Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

iStock

Poikki ja pinoon? Hiilinielut jakavat metsävaikuttajien mielipiteet.iStock

Poikki ja pinoon? Hiilinielut jakavat metsävaikuttajien mielipiteet.

Kiista hiilinieluista ei hellitä – nämä väitteet jakavat alan vaikuttajia

13.2.2019 16.27

Lasse Leipola

Mistä hiilinieluissa ja niistä käytävässä kiivaassa keskustelussa on kyse? Kävimme läpi perusteet ja esitimme alan asiantuntijoille ja vaikuttajille kymmenen väittämää hiilinieluista ja metsätaloudesta.

Kun puu kasvaa, siihen sitoutuu ilmastoa lämmittävää hiilidioksidia ilmakehästä. Kun puu kaatuu tai kaadetaan, osa siihen sitoutuneesta hiilestä varastoituu metsän maaperään. Suuri osa hiilestä palautuu kuitenkin vähitellen takaisin ilmakehään palamisen tai lahoamisen seurauksena. Kierron nopeus riippuu puun käyttötarkoituksesta. Polttaminen vapauttaa hiiltä nopeasti, kun taas puurakentaminen voi sitoa hiiltä vuosikymmeniksi tai -sadoiksi.

Kun kaadetun puun tilalle kasvaa uusi puu, sitoo se jälleen itseensä vähitellen hiiltä ilmakehästä.

Hiilen kiertokulku on yksi planeettamme vanhimpia luonnollisia prosesseja. Puita kaatuu, palaa ja lahoaa myös ilman ihmisen vaikutusta.

Suuren mittakaavan metsätalous vaikuttaa kuitenkin kierron tasapainoon, joten kysymys metsien käytöstä kytkeytyy ilmastopolitiikkaan. Tämä korostuu Suomen kaltaisessa maassa, jossa on paljon metsiä ja niitä hyödyntävää teollisuutta.


Keskustelussa on kaksi avainkäsitettä: hiilivarasto ja hiilinielu. Metsään sitoutunutta hiiltä kutsutaan hiilivarastoksi. Pelkästään Suomen metsien puustoon on sitoutunut noin 2 500 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, joka vastaa noin 45 vuoden kansallisia kasvihuonekaasupäästöjä. Vielä huomattavasti enemmän hiiltä on varastoituneena metsien maaperään ja soihin.

Hiilen pysyminen tällaisissa varastoissa on arvokas palvelus maailman ilmastolle. Kun hiili on varastoituneena esimerkiksi metsään, se ei ole ilmakehässä aiheuttamassa lämpenemistä.

Metsien hiilinielulla tarkoitetaan puiden kasvuun sitoutuvaa hiiltä eli metsän hiilivaraston kasvua. Hiilinielun voi ajatella negatiiviseksi päästöksi. Esimerkiksi Suomen kasvihuonekaasupäästöistä noin puolet sitoutuu metsien kasvavaan hiilivarastoon.


Siitä, että Suomen metsien on pysyttävä hiilivarastoa kasvattavana hiilinieluna, vallitsee laaja yhteisymmärrys.

Kiivas keskustelu koskee tavoiteltavaa hiilinielun kokoa ja sitä, miten metsätalous ja -politiikka vaikuttavat ilmastoon. Kuinka paljon metsiä pitäisi käyttää ilmastonmuutoksen hillinnässä nieluna? Riittääkö pienikin hiilivarastoa kasvattava nielu vai pitäisikö tavoitteena olla mahdollisimman suuri, nopeasti varastoa kasvattava nielu?


Lähetimme kymmenen hiilinieluihin liittyvää väitettä alan asiantuntijoille ja vaikuttajille. Yhteensä 21 tutkijaa, virkamiestä, poliitikkoa ja ympäristö- tai etujärjestöjen edustajaa vastasi väitteisiin.

Väitteet paljastavat jakolinjoja alan vaikuttajien näkemyksissä. Kansallinen ilmastopaneeli julkaisi jo toukokuussa 2017 joukon väitteistä, joista keskeiset tutkijat ovat yksimielisiä.

Väitteet osoittautuivat paikoittain monitulkintaisiksi, minkä vuoksi julkaisemme tässä jutussa myös vastaajien antamat perustelut. Perustelut tulevat esiin nimikirjaimien kautta. Samalla tavalla voit tarkistaa, kenelle mitkäkin nimikirjaimet kuuluvat. Vastaajat on esitelty jutun lopussa.

etujärjestöt

puolueet

tutkimuslaitokset

virkakunta


1. Suomen metsäpolitiikan tavoitteena tulisi olla metsien hiilinielun ja -varaston kasvattaminen mahdollisimman suureksi.

Täysin
eri
mieltä
Jokseenkin
eri
mieltä
Ei osaa
tai halua
sanoa
Jokseenkin
samaa
mieltä
Täysin
samaa
mieltä

 

JH
Juha Hakkarainen: Hiilinielu ja -varasto ovat ainoastaan yksi metsäpoliittinen tavoite. Jos tavoitteena on vain ja ainoastaan nielun ja varaston kasvattaminen ilman muita taloudellisia, ekologisia ja sosiaalisia kestävyystavoitteita olen täysin eri mieltä.
OT
Olli Tahvonen: Varaston ja nielun maksimointi merkitsee hakkuiden lopettamista eli on täysin epärealistista.
OB
Otto Bruun: Suomen metsäpolitiikalla tulee olla useita tavoitteita ja ilmastotavoitteiden tulisi myös ohjata metsäpolitiikkaa. Mikäli hakkuita kasvatetaan rajusti niin toimitaan ilmastotavoitteita vastaan, eikä tämä ole järkevää.
TK
Tuomo Kalliokoski: En näe näin yksioikoista tavoitetta järkeväksi metsäpolitiikassa. Rationaalisempi tavoite on tarkastella metsien hiilinielun kasvattamisen potentiaalia ja kustannuksia suhteessa muilla sektoreilla tehtäviin päästövähennyksiin. Samaan aikaan on todettava, että Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukainen toiminta vaatii yhtä aikaa fossiilisten päästöjen ripeää vähentämistä ja ekosysteemien nielujen kasvattamista.
HL
Harri Laurikka: Metsäpolitiikalla on ja pitää jatkossakin olla useita tavoitteita. Tavoitteiden tulee kattaa tasapainoisesti kaikki kestävän kehityksen osa-alueet. Metsien hiilivarastoja tulee kasvattaa jatkossakin ja luonnon monimuotoisuuteen on panostettava. Myös hiilinielua voidaan pyrkiä pitkäjänteisesti kasvattamaan.
LS
Laura Sokka: Tämä on poliittinen valinta, jonka jättäisin eduskunnan ratkaistavaksi. Metsillä on paljon muutakin käyttöä kuin hiilinielu, enkä näkisi järkevänä esimerkiksi metsäteollisuuden alasajoa hiilivaraston maksimoimiseksi. Ilmastopolitiikan kannalta keskeistä on se, että mikäli hakkuita lisätään niin, että vuosittainen nettohiilinielu pienenee nykytasosta (tai jopa muuttuu negatiiviseksi, jolloin varastokin pienenee), tarvitaan enemmän päästövähennyksiä muilla sektoreilla, jotta päästään samaan päästötasoon. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä on siis ajateltava kokonaisuutena, jossa huomioidaan kaikkien sektorien päästöt, mukaan lukien LULUCF.
AF
Ahti Fagerblom: Metsäpolitiikka on huomattavasti laajempi asia kuin hiilinielu, joka sinänsä tärkeä yksittäiskysymys. Yhden asian maksimoinnin sijaan on mielekästä pyrkiä sellaiseen optimointiin, jossa Suomea ei tarkastella umpiona ja eri tavoitteet voivat toteutua tasapainoisella tavalla hamaan tulevaisuuteen asti.
HG
Heikki Granholm: Väite on moniselitteinen. Jos väitteellä tarkoitetaan, että metsäpolitiikan tavoitteena olisi ainoastaan tai ensisijaisesti vain metsien hiilinielun ja –varastojen kasvattamista, niin olen väitteestä täysin erimieltä. Jos kysymystä tulkittaisiin siten, että metsien hiilinielun ja –varaston kasvattaminen mahdollisimman suureksi siten, että muut kestävän kehityksen ja muiden politiikkojen tavoitteet (työllisyys, toimeentulo, taloudellinen kasvu, luonnon monimuotoisuus, alueellinen kehitys, energiapolitiikka, kulttuuriarvot, jne.) on turvattu, niin silloin voin yhtyä väitteeseen osittain. Tässäkin tapauksessa sekä nielujen että varastojen yhtäaikainen maksimointi on haasteellista pitkällä aikavälillä.
SS
Sampo Soimakallio: En osaa sanoa, mikä Suomen metsäpolitiikan tavoitteena tulisi olla, mutta varmaan politiikan olisi hyvä olla mahdollisimman koherenttia ilmastopolitiikan ja muun luonnonsuojelupolitiikan kanssa.
TV
Timo Vesala: Kysymys on tavallaan mahdoton, siksi luku ääripäiden väliltä; jos katsotaan asiaa vaikka 100 vuoden aikajänteellä, niin paras tapa maksimoida varasto 100 vuoden jälkeen on lopettaa kaikki metsien käyttö ja hakkuut, mutta se on täysin epärealistista. Nyt oletan tässä ja muissa kysymyksissä että hiilinielu tarkoitta netto/kokonaisnielua, jossa on huomioitu kaikki hiiltä sitovat prosessit ja hakkuiden poistama hiili.
AA
Antti Asikainen: Hiilivarastoa ja -nielua voidaan kyllä maksimoida, mutta metsä- ja ilmastopolitiikan muut tavoitteet voivat asettaa rajoitteita maksimoinnille. Esimerkiksi osaa metsiin kohdistuvista tuhoriskeistä voidaan pienentää hoitamalla metsää ja korjaamalla puuta.
SH
Satu Hassi
MK
Miapetra Kumpula-Natri: SDP julkaisi tammikuussa ilmasto-ohjelmansa, jossa todetaan, että hiilinieluja tulee vahvistaa nykyisestä tasostaan. Kasvun ja hakkuukertymän suhde pidetään vähintään nykyistä vastaavalla tasolla. Ensi vaalikaudella tulee SDP:n mukaan myös valmistellaan kokonaisvaltainen maankäyttösektorin ohjelma.
JL
Jari Leppä: Hiilen talteenotto on yksi tärkeä metsäpolitiikan tavoite, joka on tasapainotettava metsien talous- ja virkistyskäytön sekä metsäluonnon monimuotoisuuden kanssa. Aktiivinen ja hyvä metsänhoito tukee myös hiilinielun ja -varaston kasvattamista.
VL
Veli Liikanen: Tavoitteena tulee olla hiilinielujen merkittävä kasvattaminen, jotta vältämme ilmastokriisin ja yli 1,5 asteen lämpenemisen. Metsätaloutta ei tietenkään tarvitse lopettaa kokonaan, vaikka se tuottaisikin maksimaalisen suuren hiilivaraston.
KM
Kai Mykkänen: Metsät ovat Suomen rikkaus sekä taloudellisesti että sen kautta, että olemme viime vuosina pystyneet sitomaan arviolta noin kolmanneksen päästöistämme metsien nettokasvuun. Uusintava metsänhoito on kokonaisuutena lisännyt hiilinielua ja tällä hetkellä metsissämme on eniten hiiltä yli sataan vuoteen. Metsäpolitiikalla tulee olla kolme pääasiallista tavoitetta, joiden välille on löydettävä hyvä tasapaino: kestävä metsätalous, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja ilmastopolitiikan tavoitteiden tukeminen. Nieluista ei kannata tehdä repivää kiistaa vaan tasapainoisesti parhaita käytäntöjä kehittäen parantaa metsien arvon maksimointia siten, että ne sitovat hiiltä, tuottavat erityisesti muovia korvaavia tuotteita ja ylläpitävät luontoa sekä virkistysmahdollisuuksia.
AM
Annikki Mäkelä: Kysymys on hiukan epämääräinen sikäli, että ”mahdollisimman suuri” voi eri henkilöille tarkoittaa eri asiaa ja riippuu siitä, mitä ajattelee rajoitteiksi. Absoluuttisesti suurin hiilinielu saavutetaan ainakin lyhyellä aikavälillä (n. 20-30 v) jos hakkuita ei tehdä lainkaan. Realistisemmin nielua voidaan kasvattaa vähentämällä tai olemalla lisäämättä hakkuita, esimerkiksi siten, että pidennetään kiertoaikoja ja myöhennetään harvennusten ajankohtia.
JN
Jussi Nikula: Hiilinielua tulee kasvattaa, mutta ”hiilinielun ja -varaston kasvattaminen mahdollisimman suureksi” tarkoittaisi hakkuiden lopettamista lähes kokonaan. Se ei ole tarkoituksenmukaista. Puuta kannattaa edelleen maltillisesti käyttää siten, että hiilinielut säilyvät sekä kasvavat tahdilla, joka mahdollistaa 1,5 asteen tavoitteen saavuttamisen.
SS
Saara-Sofia Sirén: Kokoomus pitää kansallisen metsä- ja ilmastopolitiikan yhteisenä tavoitteena, että metsien pitkän ajan arvoa kasvatetaan. Tutkimukset osoittavat, että metsien hiilinielu kasvaa tällä hetkellä jopa arvioitua enemmän. Yksi metsien arvo on se, että Suomi voi saada nettopäästönsä nollaan huomattavasti pienemmin aineellisin uhrauksin kuin ilman niitä. Merkitystä on silläkin, mihin puuta käytetään: puulla voidaan korvata fossiilisia raaka-aineita ja vähentää fossiilisia päästöjä. Metsäpolitiikassamme on kuitenkin oltava muitakin tavoitteita, sillä metsien merkitys Suomen hyvinvoinnille on kiistaton. Hyvin hoidetut metsät tuovat hyvinvointia, vaurautta, työtä ja mahdollistavat ainutlaatuisia luonto-elämyksiä virkistyskäytössä.
KT
Kimmo Tiilikainen: Tämän ohella metsäpolitiikan tärkeitä tavoitteita ovat luonnon monimuotoisuuden varjelu sekä kestävän metsätalouden edistäminen, joka luo kestävää kasvua, työllisyyttä ja hyvinvointia.
HA
Hanna Aho: Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on ilmastonäkökulmasta yhtä tärkeä tavoite kuin hiilinielujen ja -varastojen kasvattaminen, sillä monimuotoiset elinympäristöt ovat vakaampia ympäristönmuutoksen edessä.















