ulkomaisessa yliopistossa.

5. Mitä siitä tulee?

Kymmenen vuoden kuluttua Aallon on tarkoitus olla ”maailmanluokan” yliopisto. Mitään ranking-tavoitetta ei ole, vaan mittarina käytetään ulkomaisten huippujen rekrytoimista.

Tulevaisuudessakin painopisteet rajataan tiiviisti tekniikkaan, taiteeseen ja talouteen sekä niiden yhdistelmään. Monitieteellisiä tutkimusinstituutteja ei aiota perustaa.

Jos Aallon johdon visiot toteutuvat, käy Mikaelin jälkikasvu mahdollisesti kahdenkymmenen vuoden kuluttua monin tavoin erinäköistä yliopistoa kuin isänsä.

Opettajia ja opiskelijoita tulee muista maista, ja siksi työkielenä on pääosin englanti. Myös Tuure Ahlfors, nyt 4,5 kuukautta, tietää alusta saakka tekevänsä osan opinnoista ulkomailla.

Tulevaisuuden Aallossa on nykyistä vähemmän opiskelijoita ja vastaavasti enemmän opettajia. Oppimistapoihin on panostettu, ja tutkijoiden tärkeysjärjestyksessä opettaminen on ylinnä. Opetus on nykyistä henkilökohtaisempaa, ja opiskelijat voivat suuntautua vapaammin joko oman alansa ekspertiksi tai moniosaajaksi.

 

Tweet