Skeptikot kiertoradalla

21.1.2016

Lasse Leipola

Pariisin ilmastokokous päättyi kuutisen viikkoa sitten. Vaikka lopputulosta pidettiin yleisesti odotettua parempana, on selvää, että ilmastosopimuksen ja todellisuuden välillä on aukko, johon olemme vaarassa hukata ihmishenkiä, hyvinvointia ja bisnesmahdollisuuksia.

Pariisin sopimus on poliittinen teksti, johon kirjatut toimenpiteet eivät vastaa ilmastotieteen osoittamaa tarvetta. Sen sisältämät sitoumukset ilmastorahoitukseen eivät vastaa sitä, mitä taloustiede kertoo meille köyhimpien maiden sopeutumistarpeesta. Kaiken lisäksi sopimus itsessään ei ole oikeustieteellisesti allekirjoittajamaita sitova.

Tähän tieteen ja politiikan väliseen aukkoon keskitytään tässä Vihreän Langan uudessa Tiedettä vai politiikkaa? -ilmastoblogissa. Blogissa seurataan kahden viikon välein, miten ilmastotiede ja ilmastopolitiikka etenevät omilla raiteillaan ja sitä, lähestyvätkö nuo raiteet toisiaan.

Yhdysvaltain viranomaiset vahvistivat eilen keskiviikkona, että viime vuosi oli mittaushistorian lämpimin. Edellinen ennätys kesti vain vuoden.

Uskomatonta, lähes ihailtavaa sitkeyttä osoittava ilmastoskeptikko väittää kuitenkin vielä vastaan. Hän kaivaa esiin pelkkiin satelliittimittauksiin perustuvan tilaston, jossa 1998 – poikkeuksellisen voimakas El Niño -vuosi – pitää yhä ykkössijaa. Kun katsotaan satelliittidataa pelkästään vuodesta 1998 eteenpäin, ilmaston lämpeneminen näyttää pysähtyneen.

Lämpötilan mittaaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin äkkiseltään saattaisi kuvitella. Se, että oma lämpömittarisi näyttää oikeaa lämpötilaa edellyttää ainakin kolmea asiaa: lämpömittari on toimiva, se on oikein kalibroitu ja että se mittaa oikeasti ulkoilmaa varjosta eikä tulosta vääristä sisältä karkaava lämpö tai auringonpaiste.

Kun kyse on planeettaa kiertävästä satelliitista, on muuttuvia tekijöitä huomattavasti enemmän. Tämä johtuu siitä, että avaruudessa oleva satelliitti ei mittaa lämpötilaa vaan maasta tulevaa säteilyä, jonka perusteella voidaan arvioida säteilylähteen lämpötila.

Maan pinta on kuitenkin hyvin vaihtelevaa ja usein pilvien peitossa, joten säteilymittauksia joudutaan korjaamaan laskentamallilla, jotta niistä saadaan maan pinnan lämpötilaa vastaava lukema. Tämä malli, jota on jouduttu useasti korjaamaan, tekee satelliittidatasta epäluotettavampaa kuin miltä se saattaa aluksi vaikuttaa.

Satelliittidata onkin skeptikkojen suosiossa, sillä sitä voidaan tulkita monin tavoin, kuten Skeptical Sciencen artikkelista (ja erityisesti kuvasta kolme) voi todeta. Tarkemmin satelliittidatan epätarkkuuksista on kirjoittanut myös ilmastotutkija Dana Nuccitelli erinomaisessa Climate Consensus -blogissa Guardianin sivuilla.

Vuosia sitten satelliitit osoittivat ilmaston viilenevän, mikä paljastui myöhemmin johtuvan siitä, että lämpötilaa mitanneet satelliitit vajosivat kitkan vuoksi vähitellen yhä alemmille kiertoradoille, jolloin ne mittasivat yhä samaa paikkaa mutta eri ajankohtana.

Vaikka tämä virhe on saatu poistettua tilastosta, on satelliittidata yhä epäluotettavaa, jos sitä ei täydennetä muista lähteistä.

Tutkijoiden mukaan paras todiste ilmastonmuutoksesta ei olekaan mikään yksittäinen graafi tai aikasarja vaan se, että kaikki erilaiset havainnot osoittavat samaan suuntaan.