2. Jos tavoitteena on maksimoida Suomen metsien hiilinielu, kannattaa hakata mahdollisimman vanhaa metsää.

Täysin
eri
mieltä
Jokseenkin
eri
mieltä
Ei osaa
tai halua
sanoa
Jokseenkin
samaa
mieltä
Täysin
samaa
mieltä

 

HA
Hanna Aho: Ilmaston kannalta hyödyllisintä on maksimoida hiilivarastojen koko mahdollisimman nopeasti ja vanhat metsät ovat hyviä hiilivarastoja, jotka toimivat yleensä myös nieluina.
TK
Tuomo Kalliokoski: Tässä tarkastelussa ei ole aikajännettä, jolloin asiaa ei voi tarkastella mielekkäästi. Ylipäätään koko kysymyksen asettelu ei ole mielekäs.
VL
Veli Liikanen: Hakkuukiertoa tulee pidentää, eli metsät tulee hakata nykyistä vanhempana. Vanhat metsät on kuitenkin suojeltava sekä luonnon monimuotoisuuden että niiden hiilivaraston varjelemiseksi. Ilmastotavoitteiden kannalta pelkän nielun lisäksi on tarkasteltava myös hiilivaraston maksimointia.
AM
Annikki Mäkelä: Tässä ilmeisesti taustalla on ajattelu, että vanhan hitaasti kasvavan metsän tilalle kannattaisi perustaa nuori, nopeasti kasvava ja siten hiiltä sitova metsä. Samalla kuitenkin pienennettäisiin metsän hiilivarastoa, ja tuon varaston sitoma hiili palaisi ilmakehään nopeammin kuin uusi metsä ehtisi sitoa sitä takaisin.
SS
Sampo Soimakallio: Jos tavoitteena on maksimoida Suomen metsien hiilinielu, kannattaa hakata mahdollisimman vähän.
OT
Olli Tahvonen: Ei pidä hakata lainkaan.
TV
Timo Vesala: Viittaan edelliseen, ei pidä hakata mitään jos aikajänne on 100 vuotta.
OB
Otto Bruun: Vanhat metsät esitetään usein hiilen lähteenä, mutta tämä näkemys on arvovaltaisissa tutkimuksissa kiistetty. Erityisesti jos huonommin tunnettu maaperän hiilen vaikutus hiilinieluun huomioidaan niin useat vanhat metsät ovat merkittäviä hiilen nieluja. Myös hakkuut pienentävät hiilinielua. Vanhan metsän osalta kertynyt suuri hiilivarasto tarkoittaa hakkuiden yhteydessä suurta pienennystä hiilinieluun. Asiaa kannattaa siis tarkastella niin, että metsien hiilivarastoja kasvatetaan.
JN
Jussi Nikula: Pitää muistaa tarkastelun rajaus. Tarkastellaanko asiaa metsän tasolla vai koko Suomen tasolla. Vanhan metsän hiilinielu on usein pienempi, mutta hiilivarasto on useimmiten huomattavan suuri. Vanhoja metsiä hakkaamalla tuhottaisiin suuria hiilivarastoja eli aiheutettaisiin suurta nielun pienenemää. Vanhoja metsiä ei kannata hakata, varsinkaan kun niiden osuus metsämaan pinta-alasta on niin pieni.
LS
Laura Sokka: Hiilivarasto on yleensä suurin vanhoissa metsissä. Vanhaa metsää hakkaamalla menetetään tämä hiilivarasto.
AF
Ahti Fagerblom: Se mikä pitkällä sihdillä kannattaa, on tehdä metsänhoitotyöt ajallaan ja pitää puusto hyvässä kunnossa kaikissa ikäluokissa. Sanomattakin on varmaan selvää, että esimerkiksi suojeltuja vanhoja metsiä pidä mennä ronkkimaan.
JH
Juha Hakkarainen: Puuston ikääntyessä kasvu ja hiilensidonta pienenevät. Eli puuston vanhetessa hiilinielu pienenee ja uudistaminen on järkevää. Se, että puustoa säilytetään "mahdollisimman vanhaksi" ei ole järkevää.
MK
Miapetra Kumpula-Natri: Metsien hiilinielun vahvistamiseksi sen käyttö tulee optimoida - liian vanhaksi kasvanut metsä ei enää sido paljon hiiltä, mutta toisaalta nuori taimikkokaan ei sido yhtä paljon kuin täysikasvuinen metsä. Hiilinieluja vahvistetaan panostamalla metsänhoitotoimenpiteisiin ja ylläpitämällä metsien kasvun ja hakkuukertymän suhde vähintään nykyistä vastaavalla tasolla. Osana maankäyttösektorin politiikkaa tulisi pohtia kannustimia metsänomistajille huolehtia myös metsien hiilinieluista.
HL
Harri Laurikka: Vrt. vastaus kysymykseen 1. Metsätaloudessa vaaditaan erilaisia käsittelyjä eri tarkoituksiin. Päätöksen siitä, mitä kannattaa hakata, tekee metsänomistaja. Heillä on erilaisia tavoitteita.
KT
Kimmo Tiilikainen: Tarkoitetaanko kysymyksessä, että hakkuut pitäisi kohdistaa nykyisiin vanhoihin metsiin vai että metsiä pitäisi kasvattaa nykyistä pidempään ennen päätehakkuuta?
AA
Antti Asikainen: Uudistamishakkuiden kohdistaminen uudistuskypsiin (riittävän järeisiin) metsiin on perusteltua pitkän aikavälin hiilinielun ylläpidon näkökulmasta. Vanhimmilla metsillä on monimuotoisuusarvoja, joten hakkuiden kohdistaminen niihin on usein ristiriidassa hiilinielun maksimoinnin kanssa. Jatkossa metsien kestävän kasvun turvaamiseen on panostettava hakkuiden lisäämisen asemesta.
HG
Heikki Granholm: Väite pitää paikkansa tietyissä olosuhteissa koska vanhat metsät eivät sido hiilidioksidia niin paljon kuin nuoret ja kasvavat metsät. Mutta väitteen toimintamalli ei kuitenkaan täysmääräisesti toteutettuna olisi välttämättä järkevää ottaen huomioon esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden suojelun.
SH
Satu Hassi
JL
Jari Leppä: Hakkuista päättää aina metsänomistaja metsälain rajoissa. Metsänomistajan tavoitteena on yleensä järeä tukkipuu, josta saa parhaan hinnan. Harvennushakkuista saatavat energia- ja kuitupuu syntyvät tukkipuun kasvatuksen sivutuotteena. Hyvin toimiva puumarkkina on siis eduksi myös hiilinielun vahvistamiselle.
KM
Kai Mykkänen: Metsätaloutta on kehitettävä siihen suuntaan että puuhun varastoitunut hiili kiertää pidempään ennen vapautumistaan hiilidioksidiksi. Tämä on toteutettavissa niin, että metsä kasvaa ennen päätehakkuita keskimäärin vähän vanhemmaksi, järeämmäksi ja että puun käytössä painotetaan sen ohjautumista pitkäkestoisiin tuotteisiin.
SS
Saara-Sofia Sirén: Hiilinielua ajatellen merkitystä ei ole vain hakkuiden määrällä, vaan myös sillä, minkälaista ja minkäikäistä metsää hakataan. Hiilinielujemme kannalta on merkittävää, että tehdäänkö päätehakkuu metsässä, jonka puut ovat keskimäärin esimerkiksi 60- vai 80-vuotiaita. Tukkipuuvaltaisempi päätehakkuuvaihe mahdollistaa myös puusta tehtävien tuotteiden keskimääräisesti pidemmän elinkaaren eli valmistettavat tuotteet sitovat hiilen useammiksi vuosikymmeniksi. Tämäkään ei ole ihan muistavalkoista: toisaalta metsien museoiminenkaan ei ole järkevää, sillä taas lahoava puu hiilidioksidia ilmaan. Kun hakkuita tehdään, on tärkeää pitää ”hiilinieluton” vaihe mahdollisimman lyhyenä ja istuttaa uutta metsää mahdollisimman nopeasti.















