Kuuden tähden olohuone

8.10.2010 15.32

Hanna Eriksson

Maailmalla rakennetaan nyt kaupunkien vetonauloiksi unelmien kirjastoja, joissa kirjat ovat sivuroolissa. Entä meillä?

Ristikkoikkunaisia työmaaparakkeja ja sotkuista ruohoa. Kylmässä tuulessa ei uskoisi, että muutaman kuukauden kuluttua tämä pölyinen tontti Töölönlahdenkadun varrella Helsingissä on huippuarkkitehtien kiinnostuksen kohde numero yksi.

Musiikkitalon työmaa ja ohi kalisevat linja-autot eivät nostata ajatuksia kohti kauan odotettua, pitkään suunniteltua ja hartaasti kaivattua Helsingin keskustakirjastoa.

Ensi vuoden alussa käynnistyvän kansainvälisen suunnittelukilpailun tuloksena tähän kuitenkin nousee helsinkiläisten uusi olohuone, työhuone ja maallinen kappeli.

Arkkitehti Asmo Jaaksi mittailee verkkoaidan vierestä näkymää tontille.

”Toimistomme osallistuu kilpailuun, totta kai”, Jaaksi sanoo varmana.

”Tämä on niin kiinnostava ja iso työ, ettei mikään arkkitehtitoimisto jätä sitä vähällä väliin.”

Jaaksi on osakkaana JKMM-arkkitehtitoimistossa, joka perustettiin, kun hän ja kolme kollegaa voittivat arkkitehtuurikilpailun Turun uuden pääkirjaston suunnittelusta. Se valmistui vuonna 2007 ja on vetänyt ihmisiä puoleensa niin, että kirjastokäyntejä on yli miljoona vuodessa.

Nyt toimisto suunnittelee Seinäjoen pääkirjastoa, jonka suunnittelukilpailun hse voitti kaksi vuotta sitten. Seinäjoella kirjaston keskiössä on kohtaamispaikka, jonka ympärille kokoelmat levittäytyvät.

”Ihmiset kirjastossa houkuttelevat sinne lisää ihmisiä. Kirjaston pitää olla elävä”, Jaaksi toteaa.

Kirjastolla on mahtava brändi, siitä Jaaksi on vakuuttunut.

”Ja mahtava historia. Nykykirjastot haluavat kuitenkin olla digitaalisia ja pyrkivät pois kirjojen pölyttämästä mielikuvasta. Kirjanselät pitää melkein piilottaa. Digitaalisen kehityksen kärjessäkään ei saisi hukata kirjaston yleviä perinteitä”, Jaaksi sanoo kulkiessaan kohti Helsingin huippusuosittua Musiikkikirjasto Kymppiä.

Sen valikoimista murto-osa on kirjoja.

JKMM on ollut mukana myös Helsingin keskustakirjastoprojektissa. Toimisto tarkasteli sen sijoitusvaihtoehtoja, joista päädyttiin suosittelemaan Töölönlahdenkadun varrella olevaa kapeaa tonttia. Helsingin kaupunginvaltuusto päättää paikasta syksyn aikana.

”Paikka ei ole helppo. Kirjaston pitää olla yhteisöllinen ja keskittynyt, mutta nyt se joudutaan pakottamaan aika kapeaan muotoon. Onneksi arkkitehdit ovat kekseliäitä.”

Kirjastot eivät ole viime vuosina olleet Suomessa nosteessa. Kävijät ja lainat ovat vuosien ajan vähentyneet. Helsinkiläiset lainasivat viisi vuotta sitten kymmenen miljoonaa kirjaa tai muuta julkaisua vuodessa, nyt enää 9,3 miljoonaa.

Ihmiset uusivat lainansa verkossa, eivätkä tule kirjastoihin tekemään herätelainoja. Entistä useammalla on varaa tilata lehdet koteihinsa. Tiedonhaut tehdään kotikoneilta. Musiikki ladataan suoraan verkosta omiin soittimiin.

Kirjastojen aikaisemmat sisäänheittotuotteet, tietokoneet, ovat menettäneet vetovoimansa, kun suomalaisilla on omat pöytäkoneet ja jopa useita kannettavia.

