Zabou Carrière

Keskitysleiriltä pelastunut: ”Luulimme toimittajien mikrofoneja aseiksi”

16.6.2011 14.27

Taina Tervonen

”Älkää unohtako, ettei sama toistu”, banderollissa lukee. Langanlaiha, pitkä mies katsoo pikkilankojen takaa tuoden mieleen keskitysleirien kuvat kuudenkymmenen vuoden takaa.

Mutta tämä kuva on otettu Bosniassa, 5. elokuuta 1992. Miehen nimi on Fikret Alic. Hänen kuvansa Time-lehden kannessa paljasti keskellä Eurooppaa sijaitsevat kuolemanleirit, jotka olivat osa Radovan Karadzicin ja Ratko Mladicin johtamien serbinationalistien etnistä puhdistusta.

Nyt Alicin kuva on ripustettu banderolliksi Trnopoljen kylän vanhan kulttuuritalon seinälle, samaan paikkaan, jossa se otettiin.

Leirin avaamisen vuosipäivänä toukokuun lopussa kuolleiden omaiset ja eloonjääneet ovat kokoontuneet muistuttamaan, että kesällä 1992 yhteensä 25 000 ihmistä joutui leirille vain siksi, etteivät he olleet serbejä.

Fikret Alic ei ole paikalla. Hänellä on sukujuhlat toisaalla. Pari päivää ennen muistotilaisuutta hän istui naapurikylän kahvilassa ja kertoi päivästä, jolloin kuva otettiin.

Sota oli alkanut toukokuussa, Alicin kotikylä oli poltettu maan tasalle ja tyhjennetty bosniakkiasukkaistaan. Alic ja muut miehet vietiin Keratermin leirille, naiset ja lapset tuotiin Trnopoljeen.

Elokuun alussa, samana päivänä kun kuva otettiin, Alic siirrettiin muiden vankien kanssa Trnopoljeen. Siihen mennessä Alic oli nähnyt kidutuksia, pahoinpitelyitä ja teloituksia. Häntä oli hakattu, potkittu, uhkailtu ja pidetty nälässä.

”Luulimme toimittajien mikrofoneja ensin aseiksi. Olimme niin peloissamme. Joku työnsi minut kameroiden eteen, ja yksi toimittajista ojensi minulle kätensä.”

Toimittajien lähdettyä Alic piilotteli kymmenen päivää leirillä. Yhdentenätoista päivänä hän pakeni leiriltä pukeutuen mekkoon ja huiviin. Hän nousi bussiin, jolla naiset ja lapset kuljetettiin seudulta pois, rintamalinjan toiselle puolelle.

Kaikilla ei ollut samaa onnea. Pari viikkoa Alicin paon jälkeen serbisotilaat teloittivat yli 200 vankia.

Alic päätyi pakolaiseksi Tanskaan. Nykyisin hän viettää suurimman osan vuodesta entisessä kotikylässään – siinä samassa, jonka serbiarmeija poltti maan tasalle, mutta jonka paluumuuttajat ovat rakentaneet uudelleen.

Siellä asuu myös hänen perheensä eli vaimo ja 11-, 7- ja 4-vuotiaat lapset.

Alic sanoo vihaavansa aseita ja toivovansa, että lapset kuulisivat sodasta myös historian tunneilla, ei vain vanhempien kautta – jottei sama toistuisi.

Joskus hän miettii, miksi juuri hän joutui tuohon kuvaan. Hän toivoo, että kuva pysäyttäisi sodan ja siviilien teloitukset.

”Minun on vaikea käsittää, ettei vastuullisia ole edelleenkään pidätetty. Kaiken maailman Saddam Husseinit ja Osama Bin Ladenit kyllä on paikallistettu, mutta Mladic kulkee edelleen vapaana.”

Kolme päivää Alicin haastattelun jälkeen, vain hetki Trnopoljen muistotilaisuuden päätyttä, uutinen Ratko Mladicin pidätetyksestä levisi pitkin maailmaa.

Alicin kotikylässä uutiseen suhtaudutaan olankohautuksella tai katkeruuden sekaisella helpotuksella. Kahvilakeskusteluissa pidätystä luonnehditaan Serbian poliittisena vetona EU-neuvottelujen vauhdittamiseksi.

Yksikään tuomio ei tuo takaisin kylän tuhansia kuolleita.

Ratko Mladic, 69 v.

• Komensi Bosnian serbiarmeijaa Bosnian sodassa 1992–1995.
• Pidätettiin Lazarevon kylässä, Serbiassa, 26.5.2011 kuusitoista vuotta kestäneen pakoilun jälkeen.
• Luovutettiin 31.5.2011 Haagissa toimivalle kansainväliselle sotarikostuomioistuimelle, joka käsittelee entisen Jugoslavian alueella tapahtuneita sotarikoksia.
• Mladicia syytetään yhdestätoista rikoksesta, joiden joukossa on kansanmurha ja rikoksia ihmisyyttä vastaan. Mladicia syytetään muun muassa Sarajevon piirityksestä sekä Srebrenican kansanmurhasta, jossa teloitettiin yli 8000 bosniakkimiestä.
• Oikeudenkäynnin oletetaan kestävän useita vuosia. Seuraava istunto on 4.7.2011.
• Haagin tuomioistuimessa on parhaillaan meneillään 35 Bosnian sotaa koskevaa oikeudenkäyntiä.

Tweet