3. Hakkuita kannattaa lisätä, vaikka hiilinielu pienenisi, sillä puulla korvataan muun muassa fossiilisia polttoaineita ja betonia.

Täysin
eri
mieltä
Jokseenkin
eri
mieltä
Ei osaa
tai halua
sanoa
Jokseenkin
samaa
mieltä
Täysin
samaa
mieltä

 

HA
Hanna Aho: Fossiilisten polttoaineiden korvautuminen hakkuiden lisäyksen seurauksena ei ole automaatio. Keskeinen kysymys on lisääkö puun käyttö ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta vai ei. Tämä riippuu puun käyttökohteesta.
OB
Otto Bruun: Olennaista on vähentää uusiutumattomien resurssien käyttöä tai korvata ne tavalla, joka ei kasvata päästöjä. Hakkuiden kasvattaminen pienentää hiilinieluja niin paljon, että korvaushyödyt jäävät yllättävän heikoiksi. Siksi kulutuksen vähentäminen ja kiertotalous ovat selkeästi järkevämpiä tapoja vähentää uusiutumattomien resurssien käytöstä aiheutuvia haittoja.
SH
Satu Hassi
VL
Veli Liikanen: Tutkimus osoittaa, että tämä korvausvaikutus ei riitä kompensoimaan nielun pienenemistä syntyvää ilmastohaittaa. Hakkuiden lisäämisen sijasta on jalostettava puusta entistä kestävämpiä tuotteita, se on hyväksi ilmastolle.
JN
Jussi Nikula: Tutkimusten mukaan hiilinielujen pienenemä on suurempi kuin fossiilisten tai betonin korvaamisella saadut ilmastohyödyt. Hakkuiden lisäämisen perustelu ilmastosyillä ei saa tutkimuksesta tukea.
OT
Olli Tahvonen: Tämä ei toteudu nykyisin riittävässä määrin.
TK
Tuomo Kalliokoski: Hiilinielun menetys voi olla suurempi kuin saavutettavat korvaushyödyt.
MK
Miapetra Kumpula-Natri: SDP katsoo, että hakkuumäärä tulee suhteuttaa kasvuun niin, että Suomen hiilinielut vahvistuvat. Fossiilisia korvaavaa bioenergiaa ja -polttoaineita voidaan tehdä metsäteollisuuden sivuvirroista. Puusta valmistettavien tuotteiden kykyyn sitoa hiiltä pitää myös kiinnittää huomiota: puusta tehty rakennus säilyy hiilivarastona pitkään! Myös fossiilisen muovin korvaamista puuperäisillä tuotteilla kannattaa edistää.
AM
Annikki Mäkelä: Betonin ja esimerkiksi muovin korvaaminen on hyvä tavoite metsien käytölle, mutta puun käyttö polttoaineeksi ei ole tehokasta. Hakkuiden lisääminen tehokkaiden korvaavien tuotteiden raaka-aineeksi edellyttää, että tällaisella raaka-aineella olisi myös kysyntää. Nykyisellä tuoterakenteella tuotteiden keski-ikä on niin lyhyt, että tutkimusten mukaan korvausvaikutus ei kata hiilinielun pienentymistä.
LS
Laura Sokka
AF
Ahti Fagerblom: Maailmanmarkkinoilla puupohjaisten innovaatioiden näkymät ovat hyvät. Ratkaisuja halutaan ja kehitetään mm. asumiseen, pakkaamiseen, tekstiileihin ja kemikaaleihin. Tulevaisuuden nielun koko on vaikeasti arvattavissa, koska se riippuu mm. motivaatiosta hyvään metsänhoitoon ja puuston kasvusta, puupohjaisten tuotteiden kysynnästä ja siitä kuinka tulevaisuuden kaukolämpö tuotetaan.
HL
Harri Laurikka: Yhteiskuntien on siirryttävä pois fossiilitaloudesta. Puusta valmistetuille tuotteille ja energialle on kysyntää ja ne tukevat Suomen taloutta ja työllisyyttä. Hakkuumäärillä on kuitenkin myös kestävyysrajat ja hiilinielu ja luonnon monimuotoisuus on otettava huomioon. EU:n maankäyttösektorin uusi lainsäädäntö myös ohjaa jo tähän suuntaan. Ei ole kuitenkaan mitään yhtä oikeaa hiilinielutasoa.
KM
Kai Mykkänen: Betonin korvaamista varten hakkuita voi jopa kasvattaa kunhan metsien uusiutuvuuden kestävyydestä pidetään huolta ja kunhan puuta ei hakata liian nuorena. Tällöin puun sitomasta hiilestä suuri osa jää pitkäaikaiseksi varastoksi (rakentaminen). Hakkuiden kasvattaminen polttoainevalmistusta varten ei ole järkevää jos nielu tämän puunkäytön takia pienenee.
SS
Saara-Sofia Sirén: Kestävä hakkuumäärä on nykytiedon valossa noin 80 miljoonan kuution paikkeilla. Puurakentaminen ja pitkäkestoiset puutuotteet toimivat pitkäaikaisina hiilivarastoina. Näin sitoutunut hiili säilyy pitkään pois ilmakehästä ja pystymme korvaamaan mm. tuontisementtiä. Hiilinieluja tulisikin tarkastella laajempana kokonaisuutena ja niiden kehitystä riittävän pitkällä aikajänteellä. Tärkeää on käyttää puu resurssiviisaasti siten, että puusta syntyy kestäviä tuotteita.
SS
Sampo Soimakallio: Nielun pienenemisen ja korvauksessa vältettyjen päästöjen välillä on tyypillisesti vaihtosuhde, mikä tarkoittaa, että hakkuiden lisäys ensin kiihdyttää ilmastonmuutosta, kunnes jonkun ajan kuluttua, tyypillisesti vähintään muutaman vuosikymmenen kuluttua tase kääntyy ilmastonmuutosta hillitseväksi. Hakkuiden lisäyksen kannattavuus ilmastonmuutoksen hillinnässä riippuu siitä, miten lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia painotetaan.
TV
Timo Vesala: Puun energiasisältö on huono, parempi olisi korvata muilla aidosti uusiutuvilla 100 vuoden jänteellä, kuten aurinko ja tuuli.
AA
Antti Asikainen: Oikeassa paikassa puu on sekä ilmastotehokas rakennusaine että polttoaine. Betonikin on parantanut ilmastotehokkuuttaan, mikä haastaa puun jatkossa.
HG
Heikki Granholm: Väite on moniselitteinen; onko esimerkiksi kyse Suomesta, EUsta vai yleisemmän tason tilanteesta? Kuinka paljon hakkuita kannattaisi lisätä, mikä olisi hakatun puun loppukäyttö, mikä on tarkastelun aikajänne, jne.? Ottaen huomioon kestävän kehityksen tavoitteet, tarve siirtyä pois fossiilitaloudesta ja uusiutumattomien raaka-aineiden käytöstä sekä Euroopan metsävarojen tilan hakkuiden lisääminen on lähtökohtaisesti perusteltua. Tietyissä tilanteissa (metsät säilyisivät nieluina ja hiilivarasto kasvaisi) hakkuita on perusteltua lisätä, vaikka hiilinielu pieninisi jollakin aikajänteellä verrattuna siihen että ns. lisähakkuita ei tehtäisi. Tämä on yhdenmukainen YK:n ilmastosopimuksen ja Pariisin sopimuksen velvoitteiden kanssa.
JL
Jari Leppä: Suomen hakkuumäärä voi kasvaa kestävästi jonkin verran, sillä metsien kasvu on vahvistunut. Metsien käytön ilmastovaikutusta arvioitaessa on tärkeää huomioida puun käyttökohteet. Esimerkiksi rakentamiseen käytetty puu tai puukuitupohjaiset tekstiilit varastoivat hiiltä pitkään, ja puun käyttö korvaa fossiilisia raaka-aineita. Puurakentamista on edistettävä entistä vahvemmin esimerkiksi julkisten rakennusten saralla, säädöksissä ja kaavoituksessa.
KT
Kimmo Tiilikainen: Puun käyttöä voidaan lisätä kansallisen metsästrategian mukaisesti 80 miljoonaan kuutiometriin. Kun uusiutuvalla puulla korvataan betonia, muoveja tai sivutuotteilla fossiilista energiaa ilmastohyöty on selvä.
JH
Juha Hakkarainen: Väite ei ole yksiselitteinen. Siihen liittyy mm. aikajännekysymys ja se, mihin puuta käytetään. Samoin metsien käytön kestävyys on hakkuita rajoittava tekijä. Lähtökohtaisesti ilmastomuutos kuitenkin johtuu ennen muuta fossiilisten raaka-aineiden, erityisesti polttoaineiden, käytöstä. Kun uusituvilla raaka-aineilla kyetään korvamaan fossiilisia, hakkuiden lisäys on perustelua.















