Iiro Törmä

Vihdoin

16.10.2015 9.13

Hanna Eriksson

Byrokratia nielaisi onnettoman miehen – tutki, viivytti, pyöritti – ja tuuppasi ulos onnellisen naisen. Mitä tapahtui kahdessa vuodessa?

”Ei hitto, mä en kestä tätä enää.”

On kevät 2013. Peilin edessä seisoo sänkileukainen, kaljuuntuva – siis hyvin tavallinen – mutta onneton 33-vuotias mies. Kutsutaan häntä vaikka Lauriksi. Nimellä ei ole väliä, koska tätä miestä eikä hänen nimeään ole enää olemassa.

Tällaisia aamuja on ollut jo monta. Aiemmin vain ei ole tuntunut näin pahalta. Nyt miehiset piirteet näyttävät uurtuneen yhä syvemmin kasvoihin ja kehoon. Karvat lisääntyvät muualla paitsi päässä. Hiusraja pakenee. Miehen naama peilissä ahdistaa.

”Jos elän 80-vuotiaaksi, näitä aamuja on liikaa”, Lauri ajattelee.

Pride-viikolla 2013 Lauri astuu jännittyneenä ulos kodistaan Pohjois-Helsingissä. Jalassa on farkkulegginsit ja päällä naisten toppi. Koska ilma ja ilta ovat suomalaiskansallisen viileitä, Lauri ostaa kirpparilta vielä siron farkkutakin – ainakin kaksi tuumakokoa liian pienen – mutta ah, kovin tyylikkään. Piukan farkkutakin napitus ei meinaa onnistua: vasen käsi ei ole tottunut takin piilotettuun naistennapitukseen. Kasvot kauniisti meikattuna ja tukka hyvin hän suuntaa ihmisoikeusjärjestö Setan Naistenbileisiin.

Pitkän mietinnän jälkeen Lauri käy pyytämässä lääkäriltä lähetteen sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle. Hän saa sen tammikuussa 2014.

Kesäkuussa 2014 Laurin työpaikan kokoushuoneessa rakennetaan hirsipuuta. Lava on valmis, pystyhirsi nostettu. Seuraavaksi pyöräytetään silmukka narun päähän. Huonolta näyttää.

Lopulta joku huutaa: Pinja!

Valkokankaalle heijastettu hirsipuu jää kesken. Pinja-Liina Jalkanen on nyt paljastanut työpaikallaan uuden nimensä. Pari päivää aiemmin nimen saivat kuulla ystävät ja siskot.

Pinja-Liina nostaa skumppalasin vasemmalla kädellään, oikea käsi on työntynyt mekon kainaloon turvaan. Työkaverit halaavat, pomo pitää onnittelupuheen, juhlaa varten varatusta kakusta jää jäljelle muutama murunen.

”Olisi pitänyt ostaa kaksi”, Pinja-Liina sanoo.

Pinja-Liina voi nimittää itseään Pinja-Liinaksi. Työkavereille hän on Pinja-Liina, vaikka kestääkin kuukausia, ettei vanhaa nimeä enää lipsauteta hänen työhuoneensa ovella. Sähköpostikin on muutettu uudelle nimelle.

Mutta virallisesti Pinja-Liina ei voi olla Pinja-Liina. Kaikkialla muualla hän on edelleen Lauri. Vaikka ei halua.

Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2014 naisten vessaan on pitkä, hitaasti etenevä jono. Pinja-Liina odottaa. Vessan jälkeen hän jonottaa infopisteelle hakemaan alueen karttaa. Tämä on tuttua: kevään, kesän ja syksyn aikana Pinja-Liina on tottunut jonottamaan. Hän on käynyt kuusi kertaa sairaanhoitajan vastaanotolla ennakkokonsultaatioissa. Ensimmäinen aika on ollut huhtikuun alussa.

”Ensimmäiset kerrat menin sinne kädet täristen. Koska haluan tätä, en tietenkään jänistänyt.”

Pinja-Liina on kertonut sairaanhoitajalle elämäntarinansa, minkä jälkeen hänet on lähetetty psykiatrin vastaanotolle. Syyskuun alussa hän on saanut lähetteen sekä psykologille että mahdollista hormonihoitoa määräävälle gynekologille. Aikoja ei ole kuulunut. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Husin sukupuoli-identiteetin poliklinikalla on ruuhkaa. Nyt odottaminen alkaa käydä hermoille.

