Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Rumien hedelmien puolesta

Ana Brígida

Fruta Feia -osuuskunnan Miguel Silva
Vapaaehtoishommissa. Fruta Feia -osuuskunnan Miguel Silva lajittelee vihanneksia ja hedelmiä Portugalin Paredessa. Osuuskuntalaiset ovat syöneet yli 144 tonnia rumia tuotteita kahdessa vuodessa.Ana Brígida

Vapaaehtoishommissa. Fruta Feia -osuuskunnan Miguel Silva lajittelee vihanneksia ja hedelmiä Portugalin Paredessa. Osuuskuntalaiset ovat syöneet yli 144 tonnia rumia tuotteita kahdessa vuodessa.

3.9.2015 10.46

Veera Moll

Hedelmä- ja vihanneshyllyllä pärjäävät vain kauneimmat. Vaikka nauris pilkottaisiin keittoon samana päivänä, valitsevat useimmat hyllystä kaikkein vähiten kolhuja saaneen, tasavärisimmän ja tuoreimman yksilön.

“Mielikuvissamme mallikelpoiset vihannekset ja hedelmät ovat myös parhaimman makuisia, vaikka näin ei aina ole”, kertoo Suomen Kuluttajaliiton Hävikkiviikon Jenni Leander.

Kun kuluttaja haluaa ostaa vain kauneimpia yksilöitä, ei kauppiaan kannata ottaa valikoimaansa kuin niitä. Viljelijä joutuu karsimaan sadostaan myyntiin kelpaamattomat tuotteet jo kotitilallaan. Parhaassa tapauksessa näille löytyy toista käyttöä esimerkiksi hilloina tai pakasteena.

Huonoimmassa tapauksessa ylijäämä päätyy kaatopaikalle.


Kaksi vuotta sitten portugalilainen ympäristöinsinööri Isabel Soares perusti ystävineen Lissaboniin osuuskunnan, jonka nimi on Fruta Feia, suomeksi ruma hedelmä.

Osuuskunta kerää myyntiin kelpaamattomat vihannekset, hedelmät ja juurekset, pakkaa ne sieviin laatikoihin ja myy eteenpäin. Kriteerejä on kolme. Tuotteissa tulee olla joku esteettinen vika, niiden on oltava kauden satoa, ja niiden on kasvettava lähellä.

Asiakkaat maksavat viiden euron vuosimaksun. 3,5 euroa maksavan pienen laatikon tai 7 euron suuren laatikon osuuskuntalaiset voivat hakea kolmesti viikossa.

Jakelupisteitä on Lissabonissa kolme. Tänä vuonna avataan uusi jakelupiste Porton kaupunkiin. Ajatuksena on ollut alusta lähtien toimia tiiviissä yhteistyössä tuottajien kanssa ja taata se, että he saavat sopivan korvauksen hedelmistään ja vihanneksistaan. Tällä hetkellä halukkaita tuotteiden tarjoajia on paljon enemmän kuin Fruta Feia pystyy ottamaan vastaan.

Osuuskuntaan on liittynyt vajaassa kahdessa vuodessa kahdeksansataa vakituista asiakasta, 2700 odottaa jonossa. Fruta Feian asiakkaat ovat syöneet yli 144 tonnia hedelmiä ja vihanneksia.


Maailmanlaajuisesti ruokaa menee hukkaan tuotannon ja kulutuksen eri vaiheissa arviolta 1300 miljoonaa tonnia vuosittain. Tämä vastaa noin 25–30 prosenttia kaikesta maapallolla tuotetusta ruoasta. YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n arvion mukaan tällä määrällä voitaisiin ruokkia jopa kaksi miljardia ihmistä.

Ruokahävikin myötä tuhlataan myös lannoitteita ja torjunta-aineita, kuljetukseen tarvittavaa polttoainetta, vettä, maata, energiaa, työvoimaa ja rahaa. Mätänevä ruoka tuottaa myös metaania, yhtä haitallisimmista kasvihuonekaasuista.

Sitä, kuinka paljon hedelmiä, vihanneksia ja juureksia maailmanlaajuisesti menee roskiin ulkonäkösyistä, on vaikea laskea.


Suomessa tilanne on kohtalaisen hyvä. Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton MTK:n kasvinviljelyasiamies Antti Lavonen arvioi, että perunoista 80–85% päätyy pussi- ja irtomyyntiin.

Myyntiin kelpaamattomat yksilöt menevät perunahiutaletuotantoon tai perunatärkkelykseksi. Perunatärkkelystä käytetään Suomessa paperi- ja elintarviketeollisuudessa ja osa menee kuluttajille perunajauhoksi.

Suomessa myös hedelmä- ja marjatuotannossa pyritään minimoimaan hävikki. Esimerkiksi myyntiin kelpaamattomat omenat kelpaavat hilloksi tai mehuksi. Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton Hannu Salo vakuuttaa, ettei myyntitarkoituksessa tuotetuista omenoista juuri kerry hävikkiä ennen päätymistä kauppoihin.

Voisiko Fruta Feia toimia Suomessa?

Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton MTK:n kasvinviljelyasiamies Mika Virtanen myöntää kuluttajien ja kauppojen vihanneksille asettamien kauneusstandardien olevan liioiteltuja myös meillä. Samasta huomiosta lähti ranskalaisen Intermarcé-supermarkettiketjun kampanja, jossa otettiin valikoimiin tavallisesta poikkeavia kasviksia ja myytiin niitä alennettuun hintaan.

Myös Suomessa on tehty vastaavanlaisia kokeiluja. Käyrien kurkkujen myynti ei saa kuitenkaan asiantuntijoiden täyttä tukea. Halvalla kakkosluokan tuotteiden myyminen saattaa laskea myös ykkösluokan hintoja.

Jos tuottajille pystytään takaamaan ”rumista” tuotteista sopiva korvaus, voisi toiminta sopia  Suomeen, Virtanen myöntää.




Viite