4. Puun energiapoltolla ei voi vähentää ilmastopäästöjä.

Täysin
eri
mieltä
Jokseenkin
eri
mieltä
Ei osaa
tai halua
sanoa
Jokseenkin
samaa
mieltä
Täysin
samaa
mieltä

 

HG
Heikki Granholm
TK
Tuomo Kalliokoski: Ei voida sanoa, ettei koskaan missään tilanteessa saada vähennettyä ilmastopäästöjä. Taas puuttuu aikajänne, minkä vuoksi kysymyksenasettelu ei ole mielekäs.
HL
Harri Laurikka: Puu on Suomen suurin energialähde (n. 27 % energiasta) ja sen energiakäytöllä on viime vuosikymmeninä vähennetty merkittävästi fossiilisen energian käyttöä ja päästöjä. Silti Suomessa käytetään vieläkin paljon fossiilisia polttoaineita (n. 1/3 energiasta). Puun energiakäyttö perustuu sivuvirtoihin eikä metsiä kaadeta pelkästään energian takia. Jos sivuvirtojen hyödyntämisellä energiaksi vältetään puun lahoamisesta syntyvät päästöt tai parannetaan jäljellejäävän puuston kasvua ja hiilensidontaa ja samalla korvataan fossiilista tuontipolttoainetta ja tuetaan kansantaloutta, se kannattaa tehdä. Etenkin pitkällä aikavälillä, joka myös on ilmastonäkökulmasta relevantti, etu uusiutumattomiin fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna on suuri. Sivuvirtoihin perustuva energiakäyttö tukee myös puun materiaalikäyttöä, joka taas voi korvata päästöintensiivisiä ja uusiutumattomia tuotteita.
JL
Jari Leppä: Metsien harvennuksesta jäävä pienpuu, hakkuutähteet ja jalostuksen sivuvirrat kuten kuori ja puru on järkevää käyttää energiaksi. Erityisesti lämmityksessä puu on tärkeä osa uusiutuvien energiamuotojen valikoimaa. Puun energiakäytön kasvattamisella on kuitenkin rajansa ja ylipäätään puuta kannattaa käyttää niin, että siitä saa suurimman mahdollisen jalostusarvon.
KT
Kimmo Tiilikainen: Metsien sivutuotteiden poltto vapauttaa puun kasvaessaan sitomaa hiilidioksidia jota taas kasvavat biomassat sitovat, eli hiili kiertää. Puun poltto katsotaan kansainvälisessä ilmastopolitiikassa nollapäästöiseksi, koska sen päästöt on otettu huomioon LULUCF-laskennassa puuston kasvua ja käyttöä vertailtaessa.
SS
Sampo Soimakallio: Voi vähentää, jos vältettävät päästöt ylittävät puun energiapoltosta aiheutuvat päästöt. Tämä riippuu puuraaka-aineesta, korvauksen toteutumisesta ja tarkastelun aikajänteestä.
JH
Juha Hakkarainen: Lähtökohtaisesti hiiltä vapautuu poltettiinpa mitä tahansa. Lyhyellä aikavälillä puuta polttamalla ei voi vähentää päästöjä, mutta pitkällä aikavälillä voi, koska sama hiili kiertää, eikä uutta ole tarvis ottaa kiertoon esim. hiili- ja öljyvaroista. On tärkeää huolehtia, että metsät sitovat enemmän hiilidioksidia kuin puunkäyttö vapauttaa. Olennaista on myös se, mitä puuta poltetaan.
MK
Miapetra Kumpula-Natri: Eurooppalaiset kestävyyskriteerit täyttävällä bioenergialla on Suomen kaltaisen metsäisen maan kannalta ilmastonmuutoksen torjunnassa roolinsa, näin erityisesti kaukolämpöverkossa ja öljykattiloiden korvaamisessa.
JN
Jussi Nikula: Voi olla mahdollista, että joidenkin metsätalousjakeiden, ehkäpä hakkuutähteiden, poltolla voidaan vähentää ilmastopäästöjä verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin. Tosin ilmastohyöty on useimmiten pieni tai se syntyy vasta vuosikymmenten päästä. Tämä ei ole riittävää, jos ollaan vakavissaan vaarallisen ilmastonmuutoksen torjunnan suhteen.
LS
Laura Sokka: Hakkuutähteitä (pl. kannot) ja metsäteollisuuden sivuvirtoja polttamalla ja korvaamalla näillä fossiilisia polttoaineita voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä keskipitkällä / pitkällä aikavälillä (noin 10-50 vuotta). Hakkuutähteiden korjuulle on kuitenkin rajansa, kaikkia tähteitä ei voida korjata metsästä vaarantamatta esimerkiksi metsien ravinnetasapainoa ja siten uusiutumista.
AA
Antti Asikainen: Jos metsävarat ovat stabiilit ja metsään säilötty hiili myös pysyy siellä, puun poltolla ei saavuteta nopeita ilmastohyötyjä. Maissa, joissa metsäpaloriskiä ja -intensiteettiä voidaan vähentää korjaamalla hakkuutähteet, puun poltolla voidaan saavuttaa suuria päästövähennyksiä nopeastikin.
OB
Otto Bruun: Puun polttaminen vapauttaa ilmakehään puuhun sitoutuneen hiilen. Jos esimerkiksi metsäteollisuuden purun ja kuoren polttamisella aidosti korvataan fossiilisia polttoaineita niin lähivuosikymmeninä tästä voi toki seurata ilmastohyötyä. Sen sijaan runkopuun laajamittainen energiakäyttö on lyhytnäköistä eikä se vähennä päästöjä. Nykyinen bioenergian sääntely ei ohjaa riittävästi käyttämään vähäpäästöisiä raaka-aineita ja välttämään korkeapäästöisiä (esim. runkopuuta tai kantoja).
AF
Ahti Fagerblom: Kyse on kokonaisuudesta ja oleellista on huolehtia, että metsät sitovat enemmän hiilidioksidia kuin puunkäyttö vapauttaa. Jalostuskelpoista puuta on järkevää jalostaa monenlaisiksi tuotteiksi ja käyttää jämäpuuta myös energiaksi. Käsityksemme mukaan on olemassa laaja yhteisymmärrys metsäteollisuuden ja metsänhoidon sivutuotteiden energiakäytön tarkoituksenmukaisuudesta.
VL
Veli Liikanen: Riippuu puuaineksesta ja tuotantotavasta. Tietyissä tilanteissa tämä on mahdollista, mutta nyt tarvitsemme ennenkaikkea uusia ratkaisuja energian tuotantoon. Puun poltto voi olla kestävää, jos poltettava aines tulee sivuvirroista tai jätejakeista ja jos hakkuut eivät ole liian suuret.
KM
Kai Mykkänen: Hakkuutähteiden, sahoilta jäävän sahanpurun ja sellutehtaiden sivuvirtojen energiaksi muuttamisella voi vähentää hiilidioksidipäästöjä fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna, kunhan varmistetaan puun ja metsämaan hiilimäärän uusiutuvuus. Tätä bioenergiaa on jatkossa järkevä suunnata kestävissä rajoissa erityisesti tieliikenteeseen, jossa polttomoottorien korvaaminen äkillisesti ei onnistu, kun autojen elinkaaret ovat toistakymmentä vuotta. Sen sijaan puun lämmityskäytölle alkaa Suomessa löytyä riittävän edullisia ja ilmaston kannalta kestävämpiä ratkaisuja kuten maalämpöpumput ja geoterminen lämmöntuotanto ja näiden laajamittaisempaa käyttöönottoa tulee edistää vahvasti. Bioenergian osuus tulee lähivuosina kasvamaan, kun hiilen käyttö ajetaan nopeasti alas, mutta Kokoomus lähtee siitä, että seuraavassa vaiheessa luovutaan turpeesta vuoteen 2035 mennessä ja maakaasusta 2040 mennessä ilman, että bioenergian käyttöä voimaloissa enää lisätään 2030-luvulla lainkaan.
HA
Hanna Aho: Runkopuun poltto lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta suhteessa fossiilisiin polttoaineisiin. Metsäteollisuuden sivuvirtojen, kuten sahanpurun ja kuoren, hyödyntäminen energiaksi voi vähentää ilmastopäästöjä jo lyhyellä aikavälillä, jos niille ei ole muita pitkäikäisempiä käyttökohteita.
SH
Satu Hassi
SS
Saara-Sofia Sirén: Puuta ei kannata polttaa energiaksi. Se ei ole viisasta, eikä kestävää. Kokoomuksen yhtenä tavoitteena on esimerkiksi korvata kantojen energiakäyttö kestävämmillä ratkaisuilla vuoteen 2025 mennessä. Kantojen energiakäyttö yleensä nopeuttaa hiilen vapautumista ilmaan. Se on ongelmallista myös luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta.
OT
Olli Tahvonen
TV
Timo Vesala: Vain pieneltä osalta.
AM
Annikki Mäkelä: Ei ainakaan nopeasti.















5. Mitä vähemmän Suomessa hakataan metsää, sitä enemmän metsää hakataan maissa, joissa metsänhoito ei ole niin kestävää kuin Suomessa.

