Z-tekijän juuret

Ezra Gould

Elokuvaa Afrikasta. Elina Hirvonen on seurannut tutussa blogissaan sambialaisen Suwi-elokuvan kuvauksia viiden viikon ajan.

26.6.2008 15.30

Elina Hirvonen

Mutta miksi se oli niin vaikeaa?

Olemme puolison kanssa luonnonpuistossa ja katsomme pihalla nukkuvia norsuja. Elokuvan kuvaukset loppuivat edellisenä päivänä, ja mieltä on vaikea saada niistä irti. Miksi aivan kaikki oli loputtoman hankalaa?

Esa Salminen kirjoittaa Sambian kehitysyhteistyökuvioihin sijoittuvassa esikoisromaanissaan Z-tekijästä, mystisestä voimasta, joka muuttaa yksinkertaisetkin asiat vaikeiksi. Pitkän elokuvan kuvaaminen Sambian kaltaisessa maassa on tietenkin kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Mutta silti. Miksi sen täytyi olla NIIN vaikeaa?

Työskennellessäni toimittajana Afrikan maissa teen jokaiselle päivälle ainakin neljä vaihtoehtoista suunnitelmaa. Vähintään puolet sovituista tapaamisista ei toteudu, koska ihmisillä on malaria, ruokamyrkytys tai hautajaiset. Jos kyseessä on valtion virkamies tai poliitikko, he eivät viitsi saapua paikalle. Peruutuksista ei ilmoiteta.

YK-harjoittelijana työskennellyt sambialainen tuttava kertoi, että hänen työajastaan suuri osa menee siihen, että hän tekee ministeriöille kuuluvia töitä – koska tietää, että ministeriöt eivät juuri koskaan tee mitä lupaavat, eivätkä koskaan ilmoita siitä ajoissa.

Jos ministeriö yllättää positiivisesti ja tekee mitä lupaa, sama työ on tehty kahdesti. Mutta jos hän jättäisi muille delegoidut työt tekemättä, mitään ei tapahtuisi.

Osa vaikeuksista selittyy sillä, että elämä on epävarmempaa kuin missään muualla. Ihmiset sairastuvat ja kuolevat tauteihin, joita paikallinen terveydenhuoltojärjestelmä ei pysty diagnosoimaan. Internet ei toimi, ihmisillä ei ole varaa puheluihin, liikkuminen on vaikeaa, autot hajoilevat ja liikenneonnettomuuksia sattuu paljon.

Yleinen epävarmuus ehkä vaikuttaa asenteisiin: on turha ottaa sovittuja asioita vakavasti, kun mikään ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan.

Ministeriöiden ja valtion virkamiesten kanssa ongelmat ovat toisenlaisia. Korkeat herrat eivät alennu olemaan ajoissa. Avustusjärjestöjen tapahtumiin kutsuttua ministeriä odotetaan vähintään kaksi tuntia, ja sinä aikana sihteeri tiedustelee järjestäjiltä, onko sali riittävän täynnä hänen ylhäisyytensä tulla.

Virkamiehille tieto ja aika on valtaa, eikä kumpaakaan jaella löperösti. He peruvat tapaamiset muuten vaan, ja tietoa ei saa edes rukoilemalla. Byrokratian pyörä on mahdoton, kun kukaan ei kerro miten asiat tehdään oikein, mutta rangaistus tulee heti jos jotain tekee väärin.

Elokuvan suhteen yritin muistuttaa itselleni, että ketään ei auta, jos oletan tuotannon sujuvan suomalaisella tavalla. Silti Z-tekijästä kärsivät eniten sambialaiset itse. Tuttavani kaltaiset koulutetut nuoret kiehuvat turhautumisesta, kun heidän työnsä valuu hukkaan, koska joku korkeammalla taholla ei tee omaansa.

Samoille nuorille on kunnia-asia toimia toisin. He tulevat tapaamisiin minuutilleen ajoissa ja ilmoittavat pienestäkin viiveestä. He hoitavat jokaisen asian olosuhteista huolimatta hyvin. Jos heistä tulee ministereitä, heitä ei ehkä tarvitse odottaa.

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja.