Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Hanne Salonen, Eduskunta (Flickr)

Antti Rinne ja Antti Lindtman
Antit asialla. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ja puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman yrittävät saada hallituksen kasaan.Hanne Salonen, Eduskunta (Flickr)

Antit asialla. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ja puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman yrittävät saada hallituksen kasaan.

Analyysi

Rinteellä edessään erilainen vappu – puolueiden vastaukset paljastavat hallitustunnustelijan suurimmat haasteet

30.4.2019 13.43

Vihreä Lanka

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteellä on edessään melkoinen urakka, kun hän alkaa etsiä yhteistä säveltä hallitukselleen.

Eduskuntapuolueiden hallitustunnustelijan kysymyksiin antamat vastaukset osoittavat, että hallitus saadaan kasaan vain kompromisseilla. Vastauksista ja puolueiden kynnyskysymyksistä myös selviää, että vihreillä on omat kipupisteensä kokoomuksen ja keskustan kanssa.

Yllätyksettömästi yhteistyö perussuomalaisten kanssa näyttää kynnyskysymysten perusteella vihreille mahdottomalta.

Yksi vihreiden harvoista ehdoista on se, ettei se osallistu hallitukseen, joka edistää rajojen sulkemista. Perussuomalaisilla on taas kynnyskysymyksenä maahanmuuton vähentäminen.

Vihreiden ja kokoomuksen välille lyö kiilaa se, että kokoomus ottaa kynnyskysymyksissään jyrkän linjan perustuloon, joka on vihreiden perusturvamalli. Kokoomukselle ei käy mikään muukaan vastikkeeton työttömyysturvan malli.

Keskustalle metsien käytön lisääminen on kynnyskysymys. Vihreät taas on ainoa puolue, joka vaatii hakkuiden vähentämistä.

Vihreä Lanka kävi läpi suurimpien puolueiden linjaukset ilmastonmuutoksesta, luonnonsuojelusta, kehityspolitiikasta, tasa-arvosta ja koulutuksesta.


Hallitustunnustelija Rinteen kysymyksien kärjessä on ilmastopolitiikka. Puolueiden vastauksien perusteella ilmastosta tullaan vääntämään myös hallitusneuvotteluissa.

Valtaosa puolueista on valmiita – hieman vaihtelevin muotoiluin – sitoutumaan rajoittamaan lämpenemisen puoleentoista asteeseen.

Selkeämmät erot tulevat esiin siinä, milloin Suomen tulisi saavuttaa hiilineutraalius eli tilanne, jossa päästöt ja hiilinielut ovat samalla tasolla. Rinne kysyy valmiutta asettaa tavoitevuodeksi 2035.

Vihreät ja vasemmisto olisivat valmiita viisi vuotta nopeampaan aikatauluun. Keskustan vastaus on epämääräinen ja siinä sanotaan, että hiilineutraalius on mahdollista saavuttaa 2030-luvun aikana. Myös kokoomus asettaa takarajan epätarkasti 2030-luvulle.

Perussuomalaisten ympäripyöreässä vastauksessa halutaan suhteellisuudentajun säilyttäviä ilmastotoimia eikä abstrakteja prosentti- tai vuosilukutavoitteita.

Myös esitetyissä ilmastopoliittisissa toimissa on merkittäviä eroja. Vihreät haluaa selkeää aikataulua muun muassa turpeen ja lämmitysöljyn energiakäytöstä sekä polttomoottoriautojen myynnistä luopumiseksi 2030 mennessä.

Ainoa keskustan asettama takaraja on julkisten kiinteistöjen öljylämmityksen lopettaminen 2023. Kokoomuksen, vasemmistoliiton ja perussuomalaisten vastauksissa ei aseteta aikatavoitteita.

Vihreät ja vasemmisto haluavat leikata ympäristölle haitallisia tukia. Perussuomalaiset olisi valmiita hillitsemään ilmastonmuutosta hiilitulleilla ja uusilla ydinvoimaloilla.

Keskusta esittää laajapohjaista turvekomissiota, jonka tavoitteena ei olisi turpeen käytön lopettaminen vaan tuotannon painopisteen siirtäminen polttamisesta korkeamman jalostusarvon tuotteisiin.

Keskusta ja kokoomus haluavat painottaa nykyistä tiukemmat päästövähennykset EU:n yhteiseen päästökauppaan.