Täysin
eri
mieltä
Jokseenkin
eri
mieltä
Ei osaa
tai halua
sanoa
Jokseenkin
samaa
mieltä
Täysin
samaa
mieltä

 

OB
Otto Bruun: Tämä väite on suosittu, mutta se perustuu abstraktiin mallinnukseen (vrt. väitteet hiilivuodosta, joita VATT on tutkinut). Suomessa väitetään, että puu korvaa sekä fossiilisia että hakkuita muualla. Väite on epäuskottava, molemmat eivät ainakaan voi tapahtua samaan aikaan. Lisäksi voimme vaikuttaa metsätuotteiden kysyntään. Näin on myös tapahtunut, kun Suomi on pyrkinyt nostamaan biopolttoaineiden kiintiöitä kotimaassa ja EU:ssa. Jos hakkuut muualla huolestuttavat sen tulisi näkyä Suomen politiikassa. Sen sijaan on toki niin, että nyt kannattaisi välttää hakkuiden vuoto huomioimalla ulkomailla tapahtuvien hakkuiden ja tuotteiden ilmastovaikutus.
TK
Tuomo Kalliokoski: Näin yksinkertaistava analyysi ei ota millään tavoin huomioon markkinoiden toimintaa. On absurdia ajatella, että hakkuiden vähenemiseen Suomessa vaikuttavat tekijät eivät vaikuttaisi muualla. Miten kysyntäjousto on huomioitu tässä? Lisäksi väitteessä ei määritellä kestävyyttä mitenkään. Ilmastokestävyyden näkökulmasta talousmetsien kasvatuksen siirtyminen esim. Etelä-Amerikkan soijaplantaaseille voisi olla hyvä vaihtoehto.
HA
Hanna Aho: Hakkuiden siirtyminen ei ole automaattista. Ympäristöpolitiikan tavoitteena tulee olla mahdollisimman hyvän sääntelyn luonti, jota levitetään myös muihin maihin. Hiilinieluja ja -varastoja on Pariisin sopimuksen perusteella suojeltava ja kasvatettava sekä Suomessa että globaalisti. Suomalainen metsänhoito ei ole kestävää ilmaston, vesistöjen tai luonnon monimuotoisuuden kannalta.
SH
Satu Hassi
VL
Veli Liikanen: Tällä väitteelle on esitetty vain vähän evidenssiä, eikä kyse ole mistään luonnonvakiosta. Ilmastopolitiikka tulee vaikuttamaan metsien käyttöön ja kulutukseen kaikkialla maailmassa. Kiertotalouteen siirtyminen hillitsee tarvetta hakkuille.
LS
Laura Sokka
OT
Olli Tahvonen
AA
Antti Asikainen: Tämä riippuu markkinatilanteesta. Korkeasuhdanteessa näin todennäköisesti käy, globaalin laskusuhdanteen aikana ei niinkään.
AF
Ahti Fagerblom: On perusteltua ajatella, että mikäli emme jalosta kotimaisesta puusta kuluttajien maailmanlaajuisesti tarvitsemia tuotteita, niin ne tehdään jossain muualla. Missä muualla puunjalostus tai metsätalous on kestävämmällä pohjalla ja onko mielekästä ulkoistaa hyödyt?
AM
Annikki Mäkelä: Tämä on spekulaatiota, joka kyllä voi jossain määrin pitää paikkansa. Yksi näkökulma on se , että kestävän metsänhoidon edelläkävijänä Suomen tulisi olla edelläkävijä myös ilmastonmuutoksen hillinnässä.
JN
Jussi Nikula: Jos oletetaan muuttumaton ja jatkuvasti kasvava globaali kysyntä, niin väite saattaisi pitää paikkansa. Maapallon ekosysteemit eivät tosin kestä jatkuvaa hakkuiden lisäämistä, joten olisi paikallaan luoda tulevaisuuden visioita, jotka eivät perustuisi jatkuvaan hakkuiden lisäämiseen. Toisekseen miten tai kuka määrittelee metsänhoidon absoluuttisen kestävyyden? Onko Suomi parempi tai huonompi kuin esimerkiksi Ruotsi?
SS
Sampo Soimakallio
TV
Timo Vesala: En osaa sanoa, mutta Suomen pitää näyttää malliesimerkkiä, johon suuret hakkuiden lisäykset ei sovi.
MK
Miapetra Kumpula-Natri: Riski ”nieluvuodosta” on olemassa, sillä metsäteollisuus toimii hyvin globaalisti. Suomen tulisi tehdä kansainvälisillä areenoilla kaikkensa, että metsiä käytettäisiin kestävästi kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi Brasilian uuden presidentin myötä mahdollisesti muuttuva politiikka huolestuttaa. Myös EU maiden keskinäinen vertailtavuus pitää olla kestävää ja oikeudenmukaista. Olen aktiivisesti ajanut metsästrategiaan metsien ajamukaisen kartoituksen parantamista muissakin maissa.
HL
Harri Laurikka: Isossa kuvassa näin, sillä globaalisti metsäteollisuuden tuotteiden kysyntä kasvaa väestön ja varallisuuden kasvun sekä fossiilisten tuotteiden korvaamisen myötä. Suomalaisia tuotteita viedään ympäri maailman. Tuotannon vähentäminen Suomessa ei juurikaan vaikuttaisi ostajien kysyntään, joten he hankkisivat samat tuotteet muualta. Suomessa metsänhoito on kansainvälisessä vertailussa huippuluokkaa, joten riski heikommasta metsänhoidosta olisi suuri.
SS
Saara-Sofia Sirén: On epärealistista olettaa, että globaali kulutus laskisi, kun maailman väkimäärä kasvaa voimakkaasti. Kestävästi ja uusiutuvasta raaka-aineesta valmistetuille tuotteille on kysyntää ja ne kannattaa valmistaa Suomen kaltaisissa maissa, joissa ympäristösääntely on korkealla tasolla ja työlainsäädäntö reilua. Suomessa on myös erinomaista metsäosaamista.
HG
Heikki Granholm
JH
Juha Hakkarainen: Elämme markkinataloudessa ja jos tuotantoa rajoitetaan täällä, se siirtyy muualle. Näin tapahtuu, jos globaalissa kysynnässä ei tapahdu muutoksia. Tästä on myös tutkittua tietoa esim. EFI:n el all tutkimus LULUCF-rajoitusten vaikutuksista Euroopassa.
JL
Jari Leppä: Paperin, kartongin ja sellun globaali kysyntä ei vähene, vaikka Suomi pistäisi kaikki hakkuut seis. On todennäköistä, että puun kysyntä liukuisi tällöin maihin, joissa metsätaloutta ei harjoiteta yhtä vastuullisesti kuin meillä.
KM
Kai Mykkänen: Puu- ja sellupohjaisten tuotteiden globaali kysyntä kasvaa. Siltä osin kun tuotteiden valmistus ei korvaudu muilla - valitettavan usein fossiilipohjaisilla - raaka-aineilla, on suuri riski, että metsän hakkuut kasvavat maissa, joissa metsänhoito ei ole yhtä kestävällä pohjalla. Emme me kuitenkaan koko maailman kartonkeja Suomen metsillä täytä missään tapauksessa. Siksikin on tärkeää, että kehitämme Suomessa metsien arvoa hiilensidonta-arvon sisältäen. Olemme pitkään vieneet huipputason metsänhoidon osaamistamme kehittyviin maihin. Siihen osaamiseen on entistä paremmin liitettävä myös hiilitaseen hallinta.
KT
Kimmo Tiilikainen: Euroopan metsäinstituutin tutkimuksissa on todettu, että hakkuiden vähentäminen EU-maissa johtaa noin 80-90 prosenttisesti vastaavien tuotteiden valmistamiseen tarvittavien hakkuiden toteutumiseen EU:n ulkopuolella.















6. Hakkuiden lisääminen on virhe, sillä metsien hiilivarasto on ilmastonmuutoksen kannalta ratkaisevina vuosikymmeninä pienempi kuin tilanteessa, jossa hakkuita ei lisättäisi.

Täysin
eri
mieltä
Jokseenkin
eri
mieltä
Ei osaa
tai halua
sanoa
Jokseenkin
samaa
mieltä
Täysin
samaa
mieltä

 

