Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Uskonto ilman saatanaa

14.5.2010

Elina Grundström

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) nousi maanantaina valtiomiesluokkaan päästämällä suustaan lauseen, joka jää historiaan. Hän sanoi, että ”markkinatalous ilman riskiä on kuin uskonto ilman saatanaa”.

Niinpä niin. Kun yleiseurooppalainen helpotuksen huokaus talouskriisin ainakin tilapäisestä ratkaisemisesta on laantunut, on aika pohtia, mitä tuli luvattua. Miksi ihmeessä valtiot joutuvat jälleen kerran hoitamaan markkinatalouden helvetillisemmän puolen. Miksi riski aina loppupeleissä kaatuu veronmaksajille?

Katainen laukoi maanantaina toisenkin kuolemattomuuden, jonka mukaan ”kansanvalta sai voiton markkinavoimista”. No ei kyllä tosiaankaan saanut.

Kriisin seurauksena Euroopan kansat joutuvat takaamaan keinottelijoiden aiheuttamat megavelat. EU ei kuitenkaan pystynyt päättämään rahamarkkinoiden sääntelyn tiukentamisesta, vaan se päätti alkaa kontrolloida jäsenmaiden budjetteja. Käytännössä se voi tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalvelujen leikkauksia ympäri Eurooppaa.

Jos finanssimarkkinat ovat uskonto, jonkun jumalan pitäisi nyt kiireesti antaa niille käskyjä.

Vain pari viikkoa sitten suomeksi ilmestynyt ranskalaisen taloustieteilijän Frédérick Lordonin kirja Rahamyllyt kuriin analysoi terävästi vuoden 2008 talouskriisiä ja vakuuttaa, että EU on niin vahva talousalue, että se voisi yksinäänkin päättää rahoitusalan tiukemmasta sääntelystä.

Lordon kieltäisi esimerkiksi arvopaperistamisen ja panisi johdannaistuotteiden kaupan valvontaan. Hän myös lopettaisi finanssialalle tyypilliset kannustinpalkkiot – ja kansallistaisi Euroopan pörssejä pyörittävät yhtiöt.

Katainen sai ujutettua sunnuntaiseen pelastuspakettiin kohdan, jonka mukaan EU alkaa selvittää globaalin transaktioveron, eli Tobinin veron kehittyneemmän version käyttöönottoa. Se on edistyksellisyydessään aika uskomaton kirjaus, mutta se ei silti saa hämärtää sitä, että Euroopan rahamarkkinat tarvitsevat myös nopeaa sääntelyä, etteivät finanssikriisit ala toistua kahden vuoden välein.





Viite