Lauri Heikkinen / VNK

Kuka ajaisi presidenttinä maailman asiaa? Tässä Langan vaalipaneelianalyysi

17.1.2018 17.10

Sammeli Heikkinen

Suomen presidentti voisi olla myös maan kehitys- ja ilmastopolitiikan johtaja. Sen vuoksi keskiviikkona järjestetyn Tulevaisuuden lupauksia -vaalipaneelin painotus kestävään kehitykseen, ihmisoikeuksiin ja ilmastopolitiikkaan oli kiinnostava.

Vihreä Lanka seurasi vaalitentin ja kokosi sen pohjalta tiivistelmän presidenttiehdokkaiden ilmasto- ja kehitysyhteistyönäkemyksistä. Tentissä eivät olleet mukana valitsijayhdistyksen ehdokas Sauli Niinistö ja perussuomalaisten Laura Huhtasaari.

 

Tuula Haatainen (sd)

Kolme huomiota

• Osittain kotikentällään, saihan eduskunnan keskustelemaan myös seksuaalisesta häirinnästä.
• Muistutti seksuaalisen häirinnän kitkemisen tärkeydestä ja naisten ja tyttöjen aseman parantamisesta koulutuksen avulla. Vaati alkuperäiskansojen oikeuksien turvaavan Ilo 169 -sopimuksen hyväksymistä ja rahaa naisten aseman turvaavan Istanbulin sopimuksen toimeenpanoon.
• Tölväisi presidentti Niinistöä vuoden 2015 puheesta, jonka tulkitsi yritykseksi perääntyä kansainvälisistä turvapaikanhakijoita koskevista sopimuksista.

Käytännön ehdotus: Suomen tehtävä Arktisen neuvoston kautta yhteistyötä Venäjän kanssa, jotta Venäjän pohjoisten alueiden hiilivoimaloiden päästöt saadaan kuriin.

 

Pekka Haavisto (vihr)

Kolme huomiota

• Esiintyi rauhallisesti ja asiantuntevasti, selvästi mukavuusalueellaan.
• Korosti rauhan ja oikeudenmukaisuuden edistämistä presidentin työnä: ”Ihmisoikeudet kuuluvat Suomen profiiliin”. Tärkeimpiä työkaluja näiden edistämisessä naisten ja nuorten suojeleminen kriiseissä ja heidän mukaanottamisensa yhteiskunnan rakentamiseen.
•  Kutsui häpeätahraksi sitä, ettei Suomi ole ratifioinut Ilo 169 -sopimusta.

Käytännön ehdotus: Suomen ajettava YK:n väestösopimuksen laatimista. Esimerkiksi Afrikan väestö nelinkertaistumassa tällä vuosisadalla, mitä manner ei kestä.

 

Merja Kyllönen (vas)

Kolme huomiota

• Vaisu esiintyminen kehitys- ja ilmastoasioissa. Vähän konkretiaa, lyhyet puheenvuorot.
• Kutsui ilmasto- ja kehityspolitiikkaa ”oikeaksi arvopolitiikaksi” ja ilmastotyötä kaiken pohjaksi.
• Mainitsi ”oman huushollin” kunnossapitämisen ainakin kahdesti. Siis sen tärkeyden, että oman maan ongelmat korjataan, ennen kuin opetetaan niiden kuntoon laittamisessa muita.

Käytännön ehdotus: Veroparatiisit pantava kuriin myös siksi, että voidaan taata tuotteiden eettisyys.

 

Nils Torvalds (rkp)

Kolme huomiota

• Muisteli melko paljon vanhoja, muun muassa sitä, että oli jo 52 vuotta sitten vaatimassa kehitysapua kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. ”Eikä ole vieläkään edes 0,7 prosentissa. Onhan tämä perkele kun se ei liiku mihinkään.”
• Kutsui päästökauppaa ilmastoponnistelujen suurimmaksi epäonnistumiseksi: päästöoikeuksien hinta on aivan liian matala.
• ”Eurooppa ei ole suurin syntinen, Kiina on suurin ongelma.”

Käytännön ehdotus: Enemmänkin tarina siitä, miten Happy Socks -yhtiön tuotannon epämääräisyyksien paljastuminen johti siihen, että Torvalds sai Finnwatchin johtajan avulla jalkaansa sertifioidut sukat. ”Voimme aina löytää ne tavarat, jotka ovat sertifioituja.”

 

Matti Vanhanen (kesk)

Kolme huomiota

• Esiintyi rauhallisesti ja selkeästi, mutta puheiden sisältö jäi melko laihaksi. Toi esiin poliittista kokeneisuuttaan muistelemalla pariakin pääministeriaikansa saavutusta.
• Korosti tutkijoiden kuuntelemisen tärkeyttä. Käytti esimerkkinä oman ydinvoimanäkemyksensä muuttumista kielteisestä neutraaliksi, kun oli ymmärtänyt 1990-luvun ja 2000-luvun alun aikana ilmastonmuutoksen vakavuuden.
• Muistutti, että poliittisilla päätöksillä voidaan vähentää ilmastopäästöjä nopeastikin. Käytti esimerkkinä Suomen kasvihuonepäästöjen laskua ja uusiutuvan energian käytön nousua.

Käytännön ehdotus: Kivihiilestä on päästävä ensin eroon, sen jälkeen muista fossiilisista.

 

Paavo Väyrynen (valitsijayhdistys)

Kolme huomiota

• Esiintyi vapautuneesti, ilman muistiinpanoja. Toisaalta eksyi ylätason multilateraalisuus-tyyliseen jargoniin. Puheista kuului, että olisi halunnut puhua muista asioista. Pyrki kääntämään vastauksiaan muun muassa euron tuhoisuuteen.
• Mainitsi kestävän kehityksen pahimmaksi ongelmaksi Suomessa alueellisen keskittymisen. Syytti rakennusliikkeitä ja liike-elämää poliitikkojen korruptoinnista ja metropolikehityksestä.
• Tuomitsi Ilo 169 -sopimuksen: ”Se on kirjoitettu entisiä siirtomaita silmälläpitäen, eikä sovi Suomeen”.

Käytännön ehdotus: Presidentin on pystyttävä filosofiseen arvokeskusteluun: ”Meidän on opittava haluamaan niitä henkisiä ja yhteisöllisiä asioita, jotka eivät tuhoa.” Näitä arvoja presidentin on vietävä eteenpäin keskusteluissa muiden valtioiden johtajien kanssa.

Tulevaisuuden lupauksia -vaalipaneelin järjestivät Nuorten Agenda 2030, Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunnat, ALL-YOUTH-konsortio ja Sitra.

presidentinvaalit 

Tweet