Anna Autio

Loikkaamisen oppitunti

7.3.2016 15.43

Lasse Leipola

Tyttö oli hätääntynyt, suorastaan hysteerinen. Hän huusi ja kirkui, juoksi päin ovea ja seiniä.

Koulun terveydenhoitaja ei ehtinyt auttamaan, mutta sattumalta samassa koulussa juuri koulutuksessa ollut liikunnanopettaja Johanna Sydänmaa juoksi paikalle, sai tytön rauhoitettua ja lähti lopulta saattamaan tätä Auroran sairaalaan.

”Oli sellainen olo, ettei häntä voi jättää yksin. Soitin psykiatriseen päivystykseen, josta käskettiin viemään tyttö sinne. Sitä kautta jäin hänen tukihenkilökseen. Olin täysin ulkopuolinen, mutta meistä tuli kovin läheisiä monen vuoden ajaksi.”

Tapaus, josta on jo kymmenisen vuotta aikaa, herätti huolen nuorten mielenterveyspalveluista.

”Tytön päästyä pois suljetulta osastolta hän jäi tyhjän päälle eikä saanut heti terapiaa. Otin yhteyttä ylilääkäriin ja kirjoitin Hesariin”, Sydänmaa muistelee.

Lopulta terapia järjestyi. Siinä vaiheessa Sydänmaa oli ehtinyt nähdä, kuinka vakavia mielenterveyshoidon ongelmat olivat. Kokemus täydensi koulutyössä masentuneita ja syömishäiriöisiä nuoria kohdanneen Sydänmaan kuvaa nuorten psykiatristen palveluiden tasosta.

Tammikuussa kokoomuksesta vihreisiin Helsingin valtuustossa loikannut Sydänmaa lähti kunnallispolitiikkaan 2004 kuntavaalien alla. Opettajien edunvalvonnasta alkanut poliittinen kiinnostus laajeni vähitellen muuhun yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, liittyen erityisesti lasten ja nuorten asioihin, liikuntaan ja koulutukseen. Ajatukset saivat konkreettisemman muodon, kun hän jutteli kansanedustaja Raija Vahasalon (kok) kanssa koululiikuntaliiton kesäkokouksessa.

”Se kävi äkkiä, enkä hirveästi miettinyt puoluevalintaa. Luin kyllä puolueiden ohjelmia, ja minulla oli vakaa usko, että kokoomus on koulutuksen ja sivistyksen puolue: juuri minua varten”, Sydänmaa sanoo.

Kuva alkoi rapistua vähitellen. Viime vuoden koulutusleikkaukset olivat viimeinen pisara.

Vahasalo muistelee Vihreälle Langalle kannustaneensa Sydänmaata mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Loikka vihreisiin tuli Vahasalolle yllätyksenä, mutta tyytymättömyyden hallituksen koulutusleikkauksiin hän ymmärtää hyvin.

”Olen kaivannut sitä, että yhteiskunta arvostaisi koulutusta, eikä sahaisi sitä oksaa, joka voisi tuoda menestystä. Tosin pitää muistaa, ettei koulutuksesta leikkaaminen ole yhden puolueen vika”, edellisissä vaaleista eduskunnasta pudonnut Vahasalo sanoo.

Tyytymättömyys kokoomukseen oli kuitenkin muhinut Sydänmaan mielessä jo pitkään. Viimeinen niitti tuli kuluvalla hallituskaudella.

”Olisin ollut mieluummin kertomatta kysyjille sitä, että edustan hallituspuoluetta, joka leikkaa koulutuksesta ja lapsiperheiltä.”

Merkittävänä vaiheena omassa muutoksessaan hän pitää lapsen syntymää viisi vuotta sitten ja sitä seurannutta yhteydenpitoa toisten yksinhuoltajien kanssa.

”En ole se, jolla menee huonosti. En aja politiikassa omaa asiaani, kuten jotkut ovat loikan jälkeen ikävästi väittäneet. Olen nähnyt läheltä muiden ongelmia ja kokenut, että pystyn auttamaan tai ainakin viemään asioita eteenpäin kaupungin tasolla.”

Sydänmaa on yrittänyt auttaa myös muuten. Viime kesänä hän organisoi totaalisten yksinhuoltajien Facebook-ryhmässä keräyksen, jolla kerättiin rahaa vähävaraisen yksinhuoltajan pojan rippijuhliin.

”Tulee hirveän hyvä mieli, kun pystyy auttamaan.”

