Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Sammeli Heikkinen

Mustaa valkoisella. Tästä nivaskasta Talvivaara-oikeudenkäynti lähtee.Sammeli Heikkinen

Mustaa valkoisella. Tästä nivaskasta Talvivaara-oikeudenkäynti lähtee.

Analyysi

Talvivaara-oikeudenkäynti: Sotkettiinko luvalla?

4.8.2015 18.18

Sammeli Heikkinen

Talvivaaran ympäristörikosjutun alku on kiinnostava lähinnä siksi, etteivät syytetyt puolustuksessaan kiellä vesistöpäästöjä tai kipsisakka-altaan käyttöä vesi- ja metallilietevarastona.

Siis juuri niitä asioita, joista jutun syyttäjät yrittävät saada toimitusjohtaja Pekka Perän, ex-toimitusjohtaja Harri Natusen, entisen kaivoksenjohtajan Lassi Lammassaaren ja metallitehtaan osastopäällikkönä toimineen miehen tuomittua törkeästä ympäristön turmelemisesta.

Kaikki syytetyt kiistävät syyllistyneensä rikokseen.

Kaivoksen tapahtumista Kainuun käräjäoikeudessa tiistaina alkaneen oikeudenkäynnin myötä julki tulleet syytekirjelmä ja syytettyjen vastaukset eivät juuri tuo uutta tietoa.

Kaivosjohdon syytteiden keskeiset kohdat koskevat luvattua paljon suurempia sulfaatti-, natrium- ja mangaanipäästöjä sekä kipsisakka-altaan käyttöä ja sen laajaa vuotoa vuoden 2012 lopulla.

Puolustuksen puheenvuorokin on tutun kuuloinen: Talvivaara ei ole rikkonut ympäristölupaa tai ei ainakaan ole tehnyt mitään luvassa kiellettyä. Ja jos jotain on tehty väärin, niin kyse on erehdyksestä.

Kun puolustuksen vastauksia vertaa aiemmin julkisuudessa olleisiin tietoihin, vaikuttaa siltä, että todisteltavaa jää oikeussaliin vielä paljon. Oikeus joutunee myös ottamaan kantaa siihen, kuinka kiellettyä on tehdä jotain, mitä ympäristölupa ei erikseen kiellä.

Talvivaaran vesistöön laskemissa käsitellyissä jätevesissä on kaivoksen alkutaipaleelta lähtien ollut jopa monikymmenkertaisesti enemmän sulfaattia, natriumia ja mangaania kuin Talvivaaran ympäristölupahakemuksessa luvattiin.

Syyttäjien tähtäimessä ovat jäteveden suhteen lähinnä Perä ja 2005–2008 ympäristö- ja infrastruktuuripäällikkönä sekä 2008–2012 kaivoksen johtajana toiminut Lammassaari.

Syytekirjelmän mukaan Perä ja Lammassaari tekivät kaivoksen tutkimus- ja luvitusvaiheessa laiminlyöntejä, joiden vuoksi Talvivaaran vuonna 2007 myönnetty ympäristö- ja vesitalouslupa ja niihin tehdyt muutokset ovat "olennaisilta osin perustuneet (...) puutteellisiin ja vääriin tietoihin."

Syyttäjän mukaan Perä ja Lammassaari laiminlöivät jäteveden ennakoidusta poikkeavan koostumuksen selvittämisen ja sen, että ympäristön pilaantumisen vaaraa alettaisiin ehkäistä.

"Perä ja Lammassaari ovat viimeistään 26.11.2009 tulleet tietoiseksi siitä, että 5.10.2009 otetussa jätevesinäytteessä sulfaattiarvot ovat korkealla", syytteessä lukee.

Vihreä Lanka kirjoitti hieman alle vuosi sitten, että korkeat päästöt näkyvät esimerkiksi Talvivaaran nettisivuilta löytyvässä 2009 joulukuun päästöraportissa.

Long Play -julkaisu taas kertoi poliisin esitutkintatiedoissa olevaan Talvivaaran silloisen ympäristöpäällikön Heikki Kovalaisen kuulemiseen nojaten, että Lammassaari oli kuullut Kovalaiselta näistä korkeista päästöistä jo 2009.

Long Playn mukaan Lammassaari kiisti tämän ensin kuulustelussa, mutta myönsi sitten Kovalaisen kertoman todeksi.

Talvivaaran puolustuksen mukaan kaivoksen toiminnassa oli pitkiä katkoja vielä vuonna 2009 ja jäteveden koostumuksen mittaukset siksi satunnaisia. "Normalisoitumisen" jälkeiset vesinäytteet olivat käytettävissä vasta 2010 huhtikuussa ja asiaa selvitettiin syksyn aikana.

Esitutkintakuulemisessa ympäristöpäällikkö Kovalainen oli Long Playn mukaan kertonut Lammassaaren sanoneen kohonneista sulfaattipäästöistä, ettei kaivoksella ole niiden suhteen mitään velvotteita.

Poliisin esitutkintamateriaali julkistettiin tiistaina, mutta Vihreällä Langalla ei ollut materiaalia käytettävissään vielä tätä juttua kirjoittaessa.

Keskeinen puolustuksen argumentti luvattua suurempien jätevesipäästöjen suhteen on sama kuin jo pitkään: ympäristöluvassa ei aseteta rajaa sulfaatti-, natrium- ja mangaanipäästöille.

