Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Sammeli Heikkinen

Sammeli Heikkinen
Analyysi

”Vain vertailuluku” – Luken arviossa hiilinielu pysyy, vaikka metsää hakattaisiin paljon nykyistä enemmän

12.12.2018 18.08

Sammeli Heikkinen

Tämä on vertailuluku. Tätä viestiä Luonnonvarakeskuksen ja maa- ja metsätalousministeriön tutkijat ja virkahenkilöt toistivat keskiviikkona, kun arvio Suomen metsien hiilinielutasosta julkaistiin.

Kyseessä on EU:n vaatima arvio siitä, miten paljon hiilidioksidia Suomen metsien pitäisi sitoa ilmakehästä 2021–2025. Luke esittää Suomen vertailuluvuksi 28 miljoonaa hiilidioksitonnia vastaavaa nielua. Jos puutuotteet otetaan mukaan laskelmaan, vertailuluku olisi liki 35 miljoonaa tonnia.

Metsien hiilinielu kattaa lähes puolet kaikista Suomen hiilidioksidipäästöistä. Tärkeytensä vuoksi hiilinieluista on keskusteltu kiivaastikin. Kun kyse on metsistä, hiilinielujen lisäksi puhutaan joko mainiten tai mainitsematta myös energiaratkaisuista, luonnon monimuotoisuudesta ja muista suurista asioista. Se selittää Luken ja MMM:n varovaisuutta.

”Tämä ei ole metsänhoidontavoite tai hakkuutavoite. Ei myöskään skenaario, eikä arvio siitä, miten nielut kasvavat”, sanoi neuvotteleva virkamies Jaana Kaipainen maa- ja metsätalousministeriöstä.

Käytännössä Luken nielulaskelmaa luettanee myös kannanottona, sillä siinä oletetaan rajusti nykyistä suurempia hakkuita ja niistä huolimatta melko suurena pysyvää hiilinielua. Se siis sopii hyvin hallituksen ajamiin hakkuulisäyksiin.

Hakkuumäärä sopii myös melko hyvin suurimpaan taloudellisesti kestävään hakkuutasoon ja hiilinielu asettuu lähelle korkeinta tasoa, jonka Suomi voi laskee edukseen päästölaskennassa.


Osa keskiviikon tilaisuuteen saapuneista toimittajista odotti lisävalaistusta viimeviikkojen kohuun Luken aiemmin julkisuuteen lipsauttamasta ennusteesta, jonka mukaan Suomen hiilinielut kasvavat lähivuosikymmeninä huomattavasti odotettua suuremmiksi.

”Tämä ei ole skenaario, tämä on vertailuluku. Ihan eri asia”, apulaisprofessori Aleksi Lehtonen Lukesta sanoi.

Hiilinielutaso on laskennallinen arvio siitä, miten paljon Suomen metsät sitovat hiilidioksidia.

Käytännössä Luken tutkijat syöttivät käyttämäänsä analyysi- ja suunnitteluohjelmistoon tietyt parametrit ja panivat simulaation raksuttamaan.

Oletuksena on, että metsiä hoidetaan kuten viime vuosikymmenellä ja niissä tehdään harvennus- ja päätehakkuita samassa suhteessa kuin viime vuosikymmenelläkin.

Kenties tärkein reunaehto simulaatiossa oli oletus metsien arvon kasvuksi. Nyt arvon kasvuksi – eli korkokannaksi – oli oletettu 3,5 prosenttia vuodessa. Toisin sanoen tietyn metsäpalstan arvo kasvaa 3,5 prosenttia vuodessa.

Metsämaan arvo vaikuttaa laskelmassa suoraan siihen, miten paljon metsää hakataan. Mitä korkeampi korko, sitä enemmän hakkuita. Käytetyllä 3,5 prosentin arvonlisäodotuksella Suomen hakkuumäärät olisivat 83 miljoonaa kuutiota.

Se on hyvin paljon. Viime vuonna tehtiin hakkuuennätys, joka oli 72,4 miljoonaa kuutiota. Hallituksen toiveena taas on nostaa hakkuut 80 miljoonaan kuutioon, mitä on jo pidetty asiantuntijalausunnoissa hiilinielut vaarantavana tasona.

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Sampo Soimakallio totesi Twitterissä, että Luken laskelman hakkuumäärä on hyvin lähellä Luken lokakuussa esittämää puuntuotannon kannalta korkeinta hakkuutasoa.

Luken laskelmassa metsät pysyisivät kuitenkin ensi vuosikymmenellä hyvänä nieluna hurjalla 83 miljoonan kuution hakkuuvauhdillakin.


Luken laskema
noin 28 miljoonan tonnin hiilinielu olisi samaa tasoa kuin Suomen nielu toissa vuonna.

Vaikka Luke esittää mallinsa täysin epäpoliittisena, sen laskentatapa perustuu poliittiseen sopimukseen ja Euroopan komission antamaan ohjeistukseen siitä, miten laskenta pitäisi tehdä.