Yksinhuoltajien asian edistäminen ei edennyt kokoomuksessa. Vähäosaisten asiat jäivät kokoomusryhmässä muiden asioiden varjoon.

”Myös kokoomuksessa pitää olla pehmeiden arvojen edustajia. Ystävät ovatkin aina sanoneet, että hyvä, että olet siellä. Mutta yksin on vaikea saada mitään aikaan. Joku ehkä sanoo, että tuo on tärkeää, mutta sitten mitään ei tapahdu.”

Sydänmaa toivoi, että kokoomus olisi huomioinut valtuustostrategian käsittelyssä yksinhuoltajien aseman ja terveyspalveluiden eriarvoistumisen.

”Vaikka tuntui, että se oli muidenkin mielestä hyvä juttu, se ei päätynyt ensisijaisten asioiden listalle.”

Lukion liikunnanopettaja tapaa nuoria melkein joka päivä ja pysyy perillä, mitkä asiat nuorten mielestä ovat merkittäviä.

”Nuoret ovat aika kaukana päivänpoliittisista asioista. Kun heiltä kysyy, että oletteko katsoneet uutisia tai lukeneet viime päivinä sanomalehtiä, aika harva on. Heillä on omat juttunsa. Tällä hetkellä esimerkiksi lukion kakkosia kiinnostaa ehkä eniten vanhojen tanssien onnistuminen.”

Sydänmaa päätyi opettajaksi, koska ei uskonut pääsevänsä lääketieteelliseen tai Sibelius-akatemiaan.

”En osannut omasta mielestäni soittaa riittävän hyvin pianoa, vaikka laulu ja oboen soitto sujuikin. Lääketieteelliseen jätin hakematta fysiikan vaikeuden vuoksi ja se harmittaa vieläkin.”

Liikuntatieteellisessä kaverit kannustivat Sydänmaata lähtemään toden teolla musiikin pariin. Valmistumisen jälkeen hän kiersi esiintymässä oman orkesterinsa kanssa, osallistui useisiin laulukilpailuihin ja lauloi Sauli Niinistön ensimmäisessä presidentinvaalikampanjassa vuonna 2006.

Hän myös levytti Sanahelinää-sinkun, jonka radiosoitot jäivät kuitenkin vähiin. Se, että toinen sinkku jäi tekemättä, on jäänyt harmittamaan Sydänmaata.

”Musiikkipuoli on niin paljon kiinni ajoituksesta ja siitä, kuinka paljon tuntee alalta ihmisiä. Joskus onni osuu kohdalle. Ehkä joskus pitää vielä kokeilla Voice of Finlandia!”

Varasijalta valtuustoon kolmannen kerran viime syksynä noussut Sydänmaa on ollut turhautunut omaan valtuustoryhmäänsä, mutta saanut voimaa lautakuntatyöstä.

”Kulttuuri- ja kirjastolautakunnassa olen saanut toimia aika vapaasti omien arvojeni mukaan. Se ehkä kertoo myös siitä, ettei kulttuuri ole kokoomukselle niin merkittävä asia, että toimintaa olisi linjattu tarkasti.”

Loikan jälkeen hän joutuu luopumaan kulttuurilautakunnan varapuheenjohtajan paikasta, mutta saa jatkaa jäsenenä vihreiden Outi Alanko-Kahiluodon jättäessä oman paikkansa. Mäkelänrinteen uintikeskuksen hallituksesta Sydänmaa joutuu pois kokonaan. Se harmittaa, mutta toisaalta seuraavat vaalit ja luottamustehtävien jakaminen uudelleen lähestyvät jo kovaa vauhtia.

Lautakunnassa kypsyi myös ajatus siirtymisestä vihreisiin. Siellä Sydänmaa kävi ensimmäiset keskustelu loikasta vihreiden kollegojen kanssa.

Vaikka tyytymättömyys kokoomukseen oli jatkunut jo vuosia, lopullinen päätös oli vaikea. Ystävät ja muut läheiset varoittelivat, että loikkarin käy huonosti ja että mihinkään ei enää pääse, kun pettää äänestäjät.

”Pelkäsin ihmisten reaktiota ja pohdin olenko enää minkään arvoinen politiikassa loikan jälkeen.”

Loikkaaminen on harvoin avain poliittiseen menestykseen. Esimerkiksi kolme kertaa vihreiden listoilta eduskuntaan valittu Merikukka Forsius jäi valitsematta heti seuraavissa vaaleissa loikattuaan kokoomukseen. Toisaalta esimerkiksi kristillisistä kokoomukseen loikannut Eija-Riitta Korhola ja sdp-uran keskellä oman puolueen perustanut Risto Kuisma jatkoivat politiikassa menestyksekkäästi myös loikkien jälkeen.

