Muistoja Pohjolasta

10.2.2015

Harri Hölttä

Kirjoittaja on joensuulainen historiantutkija ja Vihreiden eduskuntavaaliehdokas, joka ei itsekään ole elänyt 1960-luvulla.

Jos olet ehdokas eduskuntavaaleissa ja haluat kirjoituksesi näille sivuille, lähetä kuvasi ja tekstisi osoitteeseen hanna.eriksson(a)vihrealanka.fi.

Muistatteko vielä riehakkaan ja vapaamielisen 1960-luvun?

Voi sitä menoa ja meininkiä! Jos halusit ostaa mukaasi esimerkiksi keskiolutta, sinun tuli mennä Alkoon, joita oli lähinnä kaupungeissa. Ikää piti olla 21 vuotta. Väkeviä saadaksesi sinun tuli esittää erityinen viinakortti.

Entä ravintolaelämä sitten! Jos halusit kirkkaita viinoja, niitä ei saanut tilaamatta myös ruokaa. Tosin ruoka-annoksen virkaa toimitti usein yksi ja sama voileipä. Ja jos olit yksinään ravintolaan yrittävä nainen, et välttämättä päässyt ollenkaan sisään. Se olisi nimittäin saattanut laskea ravintolan tasoa.

Olemme tulleet valtavasti eteenpäin noista ajoista. 1960-luvun lopulla asennoituminen naisasiakkaisiin alkoi hitaasti muuttua. Keskioluen myynti vapautui 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa ja alkoholin ostamisen alaikäraja laskettiin 18 vuoteen. Viinakortit poistuivat käytöstä 1970-luvun alkuun mennessä. EU-jäsenyys 1995 toi monia uudistuksia myös alkoholipolitiikkaan ja alkoholin verotusta on vekslattu eestaas.

On selvää, että alkoholipolitiikka on sitten 1960-luvun selvästi vapautunut. Menneiden vuosikymmenien käytännöt ovat tämän päivän näkökulmasta naurettavia. Nykyisen alkoholipolitiikan tiukkuutta hämmästelevälle voikin tulla yllätyksenä, että meillä on nyt ehkä liberaalimpi alkoholipolitiikka kuin koskaan ennen.

Varsin usein kuulee sanottavan, että suomalainen alkoholipolitiikka on liian tiukkaa eikä juominen sillä vähene. Vaihtoehdoksi mainitaan usein alkoholin myynnin vapauttaminen ja turhiksi koettujen rajoitusten purkaminen, jotta suomalaiset ”oppisivat juomaan”.

Itse asiassa alkoholikulttuurin muutokseen pyrittiin jo 1960-luvulla. Meillä on takanamme noin 50 vuoden kokeilu, jonka aikana alkoholipolitiikka on muuttunut liberaalimmaksi ja alkoholin saatavuus helpottunut.

Miten suomalaiset sitten ovat lisääntyneet vapauksiaan käyttäneet? Alkoholin kokonaiskulutusta katsottaessa tulos on selvä: 1960-luvun jälkeen alkoholin kulutus henkeä kohden on kasvanut kaksin-kolminkertaiseksi. Selkeät hyppäykset kulutuksessa ajoittuvat toisaalta keskioluen vapautukseen, toisaalta alkoholin hintaan vaikuttaneisiin verotusmuutoksiin 2000-luvulla. Vaikka kulutuksen kasvuun on muitakin syitä, ei tällä logiikalla mielestäni ole syytä olettaa, että vapauksien lisääminen vähentäisi juomista ja sen haittoja.

Alkoholipolitiikka on herkästi tunteita herättävä ja monimutkainen taiteenlaji. Piru periköön sen, joka tulee mun juomisiini puuttumaan!

Minunkin mielestäni alkoholipolitiikassa on älyttömyyksiä sekä karsimista odottavia rönsyjä. Koko alkoholipolitiikan toimivuuden arviointi vaatii kuitenkin kokonaisuuden tarkastelua. Erilaisten eturyhmien ja ennakkokäsitysten paineessa tällainen tarkastelu tuntuu olevan ylivoimainen tehtävä, jolloin tuloksena on erilaisia pieniä muutoksia siellä täällä.

Kenties voisimme kuitenkin aloittaa sillä, että jaksaisimme kunnolla kuunnella toistemme näkemyksiä tässä asiassa – miten kaukana toisistaan ne sitten vaikuttaisivatkin olevan?