Muuttunut maa

28.10.2016

Riikka Suominen

Riikka Suominen on Vihreän Langan päätoimittaja. Kirjoitus on julkaistu alunperin 21.10. ilmestyneessä Vihreä Lanka -lehdessä.

Muistatko vuoden takaisen syksyn? Se oli pitkä, lämmin ja aurinkoinen. Ilmatilaa hallitsi puhe pakolaisista. Pakolaiset täyttivät otsikot, viranomaisten  työn, sosiaalisen median, politiikan – ja myös monen vapaa-ajan. Väitän, että Suomi oli silloin eri maa kuin nyt.

Pakolaiskriisi on niiden miljoonien ihmisten kriisi, jotka joutuvat pakenemaan kodeistaan. Silti keskitymme tuoreen Vihreän Langan jutussa niihin vaikutuksiin, joita sillä on ollut suomalaisiin. Turvapaikanhakijoiden tulo on muuttanut Suomea vuodessa todella paljon.

Valtionhallinnossa pelästyttiin tulijoiden määrästä pahan kerran. Paniikissa paljastui ihmiskäsitys, joka ei ollut aina humaani. Hämmästyttävän nopeasti ihmisoikeudet alettiin nähdä ylellisyytenä, joihin Suomessa ei ole enää varaa. Esimerkiksi lasten oikeuksilla ei ole merkitystä. Pakolaislapsi ei saa käytännössä mitenkään perhettään luokseen Suomeen.

En voi hyväksyä, että Suomi on tehnyt epädemokraattisen Turkin kanssa sopimuksen, joka estää pakenevia hakemasta turvapaikkaa Euroopasta. Vielä vähemmän hyväksyttävää on, että palautamme tänne päässeitä ihmisiä kohti kuolemaa.

Suomelle tärkeintä on estää ”niiden hallitsematon vyöry tänne”. Olin itse hiljattain koulutuksessa, jossa ministeriön kansliapäällikkö kutsui turvapaikanhakijoiden Suomeen tuloa invaasioksi (sana tarkoittaa maahantunkeutumista tai -hyökkäystä).

Ei ihme, että vuoden aikana monia lakeja on kiristetty. Esimerkiksi kaikilla ei ole enää yhdenvertaista oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Silläkään ei tunnu nyky-Suomessa olevan merkitystä.

Ehkä dramaattisimmin turvapaikanhakijat ovat muuttaneet niiden tuhansien suomalaisten elämää, jotka ovat majoittaneet ja muuten auttaneet heitä. Nämä suomalaiset eivät enää koskaan lue uutisia Lähi-idän kriisistä tai eurooppalaisesta maahanmuuttopolitiikasta samoin silmin. Koko heidän suhteensa yhteiskuntaan on saattanut muuttua.

Vihreän Langan haastattelema Sirkka Suurla muotoilee asian näin: ”Olen kuluneen vuoden aikana tehnyt yhteistyötä satojen yksityishenkilöiden kanssa. He ovat käyttäneet valtavasti aikaansa avustustyöhön, ja juuri he antavat minulle uskon siitä, että yhteiskuntamme selviää poikkeustilanteessa. Sen sijaan kokemani jälkeen en usko, että ydinvoimaonnettomuuden tai muun suuremman katastrofin sattuessa viranomaisten kriisitoiminta on riittävän notkeaa ja täsmällistä.”

Viranomaiset pitävät turvallisuusuhkana sitä, että Suomeen voi jäädä paperittomina jopa tuhansia kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita. Itse näen ilmiössä vieläkin laajempia seurauksia.

Paperittoman auttaminen voi olla monelle suomalaiselle ensimmäinen kerta, kun hän on kansalaistottelematon. Jos kielteinen turvapaikkapäätös sotii omaa moraalia ja inhimillisyyttä vastaan, on pakko ryhtyä kansalaistottelemattomaksi.