Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Istockphoto

Metsää ja järveä
Vapaata riistaa? Ekologian professori Janne Kotiaho sanoo, että esimerkiksi rakennuttajilla on nykyisin liian vapaat kädet aiheuttaa vahinkoa luonnolle.Istockphoto

Vapaata riistaa? Ekologian professori Janne Kotiaho sanoo, että esimerkiksi rakennuttajilla on nykyisin liian vapaat kädet aiheuttaa vahinkoa luonnolle.

Pitäisikö rakentajan korvata haitat luonnolle? ”Ei ole mitään kannustinta olla menemättä tuhoamaan”

20.2.2019 13.38

Riikka Suominen

Rakentaminen vahingoittaa elinympäristöjä ja jos tätä ei hyvitetä luonnolle, koko maapallo on vaarassa. Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho vaatii, että Suomen on alettava noudattaa sitoumustaan monimuotoisuuden suojeluun. 

”Kaikki rakentaminen vaikuttaa siihen, että luontoa tuhoutuu. Emme kiinnitä siihen huomiota, koska olemme innoissamme uudesta kesämökistä tai moottoritiestä. Emme muista, että paikalta väistyi metsä”, Kotiaho sanoo Vihreän Langan podcastissa.

Laki ei nykyisin velvoita hyvittämään luonnolle sen tuhoamista. Kotiahosta se on väärin. Hän vaatii, että lakiin on saatava velvoite kompensoida haitta ennallistamalla elinympäristöä toisaalla.

Esimerkiksi rakennuslupiin voitaisiin yhdistää vaatimus niin sanotusta ekologisesta kompensaatiosta, jolla kerätyt rahat ohjattaisiin esimerkiksi metsiensuojeluohjelma Metsoon.

”Jos ympäristöhaitoista pitäisi maksaa, keskittyisi toiminta jo valmiiksi heikennetyille alueille. Nyt ei ole mitään kannustinta olla menemättä tuhoamaan.”


Ekologinen kompensaatio
tarkoittaa, että luonnon tuhoaminen, kuten metsän hakkuu tai asuinalueen rakentaminen, korvataan luonnolle entistämällä jokin heikossa kunnossa oleva alue, esimerkiksi suo. Entistäminen parantaa monimuotoisuutta ja korvaa rakentamisen aiheuttaman heikkenemisen.

Tuoreen selvityksen mukaan luonnon monimuotoisuus on Suomessa vakavasti uhattuna. Puolet luontotyypeistämme on uhanalaisia.

Suomi on teoriassa sitoutunut kompensoimaan luonnolle aiheutetut haitat. On sovittu, että aina kun rakennetaan uutta ja samalla tuhotaan, niin jossain toisaalla pitää hyvittää haitta. Jokainen toimenpide, jossa heikennetään luontoa, pitää hyvittää luonnolle.

Näin siis teoriassa. Käytännössä kompensointia tehdään äärimmäisen vähän.

”Jos kaikki ympäristösopimusten tavoitteet toteutettaisiin, meillä menisi tosi hyvin. Mutta sitä ei tehdä”, Kotiaho sanoo.

Seuraavalle hallituskaudelle pitäisi Kotiahon mukaan saada ennallistamisohjelma. Se on haaste, sillä hän arvelee, että kaikki kansanedustajat eivät ole edes kuulleet tavoitteesta.

”Hallitus on sitoutunut YK-sopimuksissa ennallistamaan 15 prosenttia heikentyneistä elinympäristöistä vuoteen 2020 mennessä. Tuskin prosenttiakaan on ennallistettu emmekä ole käynnistäneet edes ohjelmaa, jotta tavoitteeseen päästäisiin.”

Kotiaho toivoo, että seuraavien neljän vuoden aikana ainakin selvitetään, mihin kompensaatioita voisi käyttää.

”Valtion isoissa infrahankkeissa pitää laskea haitan määrä ja hyvittää se. Jo projektin alussa pitää budjetoida hyvitystoimet. Haitan hinta määritellään siinä”, Kotiaho sanoo.


Jotta ympäristön tärveleminen
ei enää kannattaisi, pitää valtion määrätä ympäristöhaitasta maksu kaikille luvanvaraisesti toimiville. Vihreiden luonnonsuojeluohjelmassa esitetään juuri tätä. Sen sijaan esimerkiksi kokoomuksen tuoreessa ympäristöohjelmassa asiaa ei mainita.

Vapaaehtoisilla hyvityksillä monimuotoisuuden tuho ei lakkaa, sanoo Kotiaho.

”Meitä on kourallinen, jotka tekevät vapaaehtoisia toimia. Isossa mittakaavassa se ei riitä. Pitää olla sääntelyä tai kieltoja. Ja osa luontotyypeistä on niin korvaamattomia, ettei niihin saa koskea vaikka haitan hyvittäisikin toisaalla.”

Esimerkki vapaaehtoisten ympäristömaksujen riittämättömyydestä nähtiin kesällä. Silloin 800 eurooppalaista luonnonsuojelubiologia kokoontui kongressiin Jyväskylässä.

Järjestäjät antoivat osallistujille mahdollisuuden maksaa 15 euron vapaaehtoisen hyvitysmaksun, jolla kokouksen ympäristövaikutukset korvattiin. Alle 40 prosenttia osallistujista maksoi vapaaehtoisen kompensaation.

”Jos tämä porukka ei vapaaehtoisesti maksa haitoista, joita kongressi aiheuttaa, niin eivät ketkään”, Kotiaho sanoo

Tuotoilla järjestäjät ennallistivat 40 hehtaaria suota. Se maksoi 10 000 euroa.


Kotiaho muistuttaa, että kestää satoja vuosia, että aiheuttamamme haitta korvautuu luonnossa. Jokaista tuhottua hehtaaria kohden pitäisi ennallistaa kymmenen hehtaaria.

Tämä on kompensaation suurin ongelma. Ihmisen toimeliaisuus on niin suurta, että suojeltavien ja ennallistettavien alueiden määrä kasvaa valtavaksi.

”Meillä ei ole määrättömästi tilaa. On mahdotonta pitkällä tähtäimellä jatkaa tuhoamista nykyistä tahtia. Siksi pitää nyt pakottaa maksujen kautta pysäyttämään elinympäristöjen tuhoaminen.”

monimuotoisuus  luonnon monimuotoisuus  ekologinen kompensaatio  maankäyttö 




Viite

Vihreä Lanka 4/2019

Lue

Vihreä Lanka

4/19


Sisällysluettelo
Anna palautetta


Twitter

Graafisia maailmanselityksiä -teksti
Hiilen monta hintaa (Lasse Leipola / Iiro Törmä)

Kuva: Pekka Sauri