Meidän on puhuttava seksityöstä

18.4.2018

Annika Ojala

Ensin hiljeni Craigslist, ja sitten Backpage. Yhdysvaltain valtio pimensi hiljan kaksi internetin suurinta seuranhankintasivustoa.

Stop Enabling Sex Traffickers Act (SESTA) -laki sai taakseen nimekkäitä julkisuuden henkilöitä ja joukon konservatiivisten liikkeiden edustajia. Ihmiskauppaa torjuvan lakiesityksen tarkoitus on suojella naisia kieltämällä verkkoalustat, joilla seksiä myydään. Mikä voisi mennä pieleen?

Backpage on ollut pitkään verkon suosituin seksi- ja erotiikkapalvelujen myyntisivusto. Se on myös merkittävä yhteisö alalla toimiville.

Ammattilaisten rakentaman verkoston sulkeminen esti myös hyvien vinkkien ja turvallisuusohjeiden jakamisen. Useimmilta sen käyttäjiltä katosivat toimeentulo, verkostot, asiakaslistat ja yhteisö yhdessä yössä.

Lakiesitys oli seksityöläisiä edustavien henkilöiden näkemyksen vastainen. Sen seuraukset voivat olla tuhansille hengenvaarallisia. Tutkimusten mukaan turvallisten tilojen poistaminen vaarantaa seksityöntekijät.

Seksityöntekijöiden verkostojen rikkominen ja teknologian käytön evääminen ei takaa kenenkään turvallisuutta. Se pakottaa ihmiset työhön kadulle, jossa he joutuvat vielä enemmän alttiiksi ahdistelulle, väkivallalle ja hyväksikäytölle. Heidän mahdollisuutensa neuvotella palvelujen hinnasta heikkenee.

Kun toimeentulo vaikeutuu, kasvaa asunnottomuuden ja velkakierteen riski. Henkinen ja fyysinen hyvinvointi on vaakalaudalla. Näin myös riski joutua ihmiskaupan uhriksi kasvaa.

Ei ole aina helppo puhua seksi- ja erotiikka-alan ihmisten oikeuksista. Itse alan ulkopuolisena koen tärkeäksi korostaa asianomaisten ulostuloja aiheesta. Voin vain pyrkiä olemaan hyvä liittolainen seksityöntekijöiden rinnalla.

Tunnen toisaalta myös feministisen liikkeen hiljenemisen kulttuurin: seksityöstä ei haluta puhua, jotta feministien rivit eivät hajoaisi. Haluan kuitenkin hyödyntää etuoikeutuksiani – kuten mahdollisuutta kirjoittaa tätä blogia – kirjoittaakseni myös hankalista asioista.

Haluan puhua seksityöntekijöiden oikeuksista, koska välitän ihmisistä ja ihmisoikeuksien puolustamisesta, etenkin naisten ja muiden moniperustaista syrjintää kohtaavien vähemmistöjen kohdalla.

Välitän siitä, että seksityötä ammatikseen tekevät naiset kuolevat 16 kertaa todennäköisemmin kuin muihin ammattiryhmiin kuuluvat naiset. Se luku sattuu.

Seksityössä on kyse ammatinharjoittamisesta, itsemääräämisoikeudesta ja työturvallisuudesta. Ihmiskaupassa puolestaan vapaudenriistosta, pakottamisesta ja rikoksesta.

Kenenkään ei koskaan pitäisi joutua myymään seksipalveluita, jos hän ei niin halua. Eikä niiden, jotka tekevät seksityötä ammatikseen, pitäisi joutua konservatiivisten voimien uhreiksi ja kantamaan kollektiivista stigmaa.

Seksi ja seksuaalisuus ovat normaali osa elämää. Niihin on oikeus jokaisella. Seksityötä tehdään suostumukseen perustavassa yhteistyössä asiakkaan ja myyjän välillä. Seksiä vaihdetaan, ostetaan ja myydään meidänkin lähipiirissämme monista eri syistä. Sen kieltämisen hyödyistä ei ole näyttöä.

Dekriminalisointi auttaa ihmiskaupan torjumisessa parantamalla seksityöntekijöiden mahdollisuuksia vaatia oikeuksiaan. Näin linjaa myös maailman suurin ihmisoikeusjärjestö Amnesty International.

Seksityön kriminalisointia kannattavat tuskin ovat tulleet ajatelleeksi esimerkiksi sitä, kuinka moni liikuntarajoitteisista henkilöistä hyötyy avusteisista seksipalveluista korvausta vastaan.

Kuinka moni ostaa palveluita samaa sukupuolta edustavalta, koska stigman takia klubilla tai ravintoloissa tutustuminen voi olla hengenvaarallista? Kuinka moni ostaa seksiä tai erotiikkapalveluja, koska ei halua parisuhdetta?

Keskustelu seksityöstä sivuuttaa usein myös transihmiset, jotka työelämän syrjinnän takia tekevät usein seksityötä tienatakseen elantonsa.

On etuoikeutettua ajatella, että kaikki seksiä tai erotiikkapalveluja työkseen myyvät henkilöt olisivat uhreja ja sorrettuja.

Suomessa tehdyt Apua seksiin -dokumentti, Puhtaus ja vaara -dokumentti ja Ina Mikkolan tv-sarja pornosta ovat äärimmäisen tärkeitä avauksia keskusteluun seksi- ja erotiikka-alan nykytilasta.

Suomen laki ei tunne termejä seksityö tai seksityöntekijä. Vaikka seksipalveluiden myyminen ei itsessään ole laissamme kiellettyä, on se hyvin vahvasti säänneltyä ja rajoitettua.

Rikoslain, järjestyslain ja ulkomaalaislain lisäksi seksityötä rajoittavat erilaiset tapaoikeudelliset säännökset. Ulkomaalaislain mukaan pelkkä epäily seksin myynnistä riittää EU:n ulkopuolelta tulevan henkilön käännytykseen maasta.

Feminististä yhteiskuntaa rakennettaessa meidän on kuultava enemmän seksi- ja erotiikka-alan työntekijöitä sen sijaan että heidät nähdään yhtenä sorrettuna ryhmänä.

Oikeuksien ja velvollisuuksien takaamiseksi meidän on tunnistettava, että emme kaikki ole samasta puusta veistettyjä. Emme halua samoja asioita. Haluamme tehdä omat valintamme.

Kaikki eivät seksityöalalla nauti joka päivä työstään. Toiset nauttivat. Kaikki eivät nauti muillakaan aloilla edes unelmatyöstään joka päivä.

On käsittämätöntä, että joudumme yhä vuodesta toiseen taistelemaan reiluista työehdoista ja olosuhteista tälle naisvaltaiselle alalle.

feministiblogi  seksityö  prostituutio