Apulaisprofessori Lehtonen myönsi, että valintoja piti tehdä muun muassa mistä vuodesta simulaatio aloitettiin ja että siinä huomioitiin hiilidioksidipitoisuuden kasvun ja lisääntyvän lämmön kasvua kiihdyttävä vaikutus.

Eniten tuloksiin vaikutti kuitenkin juuri metsien tuottoarvion valinta. Esimerkiksi 2,5 prosentin vuosituotolla metsien hakkuumääräksi olisi tullut simulaatiossa 70 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Neuvotteleva virkamies Kaipainen arveli, että jokainen jäsenmaa tulkitsee komission ohjeita tavallaan.

”Todennäköisesti tulee 28 erilaista tulkintaa siitä, miten nielu lasketaan.”

Hän kuitenkin muistutti, että nielulaskelmat joutuvat komissiossa vertaisarviointiin. Jokainen EU:n jäsenmaa saa nimetä kaksi tutkijaa arviontiryhmään. Lisäksi komissio kutsuu mukaan riippumattomia tutkijoita, tutkimuslaitosten asiantuntijoita ja sidosryhmien edustajia.

Lopulliset vertailutasot vahvistetaan 2020.


Jos vertailuluku ei ole ennuste tai tavoite, mitä väliä sillä on? Metsien hiilinielun vertailulukua tarvitaan siihen, kun arvioidaan Suomen koko maankäytön – paljon puhutun Lulucf-sektorin – hiilidioksiditasetta.

Tässä taseessa eniten painavat metsäkato, viljelysmaat ja metsien hiilinielut.

Eniten Suomen tasetta rasittaa metsäkato, eli metsän raivaaminen pelloksi, pois asutuksen tai liikenneväylien tieltä ja niin edelleen. Kaipaisen mukaan tästä tulee noin 30 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava päästö kaudella 2021–30. Viljelysmaista taas lasketaan päästöiksi samaan aikaan noin 8,5 miljoonaa tonnia.

Suomen hiilinielusta saama hyöty on tässä laskelmassa rajoitettu kattoluvulla. Jokaisen maan kattoluku on 3,5 prosenttia maan päästöistä vuonna 1990. Suomi voi laskea maankäyttötaseessa hiilinielun korkeintaan 25 miljoonan hiilidioksiditonnin suuruisena.

Eli se osa hiilinielusta, joka ylittää 25 miljoonaa tonnia, on tässä laskelmassa Suomelle hyödytön?

”Sillä on ilmaston kannalta iso merkitys, mutta ilmastotavoitteiden saavuttamisessa sillä ei ole merkitystä”, Kaipainen sanoi.

Hiilidioksidipäästöt siis pitää arvioida. Se, mitä todellisuudessa tapahtuu, tarkastetaan ensi kerran 2027, kun komissiolle pitää toimittaa laskelmat maankäytön toimenpiteistä.

Jos Suomen metsien hiilinielun vertailuluku on 28 miljoonaa tonnia, siitä korkeammasta nielusta huomioidaan maksimimäärä 25 miljoonaa tonnia.

Ja kun hiilinielun laskennallinen maksimi on 25 miljoonaa tonnia, Suomi ei Kaipaisen mukaan hyötyisi, jos Suomen hiilinielun todettaisiinkin 2027 olleen selvästi korkeampi, vaikkapa 40 miljoonaa tonnia.

Entä jos nielun todettaisiinkin olleen selvästi pienempi ja vieläpä alle 25 miljoonaa tonnia? Metsänielujen määrittelyissä on jousto, jolla nielu voisi mennä 23,5 miljoonaan tonniin ilman seurauksia.

Jos se olisi tätä pienempi, Suomen pitäisi korvata se jossain päästökaupan ulkopuolella päästövähennyksinä, tai mahdollisesti ostaa Lulucf-oikeuksia joltain maalta, jonka maankäytön hiilitase olisi parempi.


Hiilinielukeskustelua tämä julkistus ei päätä. Luken laskelma siitä, millaiset hiilinielut Suomessa on vuosisadan alkupuoliskolla tulee siis julki ensi vuoden alussa. Pian sen jälkeen onkin komission vuoro pöyhiä Suomen ehdotusta hiilinielun vertailutasoksi.

Ja kun puhutaan hiilinieluista, puhutaan aina myös suomalaisista metsistä, energiasta ja niin edelleen.

Metsien käyttö kytkeytyy myös kansantalouteen, energiapolitiikkaan ja moneen muuhun asiaan. Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä kannusti julkistustilaisuudessa pohtimaan myös sitä, mitä Luken laskelman mukainen metsätalous tekee luonnon monimuotoisuudelle.

metsätalous  metsähakkuut  hiilinielut 



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.

Vihreä Lanka 3/2019

Lue

Vihreä Lanka

3/19


Sisällysluettelo
Anna palautetta


Twitter

Graafisia maailmanselityksiä -teksti
Hiilen monta hintaa (Lasse Leipola / Iiro Törmä)

Kuva: Pekka Sauri