Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Ekokuitua ja tekokuitua

Reilun kaupan edistämisyhdistys

Järeää viljelyä. Yhden puuvillakilon tuottamiseen tarvitaan keskimäärin yli puoli kiloa kemikaaleja. Reilun kaupan edistämisyhdistys

Järeää viljelyä. Yhden puuvillakilon tuottamiseen tarvitaan keskimäärin yli puoli kiloa kemikaaleja.

10.2.2007 23.32

Laura J. Rantanen

Mikä on vihreän kuluttajan valinta vaateostoksilla – puuvilla, luomupuuvilla vai kenties tekokuitu?

Puuvilla sanana herättää mukavia mielikuvia. Puu ja villa yhdistettynä – sen on oltava luonnollista ja ympäristöystävällistä.

Mielikuva on kaukana todellisuudesta. Puuvillaa kasvatetaan järein asein, koska se on herkkä kasvitaudeille ja tuholaisille. Noin puolet kaikista maailman tekstiileistä on puuvillaa. Sen kasvatukseen kuluu kolmannes maailmassa käytetyistä tuholaismyrkyistä. Puuvillaa tuottavat eniten Yhdysvallat, Kiina, Intia ja Pakistan.

Puuvillanviljelyn suurimmat ympäristöongelmat johtuvat keinokastelusta, jonka seurauksena vesistöt kuivuvat ja maaperä suolaantuu. Yli puolet maailman puuvillapelloista keinokastellaan. Araljärven kuivuminen johtui juuri puuvillan keinokastelusta.


Lannoitteina käytetään puuvillan viljelyssä fosforia, typpeä ja kaliumia, ja ravinnepäästöt pelloilta vesistöihin ovat merkittäviä.

Tehoviljelyn vuoksi maaperä köyhtyy. Teollisessa puuvillanviljelyssä ennen sadonkorjuuta kasvin lehdet pudotetaan myrkyttämällä ne. Yhden puuvillakilon tuottamiseen tarvitaan keskimäärin yli puoli kiloa kemikaaleja. Eri tuotantovaiheissa käytetään 5 000–8 000 kemikaalia.

Entäs sitten tekokuidut? Niiden jalostuksessa tarvitaan vähemmän kemiallisia käsittelyjä kuin puuvillan, esimerkiksi valkaisua ei tarvita. Synteettisten kuitujen, kuten polyesterin, nailonin, akryylin, polypropeenin ja elastaanin, osuus tekstiileistä on noin 35 prosenttia ja kasvaa jatkuvasti.

Tekokuidut valmistetaan öljystä, hiilestä ja muista kemiallisista raaka-aineista. Niiden syntinä ovat siis öljyntuotannon ympäristöhaitat ja uusiutumaton raaka-aine. Tekokuitujen tuotanto kuluttaa enemmän energiaa kuin puuvillan tuotanto. Tekokuidut eivät myöskään maadu, vaan ovat ilonamme seuraavat 200 vuotta.


Torjunta-aineet, kemikaalit ja runsas lannoitus eivät ole välttämättömiä puuvillan viljelyssä, mutta ne tehostavat tuotantoa ja laskevat tuotteiden hintoja. Niitä siis käytetään, jotta me saisimme halvempia vaatteita.

Luonnonmukaisesti viljellyn puuvillan osuus maailman puuvillantuotannossa on vielä promilleluokkaa, mutta kasvaa koko ajan. Organic Exchange -järjestön mukaan luomupuuvillan tuotanto maailmassa kasvoi viime vuonna 53 prosenttia. Eniten sitä tuottivat Turkki, Intia ja Kiina.

Luomupuuvilla poimitaan käsin, mutta se ei tee puuvillasta luomua. Puuvilla on kasvatettu ilman torjunta-aineita ja petrokemiallisia lannoitteita. Tuholaistorjunnassa käytetään tuholaisten luontaisia vihollisia.

Luomuviljely on usein myös taloudellisesti järkevää, etenkin kehitysmaiden pienviljelijöille. He säästävät rahaa, kun heidän ei tarvitse ostaa torjunta-aineita suuryhtiöiltä, ja he voivat kasvattaa puuvillapensaiden välissä vihanneksia.


Luomupuuvillakaan ei silti saa sädekehää päänsä päälle. Luomuviljely vie enemmän pinta-alaa, koska keinolannoitteita ei käytetä. Sen tieltä on raivattava enemmän metsää. Niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin, luomupuuvilla voi olla ympäristöystävällisin vaihtoehto vain niin kauan kun kuluttajamäärät ovat pienet.

”En uskoisi, jos joku väittäisi tietävänsä, mikä on ekologisesti paras vaihtoehto – puuvilla, luomupuuvilla vai tekokuidut. Laskelmia on mahdotonta tehdä, koska kyse on arvovalinnoista. Tulos riippuu siitä, mikä on se ympäristösuojelun ongelma, johon ensisijaisesti haluaa parannusta”, ympäristötieteiden professori Pekka Kauppi Helsingin yliopistosta sanoo.

Lyhyesti sanottuna: Jos puuvillapeltoja on maailmassa jo liikaa, luomupuuvilla ei ole hyvä suunta. Jos haluaa ehkäistä maan köyhtymistä ja aavikoitumista, teollinen puuvilla on viimeinen vaihtoehto. Jos taas katsoo, että energiansäästö ja jätevuorien madaltaminen on tärkeintä, ei voi suosia tekokuituja.

 

Luomupuuvilla kasvattaa suosiotaan

  • Luomupuuvillatuotteiden myynnin arvo on 2000-luvulla noussut vuosittain 35 prosenttia. 2005 se oli 583 miljoonaa dollaria, ja sen ennustetaan nousevan 2,6 miljardiin 2008 loppuun mennessä.
  • Luomupuuvillan käyttäjien kärkeä ovat Nike, Coop Switzerland, Patagonia, Otto ja Wal-Mart.
  • Luomupuuvillatuotteita löytää helposti verkkokaupoista. Niitä myyvät esimerkiksi Karmawear, Ruskovilla, Aforian, Iloinen maapallo, Ekolo, Perhepuoti, Pehmopeput, Kestovaippakauppa ja Babyline.
  • Vaateketju H&M:llä on oma luomupuuvillamallisto ja esimerkiksi Sokos myy Naturaline-luomupuuvillatuotteita, Marimekolla on joitakin luomupuuvillasta tehtyjä tekstiilejä.
  • Vaateketju JC:llä on hyvä valikoima luomupuuvillafarkkuja: Leviksen Eco Jeans -mallisto, Wranglerin Organics-mallisto ja Crockerin luomufarkkuja, joilla on myös Joutsenmerkki.

 

Osta ja pese vähemmän

  • Voit vähentää vaatteesi ympäristövaikutuksia muuttamalla tapaa, jolla käytät ja hoidat sitä.
  • Osta laatua ja kestäviä tuotteita.
  • Osta ajatonta muotia.
  • Kierrätä ja käytä uudelleen, muodista ja muokkaa uuteen käyttötarkoitukseen.
  • Luonnonmateriaalit voi kompostoida.
  • Pesemällä matalassa lämpötilassa ja jättämällä rumpukuivauksen ja silityksen pois vähennät vaatteesi ilmastonmuutosvaikutusta puoleen.
  • Vaatteita ei tarvitse pestä joka käyttökerran jälkeen, ellei hikoile litrakaupalla. Monesti tuuletus riittää.

vaateteollisuus 



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.