Kaivoksen valvonnasta vastaavan Kainuun ely-keskuksen näkemys oli jo vuonna 2011, ettei Talvivaara toimi vesipäästöjen osalta luvan mukaisesti.

Lupaviranomaisen, Pohjois-Suomen aluehallintoviraston kanta on johdonmukaisesti ollut, että Talvivaaran ympäristölupahakemus on osa lupaa ja kaivoksen tulee toimia siinä annettujen päästömäärien mukaisesti.

Myös oikeuskanslerin mielestä Talvivaara on toiminut ympäristöluvan vastaisesti.

Toisessa keskeisessä syytekohdassa, kipsisakka-altaan suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä, asetelma on itse asiassa melko lailla sama.

Syyttäjän mukaan kipsisakka-altaan ykkösosa rakennettiin ympäristöluvan vastaiseksi Lammassaaren ja Perän laiminlyöntien vuoksi. Niin ikään kipsisakka-allasta käytettiin vesialtaana vastoin ympäristöluvan määräyksiä.

Ympäristöluvan mukaan:

"Kipsisakka-allas on luokitukseltaan tavanomaisen jätteen kaatopaikka. Alueelle saa sijoittaa määräyksessä 29 tarkoitetun, metallitehtaan tuotannosta muodostuvan, vesilietteenä alueelle pumpattavan loppusakan."

Talvivaaran puolustuksen mukaan ympäristölupa kuitenkin "paitsi salli, myös nimenomaisesti edellytti vesien varastointia kipsisakka-altaassa kaivoksen rakentamisvaiheen jälkeenkin".

Talvivaaran mukaan sekä valvoja että lupaviranomainen myös tiesivät vesien varastoinnista ja sallivat sen.

Talvivaara on tiennyt vesien varastoinnista aiheutuvat riskit. Kipsisakka-altaan toisen vuodon jälkeen vuonna 2010 kaivoksen silloinen ympäristöpäällikkö Kovalainen suositteli, ettei allasta käytetä veden varastointiin, jottei vuotoja enää satu. Kuitenkin veden varastointia jatkettiin.

Vesien varastointi kipsisakka-altaassa liittyy olennaisesti seuraavaan syytekohtaan, jossa konsernin toimitusjohtajana puoli vuotta 2012 toiminut Harri Natunen joutuu tulilinjalle.

Natusen aikaan tehtiin päätös korottaa kipsisakka-altaan reunoja ja pumpata sinne miljoona kuutiota hapanta, metallipitoista metallitehtaan paluuliuosta eli niin sanottua raffinaattia.

Syyttäjän mukaan altaan laitojen korottaminen ja raffinaatin pumppaaminen "oli omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumisen vaaraa ja allasvuotojen yhteydessä osaltaan aiheutti vakavaa ympäristön pilaantumista".

Syytteessä sanotaan, että kipsisakka-altaan virheellinen rakenne ja virheellinen käyttö "merkittävällä tavalla osaltaan edistivät" altaan massiivisen vuodon syntymistä 2012 marraskuussa.

Puolustuksen mukaan kipsisakka-altaan korotus tehtiin ympäristöluvan puitteissa ja valvojan hyväksymällä tavalla:

"Mikään ei antanut aihetta olettaa korotuksen tai korotuksen jälkeen altaaseen johdettavan veden heikentävän KSA-1:n (kipsisakka-altaan) rakennetta tai stabiliteettia."

Onnettomuustutkintakeskuksen vuoden 2014 alussa julkaisemassa raportissa todetaan, että altaan vuoto johtui siitä, että altaasta oli tullut vesivarasto.

"Kaivosyhtiön osastopäällikkökokouksessa 3.10.2012 todettiin, ettei lupaa raffinaatin pumppaamiseen kipsisakka-altaalle ole, eikä riskiarviota tai suunnitelmaa ole tehty", raportissa kirjoitetaan.

Tuossa vaiheessa kaivokselta soitettiin ely-keskukseen ja jäätiin siihen käsitykseen, ettei poikkeamislupaa tarvita. Raffinaatin pumppaaminen oli aloitettu 20. syyskuuta.

Ennen sitä kaivoksella oli Onnettomuustutkintakeskuksen mukaan keskusteltu siitä, millaisia riskejä raffinaatin pumppaamiseen liittyi:

"Kalvorakenteen repeytyminen johtaisi nopeasti suureen vuotoon, jonka pääsyä ympäristöön ei saataisi yhtiön nykyisillä varoaltailla estettyä."

Vastauksissaan kaikki syytetyt kieltävät syyllistyneensä rikoksiin. Perä myös kiistää, että hän olisi ollut hallituksen puheenjohtajana päättämässä raffinaatin laskemisesta kipsisakka-altaaseen.

Jutun neljäs syytetty on vuosina 2010–2012 metallien talteenottolaitoksen päällikkönä toiminut mies. Häntä syytetään lähinnä sitä, ettei hän työssään yrittänyt puuttua toimintaan, joka syyttäjän mukaan oli lainvastaista.

Talvivaaran ympäristörikosoikeudenkäynnin pääkäsittely jatkuu Kainuun käräjäoikeuden arvion mukaan ainakin kaksi kuukautta.




Viite