Kunnianloukkaus ja sananvapauden marttyyrit

6.4.2010

Jarkko Tontti

Kirjailijoiden sananvapausjärjestö International PEN on jo pitkään kampanjoinut kunnianloukkauslainsäädännön lieventämiseksi. Erityishuomion kohteena on Britannia, jossa lainsäädäntö on poikkeuksellisen suosiollinen kunnianloukkauskanteen nostamiselle.

Vähän ennen Islannin talousromahdusta islantilaispankki Kaupthing nosti Britanniassa kunnianloukkauskanteen pankin toimintaa kriittisesti tarkastellutta tanskalaislehti Ekstra Bladetia vastaan.

Lehti joutui maksamaan korvauksia ja julkaisemaan anteeksipyynnön myöhemmin valtion omistukseen joutuneelle pankille.

Lontoossa on nähty myös tapauksia, joissa lääkeyritykset ovat haastaneet tutkijoita oikeuteen, kun nämä ovat epäilleet lääkkeiden tehoa ja vaikutuksia.

Vuonna 2008 singaporelainen tuomioistuin tuomitsi kunnianloukkauksesta Far Eastern Economic Review’n päätoimittajan Hugo Restallin, kun lehdessä julkaistiin oppositiojohtajan pääministeriä kritisoinut haastattelu; tuomioita on langetettu myös yksityisille bloggaajille.

Samoin Tšetšenian presidentti Ramzan Kadyrov on haastanut kriitikoitaan oikeuteen kunniansa loukkaamisesta.

Jumalanpilkkatuomion saaneen Jussi Halla-ahon esiintyminen sananvapauden marttyyrina saa tragikoomisen sävyn, kun muistaa, että hän on tehtaillut kunnianloukkausperusteella tutkintapyyntöjä muun muassa häntä kritisoineista toimittajista.

Parodia on jo pitkään ollut tämän median kaksoisstandardeista keuhkoavan murheellisen monomaanikon kohdalla mahdotonta, hän tekee sen itse. Toki arkaaisesta jumalanpilkkakriminalisoinnista olisi syytä päästä eroon.

Nationalistinen, islam-pelolla ratsastava Euroopan äärioikeisto esiintyy sananvapauden marttyyrina, vaikka sen näkemys sananvapaudesta on kovin yksipuolinen. Uhriksi tekeytymisen retoriikkaa käyttää esimerkiksi British National Partyn puheenjohtaja Nick Griffin, joka haluaa Britanniasta vain valkoihoisten etnisten brittien asuinmaan.

Itävaltalaisen populistipuolue FPO:n Barbara Rosenkranz nosti kunnianloukkauskanteen, kun häntä kutsuttiin ’kaappinatsiksi’. Tapaus päätyi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, missä Rosenkranzin valitus hylättiin.

Presidenttiehdokas Rosenkranz on sananvapauteen vedoten kyseenalaistanut sodan jälkeen säädetyt kansallissosialismin vastaiset lait, vaikka onkin myöhemmin perunut sanojaan. Jyrkän maahanmuuttokriittisen ja EU-vastaisen Rosenkranzin puoliso Horst Rosenkranz toimi pitkään sittemmin kielletyssä uusnatsipuolueessa NDP:ssä.

Suomessa muistetaan hyvin joidenkin kansanedustajien kunnianloukkauskanteet väitetystä seksuaalisesta häirinnästä nousseen niin sanotun kalapuikkoviiksikohun kuluessa.

Kun kritiikkiin toistuvasti vastataan oikeusjutuilla, seurauksena on pahimmillaan journalistinen itsesensuuri ja vaikeista aiheista vaikeneminen.

Kunnianloukkauskriminalisointiin pätee sama kuin muihin sananvapauden juridisiin rajoituksiin. Siihen pitäisi vedota vain ääritapauksissa.

Tweet