”Tutkijat katsovat kosteuspitoisuuksia, sateisuutta, vesihöyryä, pinnan kosteutta, napa-alueita, lunta ja jäätä ja kaikki tämä kertoo yhtenäistä tarinaa siitä, että planeetta lämpenee, emmekä parhaista yrityksistämme huolimatta pysty selittämään tätä muutosta luonnollisilla tekijöillä”, ilmastotutkija Ben Santer sanoo Yalen yliopiston videolla.

Satunnainen satelliitista puhuva skeptikko on melko harmiton, mutta kun tällaisia ääniä on enemmistö päätöksiä tekevässä porukassa, ollaan pulassa.

Yksi syy siihen, ettei Pariisin sopimus vastannut tiedettä, oli Yhdysvaltain kapea liikkumavara neuvotteluissa. Suuri osa demokraateista olisi valmiita kunnianhimoisiin toimiin, mutta valtaosa republikaaneista ei.

Viimeisimpänä puolueen presidenttiehdokaaksi pyrkivä Ted Cruz vei skeptikkojen satelliittiväitteet senaatin käsittelyyn.

”Satelliittimittausten perusteella ilmasto ei ole lämmennyt merkittävästi viimeisen 18 vuoden aikana. Tämä on dataa, josta ilmaston lämpenemisellä pelottelevat eivät pidä, koska se ei sovi heidän narratiiviinsa. Faktoilla ja todisteilla on kuitenkin merkitystä”, Cruz sanoi piittaamatta lainkaan muista faktoista tai todisteista.

Mihin muut maat olisivatkaan valmiita, jos Yhdysvallat johtaisi kansainvälistä ilmastopolitiikkaa edestä eikä jarruttelisi muutaman skeptikon pakottamana? Heidän väitteilleen kun ei enää löydy tukea maanpinnalta eikä edes läheltä sitä.

Ilmastosähkeitä

• Guardian kertoo Nasan tuoreesta tutkimuksesta, joka vahvistaa, että ilmasto lämpenee 2–4,5 astetta hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa. Jotkin aiemmat tutkimukset arvioivat ilmaston vähemmän herkäksi, mikä olisi tarkoittanut, että päästöjen vaikutus lämpenemiseen olisi ollut aiemmin luultua pienempi.
• Ilmastonmuutoksen salailusta syytetty öljy-yhtiö Exxon nousi jälleen otsikoihin, kun joukko sen osakkaita – muun muassa New Yorkin osavaltio ja Englannin kirkko – vaati yhtiöltä suunnitelmaa siitä, miten sen liiketoiminta pysyy kannattavana, kun fossiilisista polttoaineista aletaan luopua. Asiasta kertoi muun muassa uutistoimisto Reuters.
• Vuoden 2015 ennätyslämpimäksi nostanut El Niño -ilmiö loppunee tämän vuoden toisella neljänneksellä, arvioi Australian ilmatieteen laitos.
• PlanetArk kertoo, että ilmastonmuutoksesta kärsivät kahvinviljelijät siirtyvät kaakaoon.
• Moni suomalainenkin media, muun muassa Aamulehti, kertoi tammikuun alkupuolella Naturessa julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan ihmiskunnan aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt lykkäävät seuraavaa jääkautta ainakin 100 000 vuodella.
• Kalifornian suuri metaanivuoto on päästellyt taivaalle pian jo 100 000 tonnia metaania. Environmental Defence Fundin mukaan määrä vastaa lähes kahdeksan megatonnin hiilidioksidipäästöjä ja on arvoltaan yli 14 miljoonaa dollaria. National Geographic muistutti aiheellisesti, että maakaasua vuotaa muuallakin, mutta se poltetaan usein ilmaston kannalta harmittomammaksi hiilidioksidiksi. Suurin tällainen metaanisoihtu on Venezuelassa ja se polttaa vuodessa jopa 768 000 tonnia metaania.
• Talouselämässä ja LUT:n sivuilla on julkaistu hyödyllinen lista energiaan liittyvistä harhakäsityksistä.
• Toinen kiinnostava lista on World Resources Instituten arvio politiikkatoimista, joilla Yhdysvaltain presidentti Barack Obama voi vahvistaa virkakautensa ilmastosaavutuksia.
• Vihreä Lanka on kirjoittanut vuoden ensimmäisten viikkojen aikana muun muassa sähköautoilun päästöistä, tuulivoimasta ja sähkömarkkinoista, tulevista talvista sekä viime vuoden sähköntuotannosta.

Tweet