Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Emilia Pippola

Laura Lilja.
Nykyajan sankari. Taiteilija Laura Lilja on verhonnut klassiset kipsirintakuvat mustilla naamioilla.Emilia Pippola

Nykyajan sankari. Taiteilija Laura Lilja on verhonnut klassiset kipsirintakuvat mustilla naamioilla.

Nuorten poliittisuus purkautuu Taidehallissa

4.12.2009 9.35
Laura J. Rantanen

Taiteilija Laura Lilja vastaa viiteen väitteeseen kapinoinnista, taiteesta ja yhteiskunnasta.

1. Pohdit Helsingin Taidehallin Nuoret 2009 -näyttelyn teoksissasi nykypäivän kapinaa. Todellisuudessa aito anarkia on kuollut. Nuorten elämä on nykyään niin mukavaa, että he eivät koe mitään tarvetta nousta auktoriteetteja vastaan.

Ihan eri mieltä. Jo tämä näyttely on yksi osoitus siitä, että nuoret kyseenalaistavat asioita. Nuorten yhteiskunnallisuus on vain muuttunut puoluepoliittisen 1970-luvun jälkeen. Vanhoilla mittareilla sitä on vaikea nähdä, mutta on iso joukko nuoria, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista. He vaikuttavat usein pienien järjestöjen tai ryhmien kautta.

2. Taiteilijan tehtävä demokratiassa on olla kansan puolella päättäjiä vastaan.

Vaikka itselläni onkin vahvoja mielipiteitä, ensisijaisesti taiteilija ei kuitenkaan ole kenenkään puolella tai ketään vastaan, vaan hän yrittää saada ihmisiä heräämään ja ajattelemaan asioita. En pyri yksipuolisesti esittämään, että kansa on hyvä ja valtio paha, vaan ennemminkin hämmentämään hyvien tyyppien ja roistojen rajaa. Täytyy toki tunnustaa, että sitä toimii aina omasta näkökulmastaan, eli on ihmisen asialla – ei instituutioiden.

3. Kun talous taantuu, kulttuurilla menee lujaa – ja päinvastoin. Globaali talouskriisi on parasta, mitä taiteelle voi tapahtua.

Ei ihan niin, jos ajatellaan taiteilijoiden toimeentuloa. Kulttuurin tärkeys näkyy kyllä silloin, kun ihmisen täytyy hakea elämäänsä muutakin sisältöä kuin mitä rahalla voi ostaa. Toisaalta taiteilijoiden apurahat voivat vähentyä, ja varsinkin taideostot vähentyvät taantuman aikana.

4. Käsittelet nuorten näyttelyssä myös sankaruutta. Sankareita ei ole ilman yhteisöä, jonka puolesta taistella. Nykypäivän individualistinuorista ei siksi olisi toistamaan talvisodan ihmettä.

Minulle sankarit ovat ihmisiä, jotka joutuvat tekemään henkilökohtaisia ratkaisuja niiden asioiden puolesta, joihin he uskovat. Mielenosoituksessa mielenosoittaja ottaa aika ison riskin, kun hän asettuu täydessä mellakkavarustuksessa olevaa poliisia vastaan. Toki talvisodasta voi löytyä samanlaista sankaruutta. Yhteisöllisyyttä on nykyään niin monenlaisissa paikoissa, esimerkiksi netissä. Tarpeen vaatiessa ihmiset pystyvät edelleen yhdistymään ajaakseen tärkeää asiaa.

5. Olet lesbo ja olet aiemmin tehnyt seksuaalivähemmistöjen asiaa ajavaa taidetta. Homoseksuaaleilla on Suomessa asiat jo niin hyvin, että olet voinut siirtyä muihin teemoihin.

Henkilökohtaisessa elämässäni tilanne ei ole muuttunut yhtään. Lailliset oikeudet, joita seksuaalivähemmistöt ovat viime vuosina saaneet, eivät välttämättä ole olleet niitä, joita olen itse tavoitellut. Miksi matkia liikaa avioliittoinstituutiota, jolla on vahva kirkollinen leima ja kyseenalainen omistamiseen ja määräysvaltaan perustuva historia? Se on tasapäistävää, ettei meille luoda uusia vaihtoehtoja, vaan annetaan ne samat vaihtoehdot, jotka eivät välttämättä toimi hyvin edes heteromaailmassa. Joitain asioita otetaan edelleen itsestäänselvyytenä. Haluan silti käsitellä muitakin asioita kuin seksuaalisuutta. Lesbous tai homous ei ole kenenkään koko identiteetti. Valta ja sen käyttö on aluetta, johon olen nyt kiinnittänyt huomiota, vaikka seksuaalipoliittinen näkökulma säilyy aina mukana.

 

Tänään perjantaina Helsingin Taidehallissa aukeava Nuoret 2009 -näyttely kokoaa yhteen 62 alle 35-vuotiasta taiteilijaa.

kulttuuri  taide 



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa paperilehti täältä.