Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Talvivaara

Talvivaaran kaivos.
ongelmakasa. Talvivaaran bioliuotuskasojen toimivuus on vieläkin epävarmaa. Nikkelipitoisuuden kuvaaja on Talvivaaran tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen tuloskatsauksesta.Talvivaara

ongelmakasa. Talvivaaran bioliuotuskasojen toimivuus on vieläkin epävarmaa. Nikkelipitoisuuden kuvaaja on Talvivaaran tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen tuloskatsauksesta.

Talvivaaran bioliuotus toiminut halutusti vain kuukauden – huoltotauon jälkeen

31.10.2013 13.54

Sammeli Heikkinen

Talvivaaran talousongelmat ovat niin vakavia, että valtion arvellaan pelastavan kaivoksen. Helsingin Sanomat kertoi tällä viikolla, että työ- ja elinkeinoministeriö kaavailee pelastusrenkaaksi rajua velkasaneerausta.

Välittömästä kassakriisistä selviäminen ei takaa vielä mitään. Kaivoksen tulevaisuus riippuu siitä, miten niin sanottu bioliuotus saadaan toimimaan.

Toistaiseksi liuotus on toiminut paljon toivottua huonommin. 

”On aukoton näyttö, että kaivoksen teknologia ja toimivuus on kunnossa”, toimitusjohtaja Pekka Perä kuitenkin kehui hiljan Iltalehden haastattelussa.

Talvivaaran Paikan päällä -blogissa taas kirjoitettiin lokakuun loppupuolella:

”Kesällä ja alkusyksyllä 2011 kiertoliuoksen nikkelipitoisuus oli tasolla 3,0–3,5 g/l. Historiassa on siis näytetty, että kasaliuotus toimii.”

Tuolla tasolla kaivos voisi päästä kaavailemaansa 30 000 tonnin nikkelituotantoon tai ylikin.

”Näyttö” liuotuksen toimivuudesta perustuu noin kuukauden jaksoon kaivoksen historiassa.

Tämä huippujakso, kuten myös muut korkean pitoisuuden kaudet näyttävät ajoittuvan heti metallitehtaan huoltokatkojen perään, mihin on kiinnittänyt huomiota muun muassa Talvivaaran kaivosta tarkasti ja kriittisesti seuraava Jakke Mäkelä Zygomatica-blogissaan.

Vihreä Lanka kysyi Talvivaarasta selitystä ilmiölle, muttei sitä saanut.

Kasaliuotus toimii karkeasti näin: hienoksi soraksi jauhettu malmi kasataan valtaviksi aumoiksi. Sitä kastellaan veden ja rikkihapon sekoituksella. Kasoilta tuleva liuos kierrätetään suurimmaksi osaksi takaisin kasoille, jolloin se väkevöityy ja metallipitoisuus kasvaa.

Noin kymmenesosa liuoksesta ohjataan kaivoksen metallitehtaalle, jossa siitä kerätään metallit talteen saostamalla. Talvivaaran blogissa kerrottiin toissa viikolla, että metallitehdas voi käsitellä tunnissa noin 1750 kuutiometriä metallivettä.

Jos kaikki muu toimii, metallintuotanto riippuu ainoastaan tehtaan kapasiteetista ja liuoksen väkevyydestä. Blogin mukaan tuotanto voidaan laskea yksinkertaisesti kertomalla liuoksen nikkelipitoisuus tehtaan läpivirtauksella.

Tänä vuonna tehtaalle tulevan liuoksen nikkelipitoisuus on ollut keskimäärin gramma litraa kohden. 1750 kuution tuntivirtaamalla nikkelintuotanto voisi nousta tuolla pitoisuudella noin 15 000 tonniin vuodessa. Jos siis metallitehdas toimisi maksimikapasiteetillaan vuoden joka ikisen päivän joka ikinen tunti.