Hiilineutraaliuden ja sitä seuraavan hiilinegatiivisuuden kannalta on keskeistä, miten metsien hiilinieluille käy.

Tähän liittyen keskusta toteaa yksiselitteisesti, että se ”ei hyväksy toimia, joilla metsien kestävää käyttöä rajoitetaan”. Perinteisesti metsien kestävällä käytöllä on tarkoitettu taloudellisesti muttei välttämättä ekologisesti kestävää hakkuutasoa.

Hakkuumääristä tullaan käymään keskustelua hallitusneuvotteluissa, vaikka keskusta ei olisi paikalla.

Rinne ei kysy suoraan hakkuista, mutta aiempien linjausten perusteella SDP on valmis jopa lisäämään hakkuita nykyisestä ennätystasosta suuremmiksi. Vihreät puolestaan haluaa palauttaa hakkuutason vuoden 2014 silloin jo ennätykselliselle tasolle.

Keskusta taas nostaa puunkäytön maltillisen lisäämisen peräti kynnyskysymykseksi hallitusyhteistyölle. Kokoomus ei mainitse lainkaan hakkuumääriä vastauksessaan, mutta vaalien alla puolue linjasi Ylen kyselyssä, ettei metsästrategian mukaisesta – nykyistä huomattavasti korkeammasta – hakkuumäärästä tule tinkiä.

Hakkuumäärät ovat tiukasti sidoksissa myös luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Aiemmin keväällä julkaistu selvitys osoitti, että metsien käyttö on yksi merkittävimmistä syistä eläin- ja kasvilajien heikkenemiselle Suomessa.

Vihreät ja vasemmistoliitto puhuvatkin hakkuumääriin vastauksissaan luonnonmonimuotoisuuden turvaamisesta.

Vain vihreät vaatii metsien hakkuiden vähentämistä nykyisestä ennätystasosta. Vasemmistoliitto sanoo, että ”hakkuumäärät ja metsätalouskäytännöt tulee pitää sellaisina, että luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja metsien muut käyttömuodot ovat mahdollisia”.

Tämä linjaus on ristiriidassa sen kanssa, että jo nykyistä pienempi hakkuutaso on aiheuttanut merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle.


Suomen kehitysyhteistyörahoituksen nostamisesta puolueet ovat yksimielisiä – perussuomalaisia lukuunottamatta.

Rinne kysyi puolueilta, hyväksyvätkö nämä kehy-rahojen nostamisen 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta ja missä ajassa tämä voisi onnistua. Suomi on sitoutunut tähän määrään, muttei ole sitoumustaan toteuttanut.

Vihreät, vasemmistoliitto, RKP ja kristilliset kaavailevat aikatauluksi tavoitteen saavuttamiseen kahta vaalikautta, vasemmistoliitto kertoo olevansa valmis myös nopeampaan aikatauluun.

Keskusta tyytyy kommentoimaan, ettei tavoitetta voi saavuttaa yhden hallituskauden aikana. Kokoomuksen mielestä tavoitteeseen voi päästä 2020-luvun loppuun mennessä.

Kielteisessä ääripäässä ovat perussuomalaiset, jotka eivät halua nostaa kehy-rahoitusta 0,7 prosenttiin.


Perhevapaita pitää uudistaa kaikkien puolueiden mielestä. Vihreät, vasemmistoliitto ja RKP kannattavat kaikki 6+6+6-mallia, jossa molemmat vanhemmista saisivat kukin kuuden kuukauden perhevapaan ja yksi kuuden kuukauden jakso olisi jaettavissa vanhempien kesken.

Kotihoidon tuen kesto jakaa jossain määrin puolueita. Vihreiden mallissa kesto käytännössä lyhenisi, keskusta pitäisi kolmen vuoden rajan ennallaan. RKP voisi suostua lyhentämiseen.

Perussuomalaiset pitäisivät kolmen vuoden rajan ennallaan, mutta tuki laskisi lapsen täytettyä kaksi vuotta. Vastaavasti sitä korotettaisiin alkupäästä.

Kokoomus ei anna konkreettisia vastauksia perhevapaamallista, mutta pitää työelämän tasa-arvoa ja työllistymistä edistävää perhevapaauudistusta yhtenä monista kynnyskysymyksistään.