Myös kirjastojen määrä on laskussa Suomessa. Kun kunnat yhdistyvät, pienimmät pääkirjastot muuttuvat sivukirjastoiksi ja pienimmät sivukirjastot katoavat kartalta.

Sata vuotta sitten Suomessa oli 2 000 kirjastoa, nyt vajaa tuhat. Seuraavan sadan vuoden aikana kirjastojen määrä saattaa edelleen puolittua.

Helsingin uuden keskustakirjaston suunnitelmat sen sijaan ovat kaikkea muuta kuin ankeat, ne ovat huikeat. On talvipuutarhaa, sirkusta, lasten soittohuonetta ja virtuaalimaailmaa.

Keskustakirjasto toivottaa ihmiset tervetulleiksi myös öisin. Se on julkinen ”kolmas tila” työpaikan tai koulun ja kodin välissä. Keskustakirjastoon saa rakentaa itselleen sopivan löhö- tai työtilan. Freelancerit voivat työskennellä kirjastossa.

Tarjolla on lukusalonkeja, näyttelyitä, julkistamistilaisuuksia. Asiakkaille rakennetaan studioita ja elokuvateatteri. Kirjastossa tulee olemaan kahvila ja ravintola. Kävijöitä odotetaan 5 000 päivässä, noin 1,5 miljoonaa vuodessa.

Asiakkaat voivat itse tuottaa kirjastossa musiikkia, kuvia, tekstejä tai multimediaa, ja kirjasto huolehtii niiden julkaisusta ja jakelusta. Lapsille on hiljaisen tilan vastapainona seikkailutila kiipeilypuineen.

Suunnitelma on niin hyvä, että se tekee kärsimättömäksi: miksei tämä 70 miljoonaa euroa maksava laitos voi valmistua nyt eikä vuonna 2017. Kirjasto kuulostaa jopa paperilla jännittävältä, sykkivältä ja kuplivalta.

Keskustakirjastoon kootaan tuhansia niteitä tuoretta kaunokirjallisuutta, runoutta, näytelmiä, äänikirjoja ja elokuvia. Yksi talon tärkeistä tiloista on uutisalue, jossa voi lukea yli 900 lehden vuosikertaa.

20 000 niteen monikielinen kirjasto siirretään Pasilasta Töölönlahdelle. Kirjasto Kympistä keskustakirjasto saa 40 000 äänitettä ja 8 000 nuottia. Pasilasta siirtyy lisäksi noin 70 000 kirjaa ja muuta nidettä, ja keskustaan hankitaan saman verran uusia kirjoja.

Suunnitelma kuulostaa vastustamattomalta. Julkinen, ilmainen ja innostava kulttuuritila kaikille.

Keskustakirjaston on määrä valmistua Suomen satavuotisjuhliin. Siitä odotetaan ehkä WAU-arkkitehtuurin maamerkkiä, joka pyrkii hätkähdyttämään ja ihastuttamaan maailmanlaajuisesti.

Helsinki ei ole ainoa, joka haluaa nousta uudella rakennuksella ja kukoistavalla kirjastolla kansainvälisten kulttuurilehtien kansikuviin.

Ison-Britannian Birminghamissa vanha kirjastona toiminut betonikasa korvataan pian uudella, 193 miljoonaa puntaa maksavalla kirjastolla.

Prinssi Charles on kuvannut entistä kirjastoa paikaksi, jossa ennemminkin poltetaan kirjoja kuin luetaan niitä. Uuden tilan suunnittelee hollantilainen Francine Houben, joka on luonut myös kotikaupunkinsa, Alankomaiden Delftin, päräyttävän, ruohoa kasvavan kirjaston.

Seattlessa jo vuonna 2004 avattu lasinen keskuskirjasto sai kaksinkertaistettua kirjaston kävijämäärät. Japanissa Sendain kaupungin valoa loistava lasinen Mediatheque-kirjasto ja kulttuurikeskus eivät ole menettäneet vetovoimaansa kymmenessä vuodessa.

Kuten näillä muilla kaupunkiensa keulakuvilla, myös Helsingin keskustakirjastolla on intohimoiset kannattajansa ja vastustajansa.

