Vihreän Langan logoVihreän Langan logo
Blogi

Hyvä poliitikko, huono ihminen

20.9.2016

Maria Pettersson

Käyttäjän Maria Pettersson kuva
Maria Pettersson on europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natrin avustaja.

Monen poliitikon pahin pelko on se, että häntä pidetään hyvänä ihmisenä.

Törmäsin ilmiöön ensimmäistä kertaa kuusi vuotta sitten, kun tivasin eräältä suomalaiselta kansanedustajalta, miksi tämä oli äänestänyt periaatteitaan vastaan. Äänestyspäätös vaivasi häntä silminnähden. Olo oli hankala, tuntui likaiselta, hävetti.

Ensin edustaja puhui ryhmäkurista, mutta huokasi pian:

”Sitä katsotaan vähän pahasti, jos yrittää olla hyvä ihminen.”

Sanat jäivät mieleeni, koska niissä ei ollut järkeä. Miksei poliitikko haluaisi olla hyvä ihminen? Eivätkö kaikki halua olla hyviä ihmisiä? Ja eivätkö äänestäjätkin ole tyytyväisiä, jos edustaja on hyvä ihminen?


Paketti, jonka puolesta kansanedustaja oli äänestänyt, oli hankala. Paketista neuvoteltiin pitkään eikä kompromissi ollut kaunis. Mukana oli asioita, joita puolue, edustaja ja hänen äänestäjänsä vastustivat.

Kansanedustaja olisi voinut äänestää huonona pitämäänsä pakettia vastaan, mutta hän pelkäsi, että kollegat syyttäisivät häntä yrityksestä olla hyvä ihminen.

Hyvä ihminen on sellainen, joka äänestää periaatteidensa mukaan tilanteessa, jossa muut kompromissin takia joustavat omista periaatteistaan. Hyvä ihminen kerää pisteet äänestäjiltä. Hyvä ihminen on jengipetturi, joka saa muut näyttämään huonoilta ihmisiltä.

Suomessa hankalien kompromissien tekeminen, niiden takana seisominen, ja niistä dunkkuun ottaminen lankeaa hallituspuolueille. Euroopan parlamentissa hankalat kompromissit tehdään usein kahden suurimman europarlamenttiryhmän, oikeiston EPP:n ja vasemmiston S&D:n välillä.

Muut europarlamenttiryhmät inhoavat vihreää ryhmää siksi, että se on täynnä hyviä ihmisiä. Vihreä puolue seisoo parlamentissa tiukasti ja yhtenäisesti periaatteidensa takana. Tämä tekee monet isojen ryhmien edustajat kateellisiksi. Sisimmässään hekin haluaisivat äänestää periaatteidensa mukaan.

Se myös sulkee vihreät kannat usein pois neuvotteluista tai ainakin niiden loppuvaiheesta.

Neuvotteluissa kaikki joustavat, ja jos joku ei jousta yhtään, häntä ei kuunnella. Vihreillä on varaa pitää periaatteistaan kiinni sataprosenttisesti. Ryhmä on niin pieni, että asiat pystytään hoitamaan ilman sitä. Jos joku isoista puolueista lakkaisi joustamasta, parlamentti ei pystyisi tekemään yhtään päätöstä.


Erityisen inhottuja ovat vihreiden julkaisemat name and shame -meemikuvat. Kuvissa listataan maan kaikki mepit ja kerrotaan, miten he äänestivät jossakin tietyssä kysymyksessä.

Kuvia inhotaan kahdesta syystä.

Ensinnäkään kuvia ei taustoiteta, eikä niissä kerrota, miksi mepit äänestivät kuten äänestivät. Joskus syyt ovat hyvät, mutta ne eivät käy kuvasta ilmi.

Toiseksi niihin päätyvät mepit saattavat tuntea huonoa omaatuntoa äänestyspäätöksestään. Heitä harmittaa, kun sitä hierotaan naamaan. Toisin sanoen heitä harmittaa kantaa vastuu huonosta kompromissista samaan aikaan kun vihreät keräävät äänestäjiltä hyvä ihminen -pisteet.


Kuten usein elämässä, myös parlamentissa periaatteissaan joustava ihminen saa enemmän aikaan, mutta hyvä ihminen nukkuu yönsä paremmin.

politiikka  eu 




Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.

Vihreä Lanka 3/2019

Lue

Vihreä Lanka

3/19


Sisällysluettelo
Anna palautetta


Twitter

Graafisia maailmanselityksiä -teksti
Hiilen monta hintaa (Lasse Leipola / Iiro Törmä)

Kuva: Pekka Sauri