”Olen jahkaillut tätä itsekseni etukäteen jo vuosikausia. En jaksaisi enää odottaa. Osasin varautua siihen, että tässä menee paljon aikaa. Silti olen pettynyt prosessin kestoon.”

Joillekin ihmisille transsukupuolisuus on ollut selvää lapsesta asti. Pinja-Liinalle asia valkeni myöhemmin, murrosiässä. Odottamista on takana 20 vuotta.

”Lapsena oli helppo olla androgyyni. En ajatellut sukupuolikysymyksiä. Kun herääminen tapahtui murrosiässä, en pystynyt tekemään asialle mitään, en ollut valmis. Ajattelin, että pystyn elämään kehoni kanssa.”

Vielä 20-vuotiaana Pinja-Liina ajatteli, että miehen vartaloa voisi kestää.

”Lisäksi parikymppisenä ajatus siitä, että pitäisi luopua biologisesta lisääntymiskyvystä, tuntui liian kauhealta. Ajattelin, että haluan perheen. Nyt se tuntuu vähemmän tärkeältä.”

Lisääntymiskyvyttömyys: sitä Suomen translaki edellyttää transihmiseltä, joka haluaa juridisesti korjata sukupuoltaan tai korjata kehoaan vastaamaan paremmin omaa kokemustaan. Steriloinnin lisäksi laki edellyttää myös psykiatrista diagnoosia, stereotyyppistä sukupuoliroolia, avioliitosta luopumista ja 18 vuoden ikää, jos ihminen haluaa vahvistaa sukupuolen toiseksi kuin hänet on väestötietojärjestelmässä merkitty. Suomea on toistuvasti kehotettu poistamaan translaista nämä ihmisoikeuksia loukkaavat ehdot.

”Tämä on pakkomenettely, jonka joudun käymään läpi. Sukupuolen vahvistamisen pitäisi onnistua niin kuin Tanskassa: juridinen sukupuoli vahvistetaan ihmisen oman ilmoituksen perusteella.”

Kirjamessujen aikaan näyttää vielä siltä, että translaki ehditään uudistaa istuvan eduskunnan aikana. Joulukuussa Päivi Räsäsen johtama kristillisdemokraatit estää valmiin lain viemisen eduskuntaan. Uudistus jää tekemättä, mutta sitä Pinja-Liina ei vielä tiedä.

Pinja-Liina kannustaa asiaa pohtivia hakemaan ensimmäisen lähetteen transpoliklinikan tutkimuksiin mahdollisimman pian.

”Prosessi on pitkä. Sitä voi itse venyttää vaikka kuinka pitkään, mutta nopeuttaminen ei onnistu. Se on turhauttavaa. Haluaisin sulkea testosteronin heti pois kehostani. Se muuttaa sitä koko ajan väärään suuntaan”, Pinja-Liina sanoo.

Kirjamessujen antikvariaattiosastolla Pinja-Liina tunkee laukkuunsa messujen ohjelman: antikvariaatit on nähty, messujen haastatteluihin ei jaksa nyt keskittyä. Laukkua koristaa Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden Vinon ”Tyttörakkaus on poikaa” -pinssi. Pinja-Liina lähtee ystävättärensä kanssa lounaalle.

Vihdoin! On aika.

Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalta Helsingin Meilahdessa astuu ulos hämmentynyt nainen. Takana on ensimmäinen käynti psykologilla.

”En joutunut tekemään mustetahratestejä”, Pinja-Liina sanoo aavistuksen helpottuneena.

”Sen sijaan jouduin piirtämään kuvan itsestäni nyt ja tämän prosessin jälkeen. Koska olen huono piirtäjä, kuvista tuli ihan samanlaiset.”

Ensimmäisestä käynnistä sairaanhoitajalla on kulunut yli yhdeksän kuukautta. Pinja-Liinan mielestä tutkimukset ovat liioittelua:

”Mulla ei ole koskaan ollut mielenterveysongelmia. Tuntuu, että prosessi on isolta osalta turha.”

Laput, joiden lauseita Pinja-Liina on edellisillan täydennellyt, jäivät psykologille. Vinkkejä niiden täyttämiseen hän googlaili etukäteen. Miten kannattaa täydentää pelkään-sanalla alkava lause oikein?

”Eniten pelkään sitä, etten saa transsukupuolisuusdiagnoosia. Sitä en uskaltanut kirjoittaa. Vastasin, että pelkään tilanteita, joissa tunnen itseni fyysisesti uhatuksi. Kukapa ei?”