JH
Juha Hakkarainen: Hakkuiden lisäämisen mahdollisuus riippuu metsien kasvusta ja suurimmasta kestävästä hakkuusuunnitteesta. Eli pelkistä hakkuista puhuminen ei ole mielekästä. Nykytiedon valossa Suomessa on mahdollista lisätä hakkuita eli ei ole virhe.
HL
Harri Laurikka: Hiilivaraston pitää pysyä kasvussa, mutta se on vain yksi hakkuisiin liittyvä kysymys. Ks vastaukset 1 ja 3.
HG
Heikki Granholm: Väite on moniselitteinen; onko esimerkiksi kyse Suomesta, EUsta vai yleisemmän tason tilanteesta? Kuinka paljon hakkuita lisättäisiin, mikä olisi metsien tila ja esimerkiksi ikäluokkarakenne, mikä olisi hakatun puun loppukäyttö, mikä on tarkastelun aikajänne, jne.? Mitä tapahtuu muiden sektoreiden päästövähennysten kanssa? Oleellista on päästöjen vähentäminen mahdollisimman nopeasti ja paljon eikä päästövähennysten lykkääminen metsien hiilinielujen avulla. Metsien tilasta dynamiikasta riippuen ”lisähakkuista” pidättäytyminen voi johtaa muutaman vuosikymmenen kuluessa tilanteeseen, jossa metsät kääntyvät puuston ikääntymisen sekä lisääntyvien tuhojen vuoksi päästölähteeksi eikä nieluvaikutusta olisi enää saatavissa. Ilmastopolitiikassa tulee katsoa tasapainoisesti lyhyttä, keskipitkää ja pitkää aikaväliä. Väite epäselvä, mutta yleisellä tasolla olen eri mieltä väitteen kanssa.
JL
Jari Leppä: Ilmastonmuutoksen torjunnan aikajänne on pitkä. Esimerkiksi Suomen tämänhetkiset historiallisen suuret puuvarannot ja siten hiilivarastot ovat vuosikymmenten aktiivisen metsänhoidon ja metsien käytön ansiota. Hakkuumäärien merkittävä pudotus voisi kasvattaa hiilinielua lähivuosina, mutta kääntyä sitten laskuun metsien vanhetessa. Vanheneva metsä voisi myös lisätä metsätuhojen määrää.
KT
Kimmo Tiilikainen: Tärkeintä on fossiilisen energian alasajo ja päästöjen nopea vähentäminen. Hiilinieluja ja metsien kasvavaa hiilivarastoa tulemme tarvitsemaan satoja vuosia. Siksi niiden kohdalla kyse on pitkäjänteisestä ylläpidosta ja vahvistamisesta, joka edellyttää myös oikeinmitoitettua puun käyttöä, jotta rakenne ja kasvukyky säilyvät.
AA
Antti Asikainen: Hakkuita on lisätty Suomessa pääosin korkeasuhdanteen aiheuttaman puuperäisten tuotteiden (rakennusmateriaalit, pakkausten raaka-aine) kysynnän kasvun tyydyttämiseksi. Suomen hiilinielut olisivat suurempia tulevina vuosikymmeninä, jos hakkuita ei olisi lisätty.
AF
Ahti Fagerblom: Pelkistä hakkuista puhuminen on virhe. Metsien terveyteen, hyvään kasvuun sekä metsittämiseen panostamalla voidaan vauhdittaa metsävarojen kasvua. Olisiko metsänomistajilla kiinnostusta torjua esimerkiksi metsätuhoja, mikäli puuta ei voisi käyttää?
TK
Tuomo Kalliokoski: Metsien hakkuiden lisäyksen vaikutusta nieluun pitää verrata muilla sektoreilla tehtäviin päästövähennyksiin. Missä saavutetaan suurin kustannustehokkuus? Mitä muita tavoitteita tehtävät toimet tukevat?
KM
Kai Mykkänen: Liian nuoren, kiihkeässä hiilen sidontavaiheessa olevan metsän kokonaan pois hakkaaminen olisi virhe näinä tulevina kriittisinä vuosikymmeninä. Hakkuiden lisääminen puutuoteteollisuuden tarpeisiin on verrattain ongelmatonta, sillä varasto säilyy. Hakkuita lyhyen hiilen kertonopeuden tuotteita varten ei voida kasvattaa rajatta. Arviot metsiemme hiilensidontakyvystä heittelevät vahvasti, joten oikean rajan arvaaminen ei ole tässä vaiheessa vielä järkevää. Joka tapauksessa on vahvistettava myös toimia, joilla nieluja vahvistetaan.
AM
Annikki Mäkelä: En kommentoi ensimmäistä lausetta, mutta toinen lause pitää paikkansa.
SS
Saara-Sofia Sirén: Metsien käytön on pohjattava parhaaseen ja puolueettomaan tieteelliseen tietoon hiilinieluista ja hakkuutasoista. Meillä on realistinen mahdollisuus tähdätä siihen, että 2040-luvun aikana Suomen metsät ja metsämaa sitovat enemmän hiiltä kuin vapautamme Suomen päästöinä. Päästöneutraaliuteen olisi mahdollista päästä nyt linjatuilla päästövähennystoimilla vuoteen 2035 mennessä. Hiilinielujen ja hiilivarastojen rinnalla kaikkein tärkeintä on toteuttaa kunnianhimoisia päästövähennystoimia. Jos ajatellaan hiilinieluja tuloina ja päästöjä menoina, menot tulee saada kuriin ja tulot on pidettävä kestävällä tasolla.
SS
Sampo Soimakallio: En osaa sanoa onko virhe vai ei, mutta metsien hiilinielu on kyllä pienempi, jos hakkuita lisätään.
LS
Laura Sokka: Ainakin tähän asti julkaistujen arvioiden mukaan on näin. Toki nämä ovat valintoja. Mikäli hakkuita halutaan lisätä, voidaan vastaavat päästövähennykset myös saavuttaa tekemällä enemmän päästövähennystoimia muilla sektoreilla (mikä tosin voi osoittautua todella haastavaksi).
MK
Miapetra Kumpula-Natri: SDP:n tavoite on, että Suomi on hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen nopeasti tämän jälkeen. Tämä vaatii sekä lisää päästövähennyksiä, että hiilinielujen vahvistamista. Kummankaan osalta ei ole varaa odotella. On kuitenkin todettava, että hakkuutason on perustuttava parhaaseen mahdolliseen tieteelliseen tietoon. SDP haluaa Suomeen vaikuttavan maankäyttösektorin nielupolitiikan, jossa tarkastellaan tutkimukseen perustuen realistiset mahdollisuudet maankäyttösektorin nielujen vahvistamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. Lisäksi Suomeen tarvitaan nykyistä kunnianhimoisempi ilmastolaki, joka toimii vahvana ohjauskeinona ilmastopolitiikalle. Ilmastolakiin tulee kirjata hiilineutraaliustavoite ja konkreettiset välitavoitteet sen saavuttamiseksi.
HA
Hanna Aho: Hakkuiden lisäys on vaarallinen kansainvälinen esimerkki uhkapelistä ilmastolla.
OB
Otto Bruun: Näin se on. Lisäksi tästä menettelystä seuraa parempi tukkipuun kertymä sekä hyötyjä metsäluonnolle ja metsien virkistyskäytölle, porotaloudelle ja matkailulle.
SH
Satu Hassi
JN
Jussi Nikula
VL
Veli Liikanen
OT
Olli Tahvonen
TV
Timo Vesala















7. Koska suuri osa metsistä on yksityisomistuksessa ja kysyntä on pelkästään yksityistä, valtion kyky ohjata hakkuumäärien kehitystä on rajallinen.

Täysin
eri
mieltä
Jokseenkin
eri
mieltä
Ei osaa
tai halua
sanoa
Jokseenkin
samaa
mieltä
Täysin
samaa
mieltä

 

SS
Sampo Soimakallio: Valtion on mahdollista säätää lakeja ja asetuksia ja ottaa käyttöön ohjauskeinoja, joilla voidaan vaikuttaa hakkuumääriin.
HA
Hanna Aho: Valtiolla on rajallinen kyky vaikuttaa yksityisten maiden käyttöön, mutta se voi vaikuttaa investointiympäristöön muun muassa investointituilla tai luomalla kysyntää. Myös metsänhoito-ohjeistuksella, normiohjauksella sekä suojelumäärärahoilla on vaikutusta yksityisomistuksessa olevien metsien käyttöön.
OB
Otto Bruun: Valtio ohjaa monin tavoin puunkäyttöä tukipolitiikalla, verotuksella ja muilla keinoin. Vaikka metsistä päättää viime kädessä yksityiset metsänomistajat on julkisen ohjauksen roolia aivan turha vähätellä. Tästä yhtenä esimerkkinä Sipilän hallituksen ohjelman keskeisiä tavoitteita oli "saada puuta liikkeelle".
SH
Satu Hassi
MK
Miapetra Kumpula-Natri: Valtio omistaa noin kolmanneksen Suomen metsistä. Hiilinielupolitiikka on otettava huomioon Metsähallituksen tuottotavoitteita määritettäessä. Toteuttamalla pitkäjänteistä ja johdonmukaista ilmastopolitiikkaa, valtio voi myös ohjata ja kannustaa yksityisomistuksessa olevia metsiä toteuttamaan metsänhoitotoimenpiteitä, joilla hiilinieluja vahvistetaan entisestään.
VL
Veli Liikanen: Valtio ei suoraan päätä hakkuumääristä, mutta sillä on käytössään iso joukko ohjauskeinoja. Siksi tavoitteenasettelu on tärkeää. Valtio omistaa kolmanneksen metsistämme, joten myös Metsähallituksen tavoitteenasettelulla on iso rooli.
SS
Saara-Sofia Sirén: Metsien pitkän ajan arvon sekä metsien kasvun ja hiilensidonnan maksimoimisen huomioiminen Metsähallituksen tavoitteissa on merkittävä. Metsähallituksen hallinnassa on kaikkiaan 12,5 miljoonaa hehtaaria valtion omistamia maa- ja vesialueita, mikä on lähes kolmannes Suomesta. Toisaalla taas esimerkiksi vapaaehtoisuuteen perustuva metsiensuojeluohjelmalla, METSO:lla, on saatu aikaiseksi merkittävää kehitystä metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi.
AF
Ahti Fagerblom: Toteutunut hakkuiden määrä ei ole valtion päätettävissä. Esimerkiksi vuonna 2009 Suomi oli mm. puunjalostuksen ahdingon vuoksi lamaantunut eikä puunkäyttöä saatu toivotulle tasolle. Nielu ja ahdinko olivat suuret, substituutiovaikutukset olivat pienet.
TK
Tuomo Kalliokoski: Sääntelyllä pystytään vaikuttamaan monin tavoin markkinoiden toimintaan. Ei ole olemassa sääntelystä vapaita, täydellisen kilpailtuja markkinoita.
KM
Kai Mykkänen: Esimerkiksi yksittäisten sellutehdashankkeiden kieltäminen olisi mielivaltaa ja satojen tuhansien metsänomistajien yksityisomaisuuden suojaan vaikuttavan metsälainsäädännön muutokset täytyy aina punnita huolella ja tasapainoisesti. Uskon kuitenkin, että metsänhoidon parhaita käytäntöjä voidaan kehittää omaisuuden suojan puitteissakin ja löytää näkökulmia, joissa yhdistyy riittävän järeäksi kasvavan metsän hiilensidontakyky mahdollisuuteen maltillisesti kasvattaa kiintokuution arvoa metsänomistajalle ja Suomen taloudelle. Tukkipuun osuuden maltillinen lisääminen vie myös jalostusarvon kasvattamisen suuntaan.
AM
Annikki Mäkelä: Pitää varmaan osittain paikkansa, mutta toisaalta erilaisilla politiikkainstrumenteilla on aiemminkin pystytty säätelemään metsien hakkuita. Käynnissä on mm. tutkimushankkeita, joissa selvitetään miten erilaisia tavoitteita voidaan tukea politiikan keinoin.
LS
Laura Sokka
TV
Timo Vesala: Tietämys ei riitä vastaamaan tarkasti, mutta uskon että jos tahtoa olisi niin valtio pystyisi ohjaamaan kehitystä esim. veroteknisin keinoin.
JN
Jussi Nikula: Valtion kyky ohjata yksityistä toimintaa ei koskaan ole täydellinen. Tosin valtio voi ohjata myös tupakoinnin määrää, joka on yksityistä toimintaa.
AA
Antti Asikainen
HG
Heikki Granholm
JH
Juha Hakkarainen: Valtion kyky ohjata/rajoittaa hakkuita yksityismetsissä on rajallinen. Yksityisillä metsäomistajilla ja metsillä on perustuslaillinen omaisuudensuoja.
HL
Harri Laurikka: Metsillä on myös erittäin paljon hyvin erilaisia yksityisiä omistajia, mikä on lisähaaste ohjauksessa.
OT
Olli Tahvonen
JL
Jari Leppä: Hallitus ei päätä hakkuumääristä vaan lopulta kyse on puun kysynnästä ja tarjonnasta. En kannata yksityismetsien käyttöön kohdistuvia rajoituksia. Metsälaki tarjoaa hyvät puitteet yksityismetsätaloudelle. Suomen 600 000 metsänomistajaa takaavat, että metsiämme hoidetaan monipuolisesti eri tavoitteita tasapainottaen. Monet metsänomistajat haluavat myös suojella metsiään ja tehdä luonnonhoitotoimia talousmetsissä.
KT
Kimmo Tiilikainen: On tarkoin mietittävä, mikä olisi perustuslain mukainen keino ohjata puun käyttöä, jos kestävyyden rajat uhkaavat ylittyä. Yksi mahdollisuus voisi olla raaka-ainehankinnan kestävyysarvioinnin sisällyttäminen suurten teollisten investointihankkeiden YVA-menettelyyn.