Toinenkin loikkari on lyhyen ajan sisällä siirtynyt Helsingissä kokoomuksesta vihreisiin.  Sydänmaa sanoo, ettei tiennyt Jarmo Niemisen aikeista, ennen kuin tämä loikkasi viime syyskuun alussa.

”Se, ettei hän saanut lokaa niskaansa, vahvisti aikeitani. Tämä on kuitenkin ollut ihan oma prosessini.”

Eikä loikka lopulta tuntunut kamalalta. Ei, vaikka Sydänmaa joutui istumaan vielä yhden valtuuston kokouksen kokoomusryhmän keskellä.

”Silloin tuntui, etten ole toiminut oikein kokoomusryhmän suhteen, mutta on ollut hirveän helpottavaa, kun on saanut ratkaisun tehtyä. Enkä kadu sitä.”

Palautetta on tullut jonkin verran. Jotkut opettajakollegat ovat sanoneet, että voivat vihdoin äänestää häntä. Varsinkin naisilta on tullut kannustusviestejä.

”Miehet arvostelevat loikkaamista karkeammin kuin naiset. Sen huomasin taas, ettei kannata lukea lehtien keskustelupalstoja. Sieltä ei saa kovin mairittelevaa käsitystä itsestään.”

Myös moni kokoomuslainen on pahoitellut Sydänmaalle tämän päätöstä.

”He ovat sanoneet, että olisi pitänyt puhua enemmän asioista ja tuoda ilmi sitä, että olen ollut hyödyksi. Sitä voi toki kutsua myös jälkiviisaudeksi.”

Käsitys vihreistä on muuttunut valtuusto- ja lautakuntatyössä. Lähtiessään politiikkaan, Sydänmaa ajatteli, että vihreät ajavat lähinnä ympäristöarvoja.

”Valtuustoaikana olen huomannut, että vihreät ajavat niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä.”

Sydänmaa tunsi kokoomuksessa olevansa ulkopuolinen, mutta vihreissä hän tuntee itsensä tervetulleeksi. Vihreää ryhmää johtavan Otso Kivekkään mukaan Sydänmaan omakohtaiset kokemukset koulutuksesta ja liikunnasta tuovat näkökulman, joka ryhmästä on puuttunut.

Kaupunkipyöräily on yksi vihreyden ytimeen kuuluva asia, jota Sydänmaa on halunnut edistää jo pitkään – lähinnä liikunnallisista ja terveydellisistä syistä.

Muukaan kaupunkilaisen arkinen ekoilu ei ole Sydänmaalle vierasta. Hän asuu Eko-Viikin energiatehokkaassa kaupunginosassa ja viljelee omalla palstallaan muun muassa marjapensaita. Poika käy päiväkotia ryhmässä, joka käy metsässä useita kertoja viikossa.

”Hän on ollut tosi innokas ja tykkää siitä.”

Äiti puolestaan haaveilee yhä musiikin tekemisestä.

”Laulaminen on edelleen sellainen asia, mitä tykkään tehdä. Esiinnyn enää lähinnä, kun johonkin pyydetään. Vihreissähän on niin paljon muusikoita, että sieltähän me voisimme saada kokoon vaikka valtuustoryhmän oman musiikkiyhtyeen.”

 

Johanna Sydänmaa

• 45-vuotias liikunnan ja terveystiedon opettaja Vuosaaren lukiossa, Helsingissä.
• Kokoomuksesta vihreisiin alkuvuodesta loikannut kaupunginvaltuutettu ja kulttuurilautakunnan jäsen.
• Asuu Viikissä 4-vuotiaan poikansa kanssa.
• Kokenut laulaja, joka on kilpaillut muun muassa Tangomarkkinoilla ja Kuorosota-televisio- ohjelmassa. Harrastaa myös joogaa, pilatesta ja tanssimista.
• Lukee erityisesti kotimaista kirjallisuutta, viimeisimpänä lukenut Susanna Alakosken Köyhän lokakuun ja seuraavana odottaa Heidi Jaatisen Kaksi viatonta päivää.
• Jos saisi vuorokauteen kaksi tuntia lisää, käyttäisi toisen omaan aikaan iltaisin ja toisen nukkumiseen.

Tweet