Pakko uskaltaa

17.12.2010

Jukka Vahti

Onko pakko, jos ei halua? Toisinaan on, mutta yleensä ei. Nyt taitaa olla.

Edessä olevia Suomen julkisen talouden korjaustalkoita perustellaan pakolla. Erityisen taitava vaihtoehtojen pelkistämisessä on valtiovarainministeriö, joka julkisti oman, päivitetyn versionsa julkisen talouden synkistä näkymistä viime perjantaina. Kuluneen viikon aikana on esitetty tukku radikaalejakin ehdotuksia seuraavalla hallituskaudella tarvittavista uudistuksista.

Jos Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan, talousjärjestö OECD:n, Teknologiateollisuuden, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja mikä ettei Ilta-Sanomienkin ehdotukset toteutuisivat, sosiaaliturva, yritystuet ja yliopistot pantaisiin kerralla uusiksi.

Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään sitä vastaan, että veroeuroni käytetään mahdollisimman järkevästi, olipa kyse sitten sosiaaliturvasta, yritysten tuista tai koulutusjärjestelmän rahoituksesta. Julkisen talouden piiriin kuuluvien järjestelmien tehokkuus ei ole peikko, vaan ystävä, jonka ansiosta yhteiskunta pystyy hoitamaan niitä tehtäviä, joita sen halutaan hoitavan.

Arvostan poliitikkoja, jotka uskaltavat kertoa epämiellyttäviä totuuksia ja katsoa seuraavia vaaleja pidemmälle, olipa kyse sitten ilmasto-, talous- tai sosiaalipolitiikasta, vaikka en olisi heidän kanssaan edes samaa mieltä.

En usko olevani ajatuksineni yksin. Siksi on harmillista, että vaalien pelko on jähmettänyt eikä vilkastuttanut puolueiden käymää poliittista keskustelua. Nyt jos koskaan olisi tilaa railakkaille poliittisille avauksille, joita kai on lupa odottaa virkamiesten, etujärjestöjen, median ja tutkimuslaitosten lisäksi myös puolueilta.

Muuten Sixten Korkmanin ja Raimo Sailaksen kaltaiset, äänestäjiä pelkäämättömät hahmot saavat suhteettoman suuren näkyvyyden visioilleen.

Sitä paitsi, jos poliitikoilla on riittävästi rohkeutta, uudistuksia voidaan tehdä jo ennen kuin on aivan pakko.

Tweet