Miesten ja naisten palkkatasa-arvoa puolueet haluavat edistää eri keinoin.

Vihreät kannattaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä palkkatiedoissa. Tätä tehostettaisiin esimerkiksi velvollisuudella julkisiin palkkatietoihin ja palkkatasa-arvokehityksen seurannalla ja raportoinnilla. Pörssiyhtiöiden hallituksiin vihreät haluaa 40 prosentin sukupuolikiintiöt.

Vasemmistoliitto ja perussuomalaiset tarkistaisivat ja seuraisivat matalapalkka-alojen palkkatasoa – vasemmistoliitto yleisesti, perussuomalaiset julkisella sektorilla.

Vasemmistoliitto antaisi luottamusmiehille oikeuden tiedonsaantiin palkka-asioissa ja kannattaa vihreiden tavoin palkkarekistereitä.

Perussuomalaiset pitää palkkaeroja täysin miesten ja naisten eri aloille suuntautuvan kiinnostusten tuloksena. Kiintiöitä tai pakkoja puolue ei hyväksy. Keskusta ja RKP nostavat esiin työmarkkinaosapuolten roolin palkkatasa-arvon toteuttamisessa.

Vanhemmuuden kustannuksien tasaisemman jaon työnantajien kesken mainitsevat kokoomus ja RKP. Kokoomus lisäisi myös osa-aikaista työtä helpottaakseen naisten paluuta työelämään perhevapaiden jälkeen.


Sisäisen turvallisuuden riskeistä puolueet ovat yllättävänkin samanmielisiä.

Vihreät, vasemmistoliitto, keskusta ja perussuomalaiset mainitsevat tärkeimpänä uhkana syrjäytymisen tai eriarvoistumisen. Kokoomus ei painota eriarvoistumista samalla tavalla, mutta mainitsee nuorten syrjäytymisen.

Kaikki nämä puolueet myös haluavat lisätä poliisien määrää.

Toki puolueissa on myös eroja. Rinne ei kysynyt maahanmuutosta, mutta perussuomalaiset vastaa sillä moneen kysymykseen. Myös syrjäytymisen ja yhteiskunnan pirstaloitumisen syytä vieritellään maahanmuuttajien niskoille.

Kokoomuskin vaatii turvapaikkapolitiikan pitämistä tiukkana kynnyskysymyksissään. Keskusta luottaa turvapaikanhakijoiden torjunnassa EU:n ulkorajavalvontaan ja haluaa ottaa mieluummin kiintiöpakolaisia.

Toisaalta kokoomus ilmoittaa yhdeksi kynnyskysymyksekseen sen, että hallituksen on edistettävä työperäistä maahanmuuttoa.


Oikeudenmukaisuuden parantamiseksi vihreät ja vasemmistoliitto molemmat kannattavat muun muassa translain uudistamista ilmoitukseen perustuvaksi eli sellaiseksi, että juridinen ilmoitus sukupuolesta ja lääketieteellinen sukupuolen korjaus on erotettava. Lisäksi ne haluavat, että lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksesta luovutaan.

Myös SDP kannattaa translain muuttamista. Edellisessä eduskunnassa muutoksen jarruna olivat kristilliset, perussuomalaiset ja siniset.


Koulutuksesta Rinne kysyi puolueilta erityisesti siitä, pitäisikö koko ikäluokan suorittaa toisen asteen koulutus, siis ammattikoulutus tai lukio peruskoulun lisäksi.

Puolueet ovat melko yksimielisiä siitä, että toisen asteen koulutuksen suorittavien määrää olisi hyvä lisätä. Keinoissa ja laajuudessa on eroja.

Vihreiden mielestä toisen asteen koulutus on välttämätön minimi, johon päästään maksuttomalla koulutuksella ja oppivelvollisuuden jatkamisella 18 vuoteen. Vasemmistoliiton lääkkeet ovat hyvin samanlaiset.

Keskusta ja kokoomus vastaavat epämääräisemmin. Perussuomalaiset ei kannata oppivelvollisuuden jatkamista nykyisestä.

Sammeli Heikkinen, Lasse Leipola ja Vesa Sisättö

hallitusneuvottelut  ilmasto  sdp  kokoomus  keskusta  perussuomalaiset  vasemmistoliitto  Vihreät 




Viite