Talvivaaran lokakuun alkupuolella julkaisemassa toimintapäivityksessä kerrotaan, että heinä–syyskuussa saavutettu noin 1350 kuution keskivirtaama tunnissa on uusi ennätys. Tuolla virtaamalla ja gramman nikkelipitoisuudella litraa kohti olisi saavutettavissa noin 12 000 tonnin tuotanto vuodessa.

Tämä ei ole Talvivaaralle läheskään tarpeeksi. Lupa on 30 000 tonnin tuotantoon, pyrkimys 50 000 tonniin. Yhtiö tavoitteleekin kolmen gramman nikkelipitoisuutta litrassa. Onko tavoite realistinen?

Yhtiön alkuvuonna julkaiseman ensimmäisen neljänneksen tuloskatsauksen mukaan pitoisuus on ollut tällä tasolla kesä–heinäkuussa 2011. Tähän lyhyeen ajanjaksoon viitataan Paikan päällä -blogin väitteessäkin kasaliuotuksen toimivuuden osoittamisesta.

Toinen pitoisuushuippu on saman vuoden loka–marraskuun taitteessa, jolloin päästiin parhaimmillaan 2,5 grammaan litrassa.

Vuoden 2011 tuloskatsauksen perusteella molempia pitoisuushuippuja edelsi metallitehtaan käyttötauko. Huhtikuulta kesäkuulle oli huoltotauko, elokuulta lokakuulle taas jouduttiin korjaamaan rikkivetygeneraattoreita.

Kävikö niin, että kasoilla kiertävä liuos väkevöityi, kun siitä ei kerätty metalleja käyttötauon aikana?

Vihreä Lanka kysyi Talvivaarasta, kävikö näin ja saavutettiinko liuospitoisuuden huippuarvot huoltokatkon vuoksi. Yhtiö ei vastannut.

”Talvivaara on tiedottanut tuotantotoiminnastaan ja myös viime aikojen haasteista tarkasti kahden pörssin sääntöjen ja arvopaperimarkkinalain mukaisesti, eikä yhtiöllä ole lisättävää tiedotettuun. Hyvin yksityiskohtaisia tietoja tuotantomenetelmistä tai prosesseista ei pääsääntöisesti julkisteta liikesalaisuusperustein tai sitten tieto on tarjottava yhtäaikaisesti markkinoille”, Talvivaaran viestintäpäällikkö Olli-Pekka Nissinen kommentoi.

Jos tuotantokatkojen jälkeisiä huippuja ei huomioida, Talvivaara näyttää päässeen julkaisemiensa tietojen perusteella parhaimmillaan hieman yli kahden gramman nikkelipitoisuuteen litraa kohti.

Tähänkin pitoisuuteen takaisin pääsemisessä Talvivaaralla on tekemistä. Mutta jos siihen päästään, tuotanto voisi olla metallitehtaan sataprosenttisella teholla luvan mukainen 30 000 tonnia nikkeliä vuodessa. Jos metallitehtaan tehoksi oletetaan realistisemmin vaikkapa tähän saakka saavutettu ennätyskeskivirtaama 1350 kuutiota, vuosittainen nikkelintuotanto olisi 23 700 tonnia.

SRK-konsulttiyhtiö teki Talvivaaran toimeksiannosta keväällä julkaistun teknisen selvityksen kaivoksen toiminnasta. Siinä arvioidaan, ettei bioliuotusprosessia vielä ymmärretä täysin ja ettei sen toimivuudesta voi tehdä realistista arviota kuin vasta parin kolmen vuoden kuluttua.

Biokasaliuotus toimi hyvin Talvivaaran pilottihankkeessa. Mutta toimiiko se valtavassa mittakaavassa, kainuulaisen luonnon vaihtelevissa olosuhteissa?

Jos ei, akuutin kassakriisin selättäminen ei kauaa lämmitä.

kaivosteollisuus  talvivaara  biokasaliuotus 




Viite