8. Hakkuiden lisäämisestä voi aiheutua Suomelle merkittäviä lisäkustannuksia, jos EU:n ilmastopolitiikkaa kiristetään.

Täysin
eri
mieltä
Jokseenkin
eri
mieltä
Ei osaa
tai halua
sanoa
Jokseenkin
samaa
mieltä
Täysin
samaa
mieltä

 

SS
Saara-Sofia Sirén: Suurempi huolenaihe ja lisäkustannus syntyy, jos emme pysty hillitsemään päästöjämme.
MK
Miapetra Kumpula-Natri: EU:n LULUCF asetus on juuri hyväksytty ja jäsenmaiden on sovitettava ilmastopolitiikkansa sen mukaisesti. On tärkeää, että EU:n sisällä jäsenmaita kohdellaan tasaisesti, sillä esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa nielujen koko on huomattavasti suurempi kuin Keski-Euroopan maissa, joissa metsät on hakattu satoja vuosia sitten.
KT
Kimmo Tiilikainen: EU:n ilmastopolitiikan kiristämisessä paino on todennäköisimmin päästöjen nopeammassa vähentämisessä päästökaupan ja taakanjakosektorin toimin, ei maankäyttösektorilla.
AF
Ahti Fagerblom: Kaikki on mahdollista. Olisi erikoista, mikäli esimerkiksi Ruotsi voisi käyttää metsien vuosikasvusta enemmän kuin Suomi, mutta vain Suomi saisi keppiä. Puhumattakaan siitä, että pikkunieluiset maat voisivat jatkaa fossiilipolulla.
HG
Heikki Granholm: Väite on liian moniselitteinen ja –tulkintainen, jotta siihen pystyisi vastaamaan riittävällä tasolla tai yksittäisellä lukuarvolla. En pitäisi väitteen tilannetta mitenkään perusteltuna tai todennäköisenä.
JH
Juha Hakkarainen: Suomen ei tule hyväksyä sellaista ilmastopolitiikkaa, joka rajoittaa merkittävästi uusiutuvien luonnonvarojemme käyttöä. Väite ei ole relevantti, eikä siihen voi antaa vastausta.
HL
Harri Laurikka: Miljoona kuutiota hakkuita tuo Suomen kansantalouteen nykytilanteessa noin 200 miljoonan euron arvonlisän. Jos korkean lisäarvon tuotteiden osuus kasvaa nykyisestä, tuo summa suurenee. Samalla on selvää, että EU:n ilmastopolitiikan kiristäminen voi aiheuttaa lisäkustannuksia hakkuiden lisäämiselle tulevaisuudessa.
JL
Jari Leppä: On tärkeää, että EU:n ilmastopolitiikka mahdollistaa metsien kestävän käytön. Olisi kohtuutonta, että Suomen ja Ruotsin kaltaisia metsämaita rangaistaisiin siitä, että olemme ylläpitäneet metsäpinta-alaa ja vahvistaneet hiilinielujamme toisin kuin maat, joista metsiä on hävitetty.
AM
Annikki Mäkelä
LS
Laura Sokka
OB
Otto Bruun: Jos LULUCF-asetusta toteutetaan aiotusti ja Suomi kasvattaa hakkuita siitä seuraa jo taloudellisia vaikutuksia. Riski on siis jo olemassa. Jos ilmastopolitiikkaa edelleen kiristetään se saattaa korostaa tätä riskiä.
TK
Tuomo Kalliokoski
KM
Kai Mykkänen: Kyllä, jos osana kiristyksiä kiristetään myös LULUCF-sektorin tavoitteita jokaiselle jäsenmaalle. Lisäkustannusten merkittävyys riippuu sitten kiristyksen suuruudesta, mikäli kiristykset kohdennetaan LULUCF sektorille.
JN
Jussi Nikula: Hakkuiden lisääminen voi aiheuttaa Suomelle merkittäviä lisäkustannuksia jo nykyisellä, melko epäselvällä, ilmastopolitiikalla.
OT
Olli Tahvonen
TV
Timo Vesala
HA
Hanna Aho
AA
Antti Asikainen
SH
Satu Hassi
VL
Veli Liikanen: Sipilän hallitus näyttää jättävän laskun tulevien hallitusten ja sukupolvien maksettavaksi. Tutkijat ovat jo esittäneet julkisesti huolensa siitä, että Suomen EU:lle lähettämät nielujen vertailuluvut olisi asetettu tarkoitushakuisesti.
SS
Sampo Soimakallio: Voi aiheutua merkittäviä lisäkustannuksia, vaikka EU:n ilmastopolitiikkaa ei jo päätetystä kiristettäisikään, riippuen erityisesti hoidetun metsämaan vertailutasoista kausille 2021-2025 ja 2026-2030.















9. EU:n ilmastopolitiikka ei ohjaa hiilinielun maksimointiin.

Täysin
eri
mieltä
Jokseenkin
eri
mieltä
Ei osaa
tai halua
sanoa
Jokseenkin
samaa
mieltä
Täysin
samaa
mieltä

 

MK
Miapetra Kumpula-Natri: EU:n LULUCF-asetus on kunnianhimoinen paketti, jonka toteuttamisen hankaluutta ei kannata vähätellä. Hiilineutraalisuuteen pyrkimisessä tarvitaan sekä päästövähennyksiä, että nielupolitiikkaa.
VL
Veli Liikanen: Tämä asia ratkaistaan kevään vaaleissa. Nyt EU pyrkii ohjaamaan tähän suuntaan, mutta Sipilän ja Orpon hallitus kampittaa. Suomi oli eturintamassa heikentämässä esimerkiksi nielujen laskentasääntöjä.
AF
Ahti Fagerblom: Maksimointi ei ole ollut EU-politiikan tarkoituskaan, koska siinä ei ole mieltä. Komission uudessa 2050 vähähiilisyysstrategiassa ilmastoratkaisuina esitellään muun muassa intensiivisempi metsätalous sekä iso liuta puunjalostustuotteita. Tämä on jäänyt kotimaan kuplassa huomaamatta.
JL
Jari Leppä
AM
Annikki Mäkelä
SS
Saara-Sofia Sirén: EU:n ilmastopolitiikka kannustaa hiilinielujen lisäämiseen sekä päästöjen vähentämiseen. On muistettava, että hiilinieluja voidaan kasvattaa myös sitomalla hiiltä maahan esimerkiksi peltojen osalta. Tästä on käynnissä jo useita lupaavia kokeiluja Suomessa.
HA
Hanna Aho: EU:n ilmastopolitiikka ohjaa maankäyttösektorin hiilinielujen ylläpitoon EU:n laajuisesti. Se ei kuitenkaan ohjaa nielujen kasvattamiseen laajuudessa, joka on välttämätöntä ilmastonlämpenemisen hillitsemiseksi 1,5 asteeseen.
AA
Antti Asikainen: Ilmastopolitiikalla on EU:ssa useita tavoitteita. Hiilinielua voidaan katsoa maksimoitavan, mutta maksimoinnilla on useita rajoitteita kuten ruokaturva ja uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvien elinkeinojen mahdollistaminen.
TK
Tuomo Kalliokoski: Tämä on totta, ei ohjaa. Mutta on syytä kysyä, onko hiilinielun maksimointiin tähtäävässä politiikassa mitään mielekkyyttä? Metsien ilmastovaikutus on huomattavasti monimutkaisempi kysymys kuin pelkkä metsien hiilinielu. Lisäksi metsissä tehtäviä ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtääviä toimia on syytä verrata muilla sektoreilla tehtäviin päästövähennyksiin. Samaan aikaan on todettava, että Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukainen toiminta vaatii yhtä aikaa fossiilisten päästöjen ripeää vähentämistä ja ekosysteemien nielujen kasvattamista.
LS
Laura Sokka
OB
Otto Bruun: EU:n ilmastopolitiikka pyrkii säilyttämään hiilinielua. Olemme kaukana toimista, jotka maksimoisivat hiilinielua. Sääntely on tavoitteiden asetassannaan varsin varovainen ja tavoitteena on välttää päästöjen vähennystoimien vuotaminen hiilinielujen vähentymiseen. Tähän ohjaa myös IPCC:n ohjeistus.
HG
Heikki Granholm: Esimerkiksi EU:n LULUCF asetus rajoittaa kattoluvulla metsistä saatavaa mahdollisesti ”hyötyä” muiden maankäyttösektorin päästöjen kompensoimiseen kohtuuttoman paljon eikä siten kannusta metsäisiä maita nielujen kasvattamiseen. Vastaavasti EU:n taakanjakoasetus (”ESD) rajoittaa merkittävästi LULUCF-sektorilta syntyvän laskennallisen ylijäämän käyttöä muiden sektoreiden päästötavoitteiden saavuttamiseksi. Myöskään kansainvälisellä tasolla EU:n ilmastopolitiikka ei edistä hiilinielujen lisäämistä esimerkiksi joustomekanismien tai ns. REDD+ mekanismin avulla.
JH
Juha Hakkarainen: Ei, eikä ole tarpeenkaan ohjata! Ilmastopolitiikassa päästöjen hillintä on tärkeämpi tekijä kuin nielujen maksimointi.
SH
Satu Hassi
HL
Harri Laurikka: EU:ssa ymmärretään hyvin, että metsissä ei ole kyse vain hiilinielun maksimoinnista. Vaaditaan monitavoitteista päätöksentekoa.
KM
Kai Mykkänen: EU:n ilmastopolitiikassa nielujen kasvattaminen on jäsenmaiden yksi ilmastopoliittinen keino muiden keinojen joukossa. EU:n ilmastopolitiikka ei ohjaa ainoastaan hiilinielujen maksimointiin.
JN
Jussi Nikula: Kyse ei ole hiilinielun maksimoinnista. Kyse on hiilinielun säilyttämisestä ja kasvattamisesta. Vielä ei voi tietää ohjaako EU:n LULUCF-politiikka hiilinielujen säilyttämiseen ja kasvattamiseen, koska niin paljon riippuu esimerkiksi kansallisten metsien hiilinielujen vertailutasojen määrittymisestä, joka on kesken.
SS
Sampo Soimakallio: Ei ohjaa, vaan suurin piirtein vertailutasoa vastaavaan tai hieman sen ylittävään hiilinieluun.
OT
Olli Tahvonen
KT
Kimmo Tiilikainen: Hiilinielujen kasvattamisesta saatava hyöty on liian rajallinen, jotta se kannustaisi jäsenmaita nielujen kasvattamiseen.
TV
Timo Vesala















10. Huhtikuun eduskuntavaaleihin mennessä poliitikoilla on käytössään perusteltu ja vertaisarvioitu tieteellinen näkemys Suomen metsien hiilinielusta ja -varastosta ja hakkuiden vaikutuksesta niihin.