150-vuotista historiaansa tänä vuonna juhliva Helsingin kaupunginkirjasto ei ole säästynyt menoleikkauksilta. Nyt osa lähikirjastojen käyttäjistä ja työntekijöistä pelkää, että ällistyttävä keskustakirjasto imee muilta taitavimman henkilökunnan, virkeimmät käyttäjät ja rahat.

Kirjastoissa kiertävän huhun mukaan keskustakirjasto syö parinkymmenen lähikirjaston käyttömenot.

Mihin koululaiset menevät, jos lähikirjastoja karsitaan? Loppuuko kepin kanssa köpöttävien vanhusten lukuharrastus tähän?

”Itsekin käyn kirjastossa vain lasteni kanssa. Piipahdamme siellä, lapset kuluttavat aikaansa ja minulle tarttuu jotain luettavaa mukaan. Kun Kulosaaren lähikirjastomme suljettiin homeongelmien takia, kirjastokäynnit loppuivat siihen”, keskustakirjastoa lämpimästi kannattava Asmo Jaaksi toteaa.

Helsingin kirjastotoimenjohtaja Maija Berndtson on aavistuksen tuskastunut keskustakirjaston ja sivukirjastojen vastakkainasetteluun.

”Lähtökohta on, ettei keskustakirjasto vaikuta kirjastoverkkoon. Kirjastoverkon tulevaisuutta ja kokoa mietitään muutenkin koko ajan”, Berndtson sanoo.

Keskustakirjasto tarvitaan, koska Helsingissä ei ole yhtään riittävän isoa kirjastoa, jossa voi kokeilla kirjaston uusia ulottuvuuksia. Keskustaan on tulossa tilaa 10 000 kerrosneliötä.

”Nyt pääkirjastossa Pasilassa on 3 500 neliötä, ja nekin väärässä paikassa. Helsinkiin tarvitaan kirjastojen näyteikkuna. Pienissä kirjastoissa ei voi kehittää kaikkea, mitä nykyajan kirjasto voi tarjota”, Berndtson sanoo.

Tukholmasta puhelimeen vastaava Berndtson on ärtynyt ajatuksesta, että lapset ja vanhukset kuuluvat lähiöihin. Hän kaivaa hyviä esimerkkejä naapurimaasta.

”Täällä lapsia tuodaan busseilla huippusuositun Kulturhusetin lastenkirjastoon. Lapsillakin on oikeus ottaa keskusta haltuunsa. Heidän pitää nähdä, että keskustassa on julkisia palveluita myös lapsille.”

Myös Helsingissä kirjastojen kävijämäärät ovat laskeneet kuin vasemmiston kannatus. Keskustakirjasto voi kääntää kehityksen toiseen suuntaan, mutta Suomen muita kirjastoja se ei pelasta.

Pienissä kunnissa rahat vähenevät vuosi vuodelta. Kasvukeskusten ulkopuolelle jääneisiin kirjastoihin on vaikea saada ammattitaitoisia ihmisiä töihin. Väestö vanhenee, eivätkä nuoret käytä kirjastoja samaan tahtiin kuin vanhempansa.

Eduskunnan kirjaston johtavana tietoasiantuntijana työskentelevä Timo Turja on maalaillut kirjastoille tulevaisuudennäkymiä. Valoisin niistä on keskustakirjastolla, joka kilpailee ylivoimaisilla palveluillaan tasavertaisena kaupallisten huvitusten kanssa.

Tähän kapeaan, menestyvään kärkeen mahtuu Suomesta ehkä muutamia kymmeniä kirjastoja.

Muut vaihtoehdot eivät ole ihan niin valoisia. Osa kirjastoista muuttuu Turjan mukaan kirjastojen macdonaldseiksi. Niissä on rajallinen valikoima ja vain eniten kysyttyjä kirjoja.

”Tehokkuusvaatimukset pakottavat ne tähän. Jo nyt monissa kunnankirjastoissa on vanhaa kokoelmaa karsittu rajusti. Jäljelle jäävät kirjat, joilla on eniten kysyntää”, Turja sanoo.