Ennen koko prosessin alkua Pinja-Liina pelkäsi jotain ihan muuta.

”Pelkäsin, että ihmiset nauraisivat.”

Heteromiehen rooli oli helppo.

”En ole kuulunut mihinkään vähemmistöön, mistä voisi aiheutua itselleni harmia.”

Nyt, bussissa 14 matkalla Meilahdesta takaisin töihin Punavuoreen Pinja-Liina toteaa, että on lopettanut kielteisen palautteen odottamisen.

”Lehdistä sain sellaisen kuvan, että kaikkialla on rasisteja, homofoobikoita ja misogyynisiä miehiä. Itse en ole törmännyt vielä yhteenkään transfoobikkoon. Ihmiset ovat suhtautuneet kauhean hyvin. Se on yllättänyt minut iloisesti.”

Ainoa, joka asiaa ei ole tiettävästi hyväksynyt, on Pinja-Liinan isä. Hän kuitenkin sairastui hiljattain vakavasti, eikä Pinja-Liina voi siksi enää tietää, olisiko hän ajan myötä hyväksynyt lapsensa ratkaisun.

”Jos tämä olisi tapahtunut murrosiässä, välien katkeaminen olisi ollut paljon traagisempaa. Nyt ajattelen, että se on hänen tappionsa.”

Kun bussi ohittaa Helsingin maistraatin Albertinkadulla, Pinja-Liina säpsähtää.

”Haluaisin vaihtaa nimeni virallisesti mahdollisimman pian.”

Marraskuisena aamuna Pinja-Liina saapuu äreänä töihin.

Hän on käynyt ennen töiden alkua spermanluovutuksessa Väestöliitolla, koska haluaa pakastaa sukusolujaan. Pinja-Liinaa ärsyttää se, että sinne pitää ehkä mennä takaisin ja ottaa luovutus uusiksi. Tehtävä ei ollut ensimmäiselläkään kerralla miellyttävä, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole.

Oikean sukupuolen mukaisen henkilötunnuksen voi vahvistaa vasta, jos Pinja-Liina on lisääntymiskyvytön. Transnaisilla lisääntymiskyvyttömyys taataan esimerkiksi pitkään jatkuvalla hormonihoidolla, joka pysäyttää siittiöiden tuotannon. Transmiehillä hormonit pysäyttävät munasolujen kypsymisen. Pinja-Liinalla ei ole vielä diagnoosia eikä aikaa gynekologille, joka voisi määrätä hormoneja. Nyt on vielä aikaa pakastaa spermaa.

”Vaikka sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä on lisääntymiskyvyttömyys, sukusolujen tallentaminen ei ilmeisesti ole este”, Pinja-Liina sanoo.

Väestöliitto pitää Pinja-Liinan sukusoluja pakastimessa seuraavat viisi vuotta. Se maksaa 510 euroa.

”Olen 35. En ehkä koskaan hanki lapsia, mutta tämä on vaivan arvoista. Koska kiinnostukseni kohdistuu naisiin, minulla on ainakin muutaman vuoden ajan mahdollisuus saada biologisia lapsia mahdollisen kumppanini kanssa.”

Siittiöiden pakastamisesta Pinja-Liina ei ole maininnut mitään sukupuoli-identiteetin poliklinikalla.

”Koska laissa on vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä, en aio kertoa siitä ennen diagnoosin saamista.”

Pahimmalta hänestä koko prosessissa tuntuu edelleen diagnoosin odottelu.

”Alitajuisesti pelkään, että joku hallintobyrokraatti tai lääkäri, joka ei tajuakaan mistään mitään, estää sen. Mitä, jos en saa vaihdettua nimeäni virallisesti? Olen jo tottunut siihen, että minua kohdellaan naisena. Mitä jos tämä ei onnistukaan?”

Helmikuun 16. päivänä 2015 Pinja-Liina kävelee paperi kourassaan tutisten ulos poliklinikalta ja koettaa olla pillahtamatta itkuun.

Tässä se on, transsukupuolisuusdiagnoosi ja lääkärinlausunto maistraatille etunimen muutosta varten.