Täysin
eri
mieltä
Jokseenkin
eri
mieltä
Ei osaa
tai halua
sanoa
Jokseenkin
samaa
mieltä
Täysin
samaa
mieltä

 

HG
Heikki Granholm: En osaa sanoa, tuskin kuitenkaan ”perusteltu ja vertaisarvioitu tieteellinen näkemys”. Tiedossani ei ole aloitetta tai prosessia, jossa tällainen voitaisiin tuottaa. Lisäksi tutkijoilla on perinteisesti aina ollut aiheista erilaisia näkemyksiä, joten ”yhtä ainoaa kokonaisnäkemystä” on aika epärealista odottaa. Luonnonvarakeskus on tuottanut ja tuottaa parhaillaan erilaisia arvioita metsien hiilinielujen tilanteesta ja kehityksestä, ml. hakkuiden vaikutuksista hiilitaseisiin. Näiden selvitysten pitäisi valmistua lähiviikkoina, mutta niistä tuskin ehdittäisiin tekemään vertaisarviointeja ennen huhtikuun eduskuntavaaleja. Ne on laadittu parhaimman käytettävissä olevan tiedon ja osaamisen pohjalta mutta on syytä pitää mielessä, että tulevaisuuden arviot tulevat muuttuman aina jatkossa uuden tiedon pohjalta.
KM
Kai Mykkänen: Luonnonvarakeskus julkistaa päivitetyn arvion tulevien vuosikymmenien hiilensidonnasta näillä näkymine helmikuussa. Eri arviot ovat kuitenkin tällä vuosituhannella vaihdelleet siinä määrin, että tarvitsemme vielä perusteellista tutkimusta päästäksemme vankkaan käsitykseen hiilinielun mekanismeista kokonaisuutena eri metsätyypeissä. Tällainen tieto olisi erittäin tärkeää myös sen kannalta, että voitaisiin vakavasti harkita esimerkiksi tukia tai korvauksia hiilinielun ylläpitämisestä.
JN
Jussi Nikula: Ilmastopaneeli toteaa: Hakkuiden lisääminen johtaa hiilinielujen pienenemiseen verrattuna tilanteeseen, jossa hakkuita ei lisättäisi. Tästä tiede on selvä. Viime kuukausina Luken tuottamat hiilinieluluvut vaihtelevat niin paljon, että kyseiseen väitteeseen on vaikea kommentoida.
OT
Olli Tahvonen
OB
Otto Bruun: Tiedämme melko hyvin miten hakkuut vaikuttavat puuston hiilinieluun. Nielun absoluuttiseen kokoon, metsän kasvuun ja maaperän hiilivarastoihin liittyen epävarmuus on suurempaa. Tätä epävarmuutta tuskin ratkaistaan ennen vaaleja.
AF
Ahti Fagerblom: Se jää nähtäväksi. Olisi hyvä, mikäli poliitikoilla olisi käsitys siitä onko Suomi pääsemässä ilmastotavoitteisiinsa, miten Suomen metsävarat kehittyvät ja mitä muualla maailmassa näissä asioissa tapahtuu.
MK
Miapetra Kumpula-Natri: Tieteellisiä arvioita Suomen hiilinieluista- ja varastoista on jo olemassa nyt. Haasteen muodostaa se, että tiedot nielujen tasosta päivittyvät jatkuvasti, siksi päätöksenteon pitää perustua uusimpaan tietoon.
HL
Harri Laurikka: Väite on monitulkintainen. Parhaan käsityksen Suomen metsien hiilinielusta ja -varastosta saa Tilastokeskuksen kasvihuonekaasuinventaariosta ja Luonnonvarakeskuksen tuottamasta valtakunnan metsien inventoinnista. Tulevaisuuden skenaarioissa taas on aina paljon epävarmuustekijöitä. Nimenomaan poliitikkojen on syytä ottaa huomioon, että hakkuilla on yhteiskuntaan monenlaisia vaikutuksia.
AM
Annikki Mäkelä
SS
Sampo Soimakallio
LS
Laura Sokka: En ole itse mukana laatimassa näitä arvioita, joten en osaa ottaa tähän kantaa.
HA
Hanna Aho: Tieteellinen näkemys nielujen ja hakkuiden suhteen peruslainalaisuuksista on vahva. Nielujen mittaamiseen ja mallintamiseen liittyy kuitenkin isoja epävarmuuksia, joten on tärkeää ettei nieluyksiköillä korvata tarvetta vähentää päästöjä fossiilisista polttoaineista. Ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5 asteeseen tarvitsemme sekä vahvempia nieluja että nopeita päästövähennyksiä.
AA
Antti Asikainen: Huhtikuuhun mennessä eri tutkimuslaitokset ovat julkaisseet useita skenaariotarkasteluita siitä, miten eri hakkuutasot vaikuttavat metsien hiilinieluihin. Vaikka niitä ei ole ehditty vertaisarvioida tieteellisissä sarjoissa, politiikoilla on hyvät perusteet muodostaa kantansa suhteessa hakkuumääriin.
JH
Juha Hakkarainen: Mitä tarkoittaa "perusteltu ja vertaisarvioitu tieteellinen näkemys". Niin tällä hetkellä kuin tulevaisuudessakin tutkijat tulevat varmasti olemaan eri mieltä metsien roolista ilmastopolitiikassa. Pitää myös muistaa, että ilmastopolitiikka on politiikkaa ei tiedettä. Poliitikoilla tulee kuitenkin olemaan Luken tuottama tieteellisesti perusteltu näkemys Suomen metsien hiilinieluista ja - varastoista sekä niiden kehittymisestä.
SH
Satu Hassi: Toivon, että on. Ja jos on, niin en ole varma että sen pätevyys tunnustettaisiin yksimielisesti.
VL
Veli Liikanen: Vaikka tiedossa onkin joitakin epätarkkuuksia, suuret linjat ovat tiedossa. Tutkimustieto osoittaa, että hakkuiden vaikutuksen suuruusluokka on se, että jokainen hakkuisiin lisätty miljoona kuutiota pienentää hiilinielua 1,3-1,7 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa. Näillä tiedoilla pystytään kyllä tekemään päätöksiä. Toki tutkimukseenkin on panostettava entistä enemmän.
KT
Kimmo Tiilikainen: Meillä on käytössä Luonnonvarakeskuksen arvio puuston kasvun, hiilinielun ja varaston kehityksestä, joka on tehty samalla valtakunnan metsien inventointiin perustuvalla tieteellisellä pätevyydellä kuin aikaisemmatkin arviot.
TK
Tuomo Kalliokoski: Aiheesta on riittävästi tieteellistä kirjallisuutta ja selvityksiä, jotta tiedetään metsien nykyinen hiilinielu ja –varasto, sekä osataan arvioida epävarmuudet huomioiden hakkuiden vaikutus siihen riittävällä tarkkuudella.
JL
Jari Leppä: Suomalainen metsätutkimus on kansainvälisessä vertailussa erittäin tasokasta. Meillä on jo nyt käytössä kattavaa ja laadukasta tietoa metsistämme ja aineistoa yli vuosisadan ajalta. Uudet tekniikat, kuten laserkeilaus ja satelliittikuvan hyödyntäminen vahvistavat kuvaa metsien tilasta. Luonnonvarakeskus tuottaa myös päivitettyä tietoa metsiemme hiilinielusta ja -varastosta uusimman metsävaratiedon pohjalta.
SS
Saara-Sofia Sirén: Vertaisarvioitu ja ajantasainen tieto olisi oltava käytettävissä viimeistään hallitusohjelmaneuvotteluihin mennessä, jotta seuraava hallitus voi tehdä kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Luke ilmeisestikin julkistaa MALULU-laskelmansa tammikuun lopulla. Laskelma ja sen tausta-aineisto olisi hyvä julkistaa mahdollisimman pian, jotta hiilinieluista käytävää keskustelua voidaan käydä parhaan tieteellisen tutkimuksen pohjalta. Vertaisarviointia on haastavaa saada muutamassa kuukaudessa.
TV
Timo Vesala: On jo, esim. Suomen Ilmastopaneelin raportit ja yhteenvedot, mutta poliitikot haluaa myös kuunnella kaikkien "helppoheikkien" ajatuksia ja/tai he asettavat metsäteollisuuden kilpailukyvyn ilmastonmuutoksen mitigaation ohi.












Vastaajat

HA

Hanna Aho, ilmasto-oikeudenmukaisuuden asiantuntija (Fingo)

AA

Antti Asikainen, tutkimusylijohtaja (Luke)

OB

Otto Bruun, suojeluasiantuntija (SLL)

AF

Ahti Fagerblom, energia- ja ilmastopäällikkö (Metsäteollisuus)

HG

Heikki Granholm, metsäneuvos (maa- ja metsätalousministeriö)

JH

Juha Hakkarainen, metsäjohtaja (MTK)

SH

Satu Hassi, kansanedustaja ja ympäristövaliokunnan puheenjohtaja (vihreät)

TK

Tuomo Kalliokoski, tutkija (Helsingin yliopisto)

MK

Miapetra Kumpula-Natri, europarlamentaarikko (SDP)

HL

Harri Laurikka, toimitusjohtaja (Bioenergia)

JL

Jari Leppä, maa- ja metsätalousministeri ja kansanedustaja (keskusta)

VL

Veli Liikanen, varapuheenjohtaja (vihreät)

KM

Kai Mykkänen, sisäministeri ja kansanedustaja (kokoomus)

AM

Annikki Mäkelä, metsänhoitotieteen professori (Helsingin yliopisto)

JN

Jussi Nikula, ohjelmapäällikkö (WWF Suomi)

SS

Saara-Sofia Sirén, kansanedustaja (kokoomus)

SS

Sampo Soimakallio, ryhmäpäällikkö (Syke)

LS

Laura Sokka, erikoistutkija (VTT)

OT

Olli Tahvonen, metsäekonomian professori (Helsingin yliopisto)

KT

Kimmo Tiilikainen, ympäristöministeri ja kansanedustaja (keskusta)

TV

Timo Vesala, meteorologian professori



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.