Toiset pikkukirjastot saattavat muuttua kirpputorimaisiksi palvelukeskuksiksi. Kun ammattitaitoista henkilökuntaa ja rahaa heidän palkkaamiseensa ei riitä, joidenkin kuntien kirjastoja saattavat tulevaisuudessa hoitaa urheiluseurat ja eläkeläisyhdistykset.

Samalla kirjastoihin tuodaan esimerkiksi Kelan, kunnan ja sosiaalitoimen palvelut. Jo nyt esimerkiksi Salossa kirjastosihteerit hoitavat kunnan monipalvelupisteitä, joissa voi esimerkiksi hakea kunnalta avustuksia tai vuokra-asuntoa.

Kirjastoja voi uhata Turjan mukaan myös sosiaalikeskuistuminen. Kirjastojen pääasiakkaita erityisesti pääkaupunkiseudulla ovat maahanmuuttajat ja työttömät. Britanniassa kirjastot leimautuivat samasta syystä alemman sosiaaliluokan palveluiksi, mikä sai aikaan kurjistumisen kierteen.

”Kurjistuminen voi karkottaa koulutetun väen kirjastoista”, Turja sanoo.

Espoon kauppakeskus Entressen yläkerrassa sijaitsee kirjasto, jonka korkeissa tiloissa ei ole tietoakaan kurjistumisesta. Viime vuoden huhtikuussa avattu uutuuttaan kiiltelevä kirjasto on Espoon keskuksessa sijaitsevan kauppakeskuksen houkuttelevin paikka.

Tämä kirjasto ei pelkää sosiaalikeskuistumista, eikä varsinkaan maahanmuuttajia tai nuoria. Se on nimenomaan erikoistunut näihin asiakasryhmiin. Kun muut kirjastot ovat hämillään nuorten kanssa, Entresse houkuttelee heitä astumaan sisään.

Kirjaston avarassa aulassa tulevat ensimmäisinä vastaan sarjakuvat, vieraskielinen kirjallisuus ja lasten dvd-elokuvat. Pelihuoneessa voi pelata konsolipelejä, Play Staytionia ja Wiitä.

Kirjastolla on oma blogi, se on mukana Twitterissä, Facebookissa ja Flickerissä. Nuoret voivat lainata kirjastokortilla käyttöönsä kannettavia tietokoneita.

Kirjastossa ei tarvitse olla hiljaa, paitsi erityisesti hiljaisuudelle osoitetussa tilassa. Sielläkin hiljaisuuteen kehottaa lippispäisen maahanmuuttajanuorukaisen kuva, ei kirjastosedän.

Entressen kirjaston henkilökunnasta viidennes on maahanmuuttajia. Kirjastossa työskentelee myös kaksi nuoriso-ohjaajaa.

”Kirjastojen työntekijät ovat yleensä teinien kanssa yhtä keinottomia kuin muutkin aikuiset. Jos nuoret pitävät ääntä, heidät heitetään ulos. Siksi teinit eivät viihdy kirjastoissa”, aluekirjastonjohtaja Terhi Nikulainen Entressestä toteaa.

Entresse on muuttanut suunnan: nyt lapset ja nuoret viihtyvät, vanhoja on vähemmän.

Arkiaamuna pääosa Entressen asiakkaista on kohderyhmää: maahanmuuttajia ja opiskelijoita. Aulassa työskentelee joukko koululaisia. Lasten punaisessa satuhuoneessa leikkii kaksi nelivuotiasta, jotka raahaavat kasa kerrallaan lisää kirjaston leluja huoneen pörröiselle matolle.

Nikulainen kannustaa ihmisiä muokkaamaan tilaa tarpeisiinsa sopivaksi. Kun kauppakeskuksen kuntosali kielsi elokuussa musliminaisia rukoilemasta tiloissaan, kirjasto järjesti heille sermeillä erotetun rukoustilan.

Nyt tila on purettu, mutta sen voi kuka tahansa rakentaa itselleen uusiksi.

”Tila tehtiin ramadanin ajaksi. Tarkoituksena oli samalla markkinoida sermejä. Ne ovat kevyitä ja asiakkaat voivat siirrellä niitä tarpeidensa mukaan”, Nikulainen esittelee.