”Asianomaisen pyynnöstä ja luvalla lausun seuraavaa: xx on ollut transsukupuolisuustutkimuksissa HYKSin sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla 9.4.2014 alkaen. Hänelle on asetettu diagnoosiksi transsukupuolisuus. Potilaan on tarkoitus elää jatkossa naisen roolissa. Esteitä prosessissa edelleen etenemiselle ei ole ilmennyt. Sosiaalisten tilanteiden helpottamiseksi hänelle suositellaan hänen niin toivoessaan etunimen muuttamista naisen etunimeksi.”

”Iik. F64.0. Ihan pikkuisen vain odotettukin”, Pinja-Liina riemuitsee Facebookissa.

Seuraavana päivänä on toinen suuri hetki: nimenmuutos maistraatissa.

”Tämä on nyt tässä”, maistraatin virkailija sanoo. ”Tässä tapauksessa ei maksa mitään.”

Nimenmuutos astuu heti voimaan.

Pinja-Liina ei voi käsittää byrokratiaa, joka yhtäkkiä toimii odotellessa.

”Luulin, että tässä menee ainakin kaksi viikkoa.”

Maaliskuun alussa helsinkiläisessä ravintolassa Pinja-Liina painaa alkupalakseen Androcur-lääkeliuskasta läpi tabletin ja huuhtoo sen alas isolla kulauksella samppanjaa. Toisesta levystä suuhun tipahtaa tabletti Progynovaa, estrogeeniä.
Pinja-Liinan veriarvot ovat olleet kunnossa, eikä gynekologin määräämälle hormonihoidolle ole estettä.

Pinja-Liina on hakenut aiemmin päivällä lääkkeet. Sen jälkeen hän on itkenyt ystävänsä kanssa elokuvissa, tietojenkäsittelytieteen pioneerista ja matemaatikosta Alan Turingista kertovassa Imitation Gamessa. Turingille määrättiin kemiallinen kastraatio estrogeenillä hänen homoseksuaalisuutensa vuoksi.

”Oli tragikoomista mennä elokuvan jälkeen syömään ja aloittaa oma estrogeenikuuri.”

Androcur estää androgeenien eli miessukupuolihormonien vaikutuksen. Pakkausohjeiden mukaan Progynova-tabletteja käytetään vaihdevuosioireiden hormonikorvaushoitoon.
Vajaa viikko hormonihoidon aloittamisen jälkeen Pinja-Liina toteaa punavuorelaisen ravintolan lounaspöydässä, ettei lääkkeiden syönti ole ehtinyt vielä vaikuttaa mihinkään.

”Nettikeskusteluista olen lukenut, että kolmen kuukauden kuluessa voi näkyä jotain: ehkä rintojen kasvua, ehkä ihon pehmentymistä. Keskustelut ovat kuitenkin jenkkipalstoilta. Lääkärini sanoi, että jos ei aloita liian isolla annoksella, rintojen kasvu on luontaisempaa. Se ei ole mulle niin iso asia. Tärkeää oli saada aloittaa hoito.”

Hormonihoidon alettua Pinja-Liinalla on nyt uusi asia, mitä jännittää.

”Seksuaalinen kiinnostukseni on aina kohdistunut naisiin. Voiko hormonihoito vaikuttaa siihen, että alkaisin nähdä miehet kiinnostavina? Se on sivuseikka. Mutta olisihan se hämmentävä muutos.”

Laukussa, johon Pinja-Liina tunkee lääkepaketit päivän hormonit nautittuaan, on myös muuta tärkeää: valkoinen kirjekuori:

”Tämä tuli eilen.”

Kirjekuoresta solahtaa pöydälle kaksi ajokorttia: molemmissa on Pinja-Liina itse, vanhassa miehenä, uudessa naisena.

”Ensimmäisessä on joku tyyppi, jota mä en tunne ja toisessa on joku hullu murhaaja”, Pinja-Liina arvioi kuvia.

Juuri nyt Pinja-Liinalla ei ole kiire mihinkään. Vaikka oma nimi on virallinen, diagnoosi annettu ja hormonihoito aloitettu, jotain puuttuu vielä.

”Henkilötunnus ei ole vaihtunut, koska en ole lisääntymiskyvytön.”

Diagnoosi riittää siihen, että saa vaihdettua nimensä. Jos haluaa, että juridinen sukupuoli vahvistetaan, on ihmisen oltava lisääntymiskyvytön. Jos hormonihoito ei sovi, steriiliys voidaan toteuttaa vasektomialla eli katkaisemalla siemenjohtimet.

”Itse halusin joka tapauksessa kokeilla hormoneita.”

