Kirjan hengen etsijä

17.12.2010 15.02

Lena Björklund

Laura Lahdensuu suomensi tänä vuonna kirjan, jota italialaiset pitävät mahdottomana kääntää. Se vaati viisitoista lukukertaa ja suurta kulttuuritaitoa.

Laura Lahdensuu valmistui opinnoistaan samaan aikaan, kun Suomi liittyi EU:hun. Hän opiskeli klassista filologiaa pääaineenaan latina ja sivuaineenaan italia, ja ajatteli ryhtyä tutkijaksi.

Lahdensuu ansaitsi kuitenkin aluksi taskurahoja kääntämällä EU-tekstejä italiasta suomeksi, ilman hurmosta. Onneksi Italiassa tuli kirjahullulle vastaan kirja, joka innosti niin, että hän alkoi kääntää sitä pöytälaatikkoon.

Kirja oli Stefano Bennin Baol. Kun Lahdensuu rohkaistui näyttämään käännöksen Lokin Niko Aulalle, menivät palikat heti paikoilleen. Aulakin oli miettinyt, että Baol pitäisi suomentaa.

Se hetki ei unohdu, kun Lahdensuu näki Baolin kirjakaupassa.

”Haa! Minä selätin sen!” hän kuvaa tuntojaan.

Tuosta hetkestä on kaksitoista vuotta, ja siitä lähtien Lahdensuu on elättänyt itsensä kaunokirjallisuuden ja tietokirjojen kääntäjänä.

Lahdensuu jakaa kääntäjät kirjoittaviin ja lukeviin. Kirjoittavat tekevät käännöksestä useita versioita, hiovat suomea. Lukevat, niin kuin Lahdensuu, käyvät alkuperäisen tekstin läpi useita kertoja, mutta kirjoitusprosessi voi olla aika lyhyt.

Käännös alkaa muodostua Lahdensuun päähän jo lukiessa. Hän kirjoittelee tarralapuille ehdotuksia ja tuhrii kirjan marginaaleihin käännösvinkkejä.

Hyvä suomen kieli on Lahdensuun mielestä tärkeä suomentajan ominaisuus, mutta sitäkin tärkeämpi on kääntäjän kulttuuritaito: kyky välittää kirjan henki, sen henkilöiden persoonallisuudet ja paikalliskulttuuri.

Lahdensuu rakentaa romaanin päähänsä eräänlaiseksi nukketeatteriksi, missä kirjan hahmot liikkuvat.

”Pitää saada se yleislavastus esiin”, hän sanoo.

Lahdensuu on virkku, ajatus liikkuu ketterästi. Hän pitää kääntämisestä ja osaa elää sen tuomassa epävarmuudessa. Työn itsenäisyys ja vapaus ovat kääntämisen plussia – ja ongelmat, jotka pitää ratkaista.

”Tuntuu, että oppii koko ajan.”

Lahdensuu viihtyy kaaoksessa.

”Tykkään prosessoida kahta tekstiä samanaikaisesti. Pää toimii paremmin, jos on muutama vähän eri vaiheessa oleva projekti yhtä aikaa.”

Lahdensuu pitää itsestään selvänä, että kääntäjän on oltava näkymätön. Se ei hänen mielestään tarkoita, ettei ammattia arvostettaisi.

Tänä vuonna Lahdensuu on suomentanut kaksi kirjaa: Giorgio Falettin Viimeinen katse ja Carlo Emilio Gaddan Via Merulanan sotkuinen tapaus.

Italialaisia dekkareita kumpikin, mutta Gaddaan sopii paremmin määritelmä rikosromaani.

Gaddaa ei ole ennen suomennettu. Teos-kustantamo otti kirjailijan Baabel-sarjaansa, jossa julkaistaan merkittäviä aiemmin suomentamattomia romaaneja.

Via Merulanan Lahdensuu suomensi EU:n kulttuuriohjelman ja Suomen kulttuurirahaston tuella.

”Isoissa tuotannoissa on yleensä mukana apurahoja.”

Italiassa Benito Mussolinin vallan alkuvaiheisiin 1920-luvulla sijoittuva Via Merulana ilmestyi vuonna 1957. Sitä pidetään yhtenä maan kaunokirjallisuuden helmistä – ja lähes mahdottomana kääntää. Se vilisee paikallismurteita ja lauseita niin ranskaksi, saksaksi kuin latinaksi.

Lahdensuu luki romaanin viisitoista kertaa. Ei aina kokonaan, mutta vähintään kolme kertaa läpikin. Hän myös tutustui romaaniin tutkijoiden siitä kirjoittamien artikkeleiden valossa.

Vaikeakin kirja voi Lahdensuun mielestä kääntyä aika helposti, jos kääntäjän ja kirjailijan välille syntyy hyvä kemia. Hänen ja Gaddan kemia toimi, muttei heti. Mikä ihmeen tyyppi tämä on, hän ajatteli ensin. Mutta päätyi Gadda-faniksi.

Vielä 1950-luvulla romaanin nimi olisi suomennettu Merulana-kadun sotkuinen tapaus. Nykyään suomalaiset ovat jo niin tottuneita vieraisiin kulttuureihin, ettei käännöskirjoja tarvitse enää kotouttaa. Paikalliskulttuuria varta vasten korostetaan kirjoissa jättämällä tekstiin kohdemaan sanoja: ciao, signora, dottore.

Yhden Stefano Bennin henkilön Lahdensuu on joutunut kotouttamaan.

”Oli pakko rauhoittaa tiettyjä piirteitä, etteivät suomalaiset miellä suurieleistä ja teatraalista henkilöä mielipuoleksi. Että hänet tulkitaan samalla tavalla eri kulttuurialueilla, Suomessa ja Italiassa.”

Pisin aika Lahdensuulta on kulunut Leonardo da Vincin tuotannon kääntämiseen. Viime vuonna ilmestynyt Työpäiväkirjat oli hänelle kolme vuotta kestänyt prosessi. Mutta kirja onkin uniikki. Lahdensuu on valinnut katkelmat alkuperäisistä teksteistä.

Da Vinci on käännetty italiasta. Latinasta Lahdensuu on kääntänyt antiikin ajan tietokirjoja ja lyriikkaa.

Laura Lahdensuu, 42 v.

• Kääntäjä.
• Suomentaa pääasiassa tieto- ja kaunokirjallisuutta latinasta ja italiasta.
• Koulutukseltaan klassisten kielten filologi, pääaineena latina.
• Suomentanut muun muassa Vergiliusta, Petrarcaa, Leonardo da Vincia, Stefano Benniä, Giorgio Falettia, Carlo Emilio Gaddaa.
• Asuu synnyinkaupungissaan Helsingissä.
• Kirjahullu, lukenut vimmatusti lapsesta saakka. Muita harrastuksia ovat kuvataide, elokuvat, kävelylenkit koiran kanssa.

Kirjasuosikit

Minkä kirjan haluaisit kääntää? ”Leon Battista Albertin fantasiaromaanin Momus, joka on kirjoitettu 1400-luvulla. Momus on riidankylväjä. Aiheutettuaan Olympoksella kauhean kaaoksen, hänet karkotetaan ihmisten maailmaan.”

Minkä kirjan haluaisit antaa lahjaksi? ”E-kirjojen aikaan korostuu ehkä kirja taide-esineenä. Jos minulla olisi maailman kauneimmaksi kirjaksi mainittu renessanssinaikainen Hypnerotomachia Polifilii, eli Polifiliuksen unessa käymä taistelu rakkaudesta, antaisin lahjaksi tämän typografialtaan ja kuvitukseltaan kokeellisen kirjan.”

Tweet