Lukupiirin käyttöohjeet aloittelijalle

5.2.2010 11.16

Elina Venesmäki

”Kun olet lukenut kirjan, sulje kannet, pane silmät kiinni ja tee pienet muistiinpanot.”

Näin neuvoo vapaa kirjoittaja ja kouluttaja Jaana-Mirjam Mustavuori, joka perusti parin ystävänsä kanssa lukupiirin runsaat viisi vuotta sitten.

Mustavuori neuvoo kirjoittamaan heti ylös, mikä kirjassa kosketti ja mikä tökki.

”Itse luen ääneen avainlauseita ja kiinnitän huomiota kielellisesti hienoihin kohtiin.”

Lukupiirin keskusteluissa kirjoista nousee esiin hyvin monenlaisia teemoja: joillekin henkilöiden uskottavuus on tärkeää, toisille kuvauksen todenmukaisuus, tunnelma tai kirjan rytmi.

Piiriläiset miettivät myös teoksen sanomaa. Usein he toteavat, ettei sitä oikein ole. Yllättävätkin kirjat jäävät sanomaltaan tyhjiksi.

Aluksi jokainen sanoo vuorollaan mielipiteensä kirjasta, jotta kaikki tulevat kuulluiksi. Keskustelulla on tapana laajeta kauas pois kirjasta.

Lukupiiristä on tullut Mustavuorelle hyvin tärkeä.

”Nämä keskustelut ovat parasta elämässä. Arkikeskustelut ovat helposti hirmuisen toisteisia. Kirjojen kautta puheenaiheita voi laajentaa.”

Lukupiirin voi perustaa kuka tahansa. Piirillä voi olla jokin tavoite, esimerkiksi lukea koko Marcel Proustin tuotanto, mutta mitään teemaa ei tarvitse olla.

Ei tarvita kuin kaveriporukka ja rauhallinen kahvilan nurkka.

”Monet piirit kokoontuvat osallistujien kotona, mutta minusta on parempi, ettei kenenkään tarvitse puunata kotia ja panna pöytää koreaksi”, sanoo Lukupiirikirjan toimittanut Johanna Matero .

Hän on itse ollut viitisentoista vuotta lukupiirissä, joka syntyi Turun yliopiston kirjallisuuden laitosten liepeille. Lisäksi Matero on vetänyt työväenopistossa piiriä ihmisille, jotka eivät entuudestaan tunne toisiaan.

Kirjastoille tulee hänen mukaansa koko ajan kyselyitä kirjapiireistä.

Ainakin vieraiden ihmisten porukoissa voi hänestä olla hyvä, että keskustelulla on vetäjä. Tämä miettii kysymyksiä etukäteen ja katsoo, ettei kukaan jää paitsioon tai ole koko ajan äänessä. Lukupiirin ei ole tarkoitus olla kenenkään terapiapaikka.

”Sekin pitäisi suvaita, jos joku ei halua puhua, vaan ajattelee mieluummin vain itsekseen.”