Aiemmin Pinja-Liinaa ärsytti suuresti se, ettei nimeä ja henkilötunnusta saa vaihdettua yhtä aikaa. Yllättäen byrokratia on saanut tässä asiassa yhden kannattajan lisää.

”On ihan hyvä, että ne muuttuvat eri aikaan. Jos ne muuttuisivat yhtä aikaa, kukaan ei ilman virkatodistusta uskoisi, että olen sama henkilö.”

Toukokuussa 2015 Stockmannilla Pinja-Liina keräilee pieneen ostoskoriin kosmetiikkaa: punaista hiusväriä, partahöylän, kynsiviiloja.

”Pakko ostaa hiusväriä. Ystävällä on synttärit huomenna ja mulla on kauhea juurikasvu.”

Partahöyläkin on pakollinen, sillä Pinja-Liina uskoo tarvitsevansa sitä vielä kuukausia. Pinja-Liina maksaa ostokset, 56,85 euroa, hopeisella pankkikortilla. Siinä kimmeltää jo hänen uusi, virallinen nimensä.

Samana päivänä, jona luottokortti uudella nimellä saapui postista, kuuli Pinja-Liina ensimmäisen ja ainoan ”transu!” –huudon.

”Se tuli jonkun alkoholistin suusta sata metriä kotiovelta. Olin häkeltynyt, koska olin lakannut odottamasta moista. Siitä tuli silti huono fiilis. Ajattelin kuitenkin, että oikeasti sillä tyypillä meni varmaan tuhat kertaa huonommin kuin minulla.”

Edellisenä viikonloppuna Pinja-Liina on roudannut muovisäkillisen miestenvaatteita vaatekeräykseen ja toisen muovisäkillisen risaisia miestenvaatteita roskiin.

”Se tuntui vapauttavalta.”

Vaatekaapin tyhjennys on tarkoittanut myös sitä, että Pinja-Liina on shoppaillut – yllättävän paljon.

”Minulla on sama tilanne kuin jos koti olisi palanut tuhkaksi. Kaikki vaatteet pitää ostaa uusiksi. Kiinnitän nyt myös enemmän huomiota ulkonäkööni: ennen en voinut, koska en antanut itselleni lupaa näyttää feminiiniseltä.”

Suomeen on nimetty uusi, pääministeri Juha Sipilän (kesk) johtama hallitus, joka ei ole kiinnostunut translain uudistuksesta.

”Olen jo valmistautunut siihen, että translaki ei muutu, mutta pelkään sitä, että joku keksii, etten saakaan käyttää omia sukusolujani uudella henkilötunnuksellani. Vaikka saisinkin, niin uusi, tammikuussa 2016 voimaan astuva isyyslaki ei tunnista mahdollisuutta, ettei isän sukupuoli olisi mies. Joutuisin hakemaan juridista vanhemmuutta perheensisäisen adoption kautta. Se on vähintäänkin typerää.”

Nyt voimassa olevan translain mukaan Pinja-Liinan pitää odottaa vielä vuosi, että hän saa vahvistettua juridisen sukupuolensa.

”Prosessissa on hirveästi parantamisen varaa. Lait on saatava muutettua. Muuten tämä ei ole maailman epäinhimillisin järjestelmä. Hoitohenkilökunta toimii järkevällä tavalla. Heidän asenteessaan ei ole mitään vikaa, päinvastoin”, Pinja-Liina sanoo.

Hormonihoito on nyt jatkunut kolmisen kuukautta. Käsien karvat ovat muuttuneet vaaleiksi. Viimeisimmässä naamakarvojen poistossa huomattava osa karvoista lähti pois. Pinja-Liina on lopettanut tupakoinnin kokonaan. Vihdoinkin se kävi melko helposti.

”En ollut tajunnut, kuinka ahdistunut olin ollut.”

Pinja-Liina kuvaa oloaan ”sairaan paljon paremmaksi.”

”Elämä on kaunista tavalla, jota en ollut koskaan aiemmin tajunnut.”

Laki vaatii pakkosterilointia ja naimattomuutta

Suomea on toistuvasti kehotettu poistamaan translaista ihmisoikeuksia loukkaavat ehdot.

Nykyisen translain mukaan ihmisen pitää olla lisääntymiskyvytön ja naimaton, jos hän haluaa juridisesti vahvistaa kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen kuin hänet on väestötietojärjestelmässä merkitty.