Samalla hän kummeksuu ajatusta, että maahanmuuttajat tekisivät kirjastosta jotenkin vähemmän kiinnostavan paikan koulutetulle kantaväestölle.

”Kirjasto on niitä harvoja paikkoja, joissa erilaiset ihmiset kohtaavat luonnollisesti. Minusta se on mielenkiintoista.”

Entresse on onnistunut nuorten ja maahanmuuttajien koukuttamisessa, mutta sekään ei saa tehokkaasti vedettyä sisäänsä kiireistä, koulutettua työväestöä. Tai saa, sillä he tuovat muksunsa kirjaston satutunneille ja nukketeattereihin.

Miten kirjasto houkuttelisi – jos nyt ei Jorma Ollilaa – niin ainakin osaa niistä, joilla on kannettava kotona ja rahaa ostaa laatulehtensä itse? Mitä he voivat kirjastosta saada?

”Ympäristö hälyistyy. Aikuisilla ei ole työssä eikä kotona paikkaa keskittymiseen. Kirjasto tarjoaa rauhoittumistilan. Kirjasto on ilmainen day spa”, sanoo arkkitehti Asmo Jaaksi.

Hänen mukaansa kirjastoilla on jo erinomainen tuote ja maine: täysin avoin, demokraattinen tila, jossa on korkeatasoinen kulttuuritarjonta.

Eduskunnan kirjaston Timo Turja taas laskee tasokkaiden digitaalisten palvelujen varaan. Laajat tietokannat esimerkiksi ovat niin kalliita, ettei edes tosivarakkaiden kannata ostaa niitä omaksi.

Kun asiakkaat saavat kirjastoissa pelkän olemisen sijasta tehdä itse, väki haluaa tulla kirjastoihin.

”Ihmisille on kirjastoissa tarjolla studiotiloja, mahdollisuus kuvan- ja videonkäsittelyyn ja musiikin tuottamiseen. Tämä avaa sosiaalisen ulottuvuuden, joka Suomen kirjastoista on puuttunut”, Turja sanoo.

Maija Berndtson laskee myös tekemisen varaan. Hän puhuu keskustakirjastosta makasiinien perillisenä.

”Ihmiset tulevat paikalle tekemään ja kokemaan. Kirjastossa voi olla keittiö, jossa huippukokit puhuvat ruokakulttuurista ja ohjaavat kokkaukseen. Kirjastoon ei tarvitse varata lippuja. Ohjelman voi valita tarpeidensa mukaan. Kirjasto voi olla se kaikkein yksilöllisin, itse valittu taidekokemus ja -elämys.”

Helsingin keskustakirjaston harteilla on myös Töölönlahden elävöittäminen.

Paikka on hieno. Viereen nousee Musiikkitalo ja näkymät avautuvat Eduskuntatalolle. Jaaksi uskoo, että keskustakirjaston suunnittelukilpailu houkuttelee kansainvälisesti kovia nimiä.

”Tonttia lähes vastapäätä on Alvar Aallon suunnittelema Finlandia-talo. Suomalaiset eivät ihan tajua Aallon kansainvälistä arvoa. Arkkitehteja ympäri maailmaa vetää varmasti puoleensa mahdollisuus päästä suunnittelemaan kirjastoa lähes Aallon rakennuksen viereen. Helsingillä on nyt nostetta.”

Keskustakirjaston suunnittelukilpailun voittaja on tarkoitus julistaa vuonna 2012, jolloin Helsinki on maailman design-pääkaupunki. Julkisuus on taattu.

Birminghamin uuden kirjaston suunnitellut Francine Houben puhuu kirjastoista uusina kappeleina. Ehkä kirjasto kokoaa kirkosta karanneet, yhtä totuutta paenneet ihmiset tuhansien totuuksien äärelle ja torjuu yksinäisyyttä?

Maallinen kappeli voi ratkaista myös käytännön ongelmia. Nimiäisille, aikuistumisjuhlille ja uskonnottaman sedän muistojuhlalle ei ole nykyisin oikein sopivaa paikkaa. Mennäänkö keskustakirjastoon?

Tweet