Elämän eväitä kaupungista

12.11.2014

Seija Paasi

Terveisiä Etiopiasta! Olimme noin viikon Addis Abebassa ja toisen viikon Simienin vuoristossa Ras Dashen vuoren valloitusmatkallamme.

Matka teki minuun suuren vaikutuksen, vaikka olen aiemminkin käynyt kehitysmaassa – silloin tosin Keski-Amerikassa. Nyt näkemäni ihmisten kokema ääretön köyhyys ja luonnon ääretön kauneus tekivät minut nöyräksi, mutta samaan aikaan kiitolliseksi siitä, että meillä on valinnanmahdollisuus, sosiaaliturva, koulutus ja terveydenhoito.

Pääkaupunki Addis Abeba on miljoonakaupunki, jota voi kuvailla sanaparilla ”hallittu kaaos”. Ihmisiä on joka puolella ja autoja kulkee iloisesti ristiin rastiin. Liikenteenohjausta ei juurikaan ole vaan ihmiset ajelivat sulassa sovussa sujuvasti ja kääntyilivät missä ja miten sattuu. Addiksessa rakennetaan paljon myös kohtuuhintaisia asuntoja, sillä kaupunki vetää runsaasti uusia asukkaita muualta maasta ja samaan aikaan olisi tarkoitus saada ihmisiä slummeista pois.

Tutustuimme muun muassa naisvammaisjärjestö EWDNA:han (Ethiopian Women with Disabilities National Association), jossa meidät ”kapuajat” otettiin vastaan lämmöllä. Etiopialaisen kahviseremonian aikana erilailla vammaiset naiset kertoivat vammautumiseen johtaneita tarinoitaan ja tuen merkityksestä heidän elämäänsä. Vammaisuutta on aiheuttanut muun muassa polio, onnettomuudet, synnynnäinen sokeus tai kuurous.

Suomalaisen vammaisjärjestö Kynnyksen tukeman hankkeen tarkoituksena on vammaisten naisten toimeentulon edistäminen voimaannuttavalla tavalla, jolloin tuetaan myös naisten henkistä ja taloudellista itsenäistymistä vertaistuen ja omanarvontunnon kohottamisen avulla. Ja näin todella kuulimme ja näimme tapahtuneen – ja tapahtuvan.

Pienillä teoilla, taloudellisilla tuilla ja vertaisuudella on valtava voima. Etiopiassa vammaiset naiset jäävät usein ilman koulutusta, joka pahentaa köyhyyden kierrettä. On kysymys myös ihmisarvon tunnustamisesta: siitä, että vammainen voi olla aivan yhtä taitava ja tuottava työntekijä ja että vammaisellakin on oikeus koulutukseen, työhön, perheeseen ja tulevaisuuteen. EWDNA:n hankkeesta hyötyvät vammaiset naiset saavat kannustusta yrittämiseen ja pystyvät elättämään itsensä. Nämä naiset myös ohjaavat lapsensa koulutukseen.

Tutustuimme myös Misrach Training and Rehabilitation Centeriin. Sen työpaja on suuri yksikkö, joka on perustettu reilu 20 vuotta sitten. Siellä työskentelee useita eri tavoin vammaisia miehiä ja naisia, pääasiassa kuuroja ja sokeita. He tekevät puu-, tekstiili-, metalli-, muovi- ja paperitöitä. Heidän työpajalla saamansa koulutus pitää sisällään sekä teoriaopintoja että käytännön harjoituksia. Opiskelu kestää kaksi vuotta, jonka jälkeen heillä on vielä mahdollisuus käyttää työpajan koneita, jotta he voivat turvata elantoaan.

Kehitysyhteistyö tavoittaa, ainakin näissä tilanteissa, kaupungeissa asuvat vammaiset ihmiset, mutta miten käy esimerkiksi vuoristossa asuvien ihmisten. Vuorilla vaeltaessamme näimme ääretöntä köyhyyttä ja terveydenhoidon puutetta ilman hyviä kulkuyhteyksiä. Vuorilla asuu myös eritavoin vammaisia ihmisiä ja jäin pohtimaan, miten kaupungeissa toimivat eri järjestöt tavoittavat nämä ihmiset.

Kuka voisi auttaa heitä?

Lisätietoja Kapua-ryhmän matkasta osoitteessa www.kapua.fi. Kapua-hankkeen varainhankinta jatkuu vuoden 2014 loppuun samassa osoitteessa. Seuraavassa ja viimeisessä, 26. päivä julkaistavassa blogissa kerrotaan Kapuan-ryhmän vuorivaelluksesta.

Tweet