Asiaan ovat puuttuneet esimerkiksi Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Nils Muiznieks ja useat ihmisoikeusjärjestöt. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan myös translain vaatimukset vähintään 18 vuoden iästä ja lääketieteellinen selvitys sukupuolen juridisen vahvistamisen ehdoista pitää poistaa laista.

Naimattomuusvaatimus laissa ei tosin ole ehdoton: naimisissa olevan sukupuoli voidaan vahvistaa puolison suostumuksella. Samalla muuttuu parisuhteen tyyppi avioliitosta rekisteröidyksi parisuhteeksi tai vastaavasti rekisteröity parisuhde avioliitoksi.

Translaki oli tarkoitus uudistaa jo viime hallituskaudella. Viime joulukuussa kristillisdemokraattien silloinen puheenjohtaja, sisäministeri Päivi Räsänen sai estettyä lain etenemisen toteamalla, että translaki- ja äitiyslakiesitysten eteenpäin vieminen vaarantaa hallitussovun. Molemmista lakiesityksistä oli ministeriöiden tekemät lakiesitykset valmiina ja niistä oli käyty lausuntokierrokset.

Translain uudistusta ei ole Juha Sipilän (kesk) hallituksen ohjelmassa. Kesällä kymmenet järjestöt, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto Vino mukaan lukien, vaativat, että translaki tulee uudistaa ihmisoikeusperustaisesti niin, että juridisen sukupuolen vahvistaminen tapahtuu omalla ilmoituksella.

Esimerkiksi Tanskassa täysi-ikäinen ihminen voi tehdä uudesta henkilötunnuksesta hakemuksen, jossa kertoo, että kokee olevansa toista sukupuolta. Puolen vuoden harkinta-ajan jälkeen hakija voi vahvistaa hakemuksensa kirjallisesti, ja ministeriö antaa hakijalle uuden henkilötunnuksen. Argentiinassa ja Maltalla juridinen sukupuoli vahvistetaan henkilön oman ilmoituksen pohjalta, myös alaikäisille. Irlannissa sukupuolen vahvistaminen muuksi kuin syntymässä määritellyksi ei ole mahdollista lainkaan, mutta nyt maan hallitus on ilmoittanut esittävänsä itsemääräämisoikeuteen perustuvaa translakia. Norjan hallituksen asiantuntijatyöryhmä esittää vastaavaa menettelyä.

Lähde: Trasek.fi

Lääkärin pitää kirjoittaa lähete, jos transihminen sitä haluaa

Kun ihminen hakeutuu hoitoon transsukupuolisuuden vuoksi, hänet ohjataan jatkotutkimuksiin Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan tai Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Lähetteen tutkimuksiin voi hakea keneltä tahansa lääkäriltä.

Ensimmäisestä tutkimuskäynnistä alkaa diagnosointivaihe, jonka tarkoituksena on varmistua ihmisen transsukupuolisuudesta. Tutkimuksissa käydään muun muassa läpi omaelämäkerta sairaanhoitajan kanssa. Psykiatri ja psykologi haastattelevat tutkittavaa. Tutkimuksissa tehdään myös erilaisia testejä. Diagnoosiksi annetaan F64.0, transsukupuolisuus, tai F64.8, muu sukupuoli-identiteetin häiriö.

Diagnoosille on annettu tautiluokituksessa kolme oleelliseksi katsottua kriteeriä:

1. Halu elää ja tulla hyväksytyksi vastakkaisen sukupuolen edustajana. 2. Transsukupuolinen identiteetti on ollut olemassa vähintään kaksi vuotta. 3. Transsukupuolisuus ei saa olla minkään muun mielenterveyden häiriön oire.

Diagnosointivaiheen pitäisi kestää vähintään kuusi kuukautta, mutta käytännössä monilla diagnoosin saaminen saattaa kestää jopa vuoden. Diagnoosin saamisen jälkeen on mahdollisuus saada lääkärinlausunto, jonka perusteella maistraatissa voi muuttaa nimensä.

Transihminen voi saada halutessaan estrogeeni- tai testosteronihoitoa, ääniterapiaa, aataminomenan höyläyksen, naamakarvoituksen poiston laserilla tai rintojen poiston. Genitaalikirurgia ja sukupuolen juridinen vahvistaminen vaativat toisen psykiatrin lausunnon. Hoidot annetaan ainoastaan sen perusteella, mitä ihminen itse toivoo saavansa.

Lähde: Trasek.fi

Tweet