Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Unelma puolestatoista asteesta

10.10.2016

Lasse Leipola

Käyttäjän Lasse Leipola kuva

Viime viikolla saatiin vahvistus, että Pariisin sopimus astuu voimaan jo marraskuussa. Siksi on aika palauttaa mieleen sopimuksen ehkä olennaisin lause:

”Sopimuksen (...) tavoitteena on vahvistaa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen uhan torjumiseksi (...) pitämällä maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 °C:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkien toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 °C:een suhteessa esiteolliseen aikaan tiedostaen, että tämä vähentäisi merkittävästi ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä ja vaikutuksia.”


Vaikka ilmasto on lämmennyt jo asteen, enää ei tyydytä kahden asteen tavoitteeseen vaan pyritään selvästi sen alle tai jopa puoleentoista asteeseen. Eikä asia jäänyt Pariisissakaan tuohon vaan kokouksen päätösasiakirjassa annettiin kansainväliselle ilmastopaneelille (IPCC) tehtäväksi selvittää vuoteen 2018 mennessä, miten 1,5 asteen tavoitteeseen voidaan päästä.

Pessimistin mielestä parempi muotoilu olisi, voidaanko 1,5 asteeseen edes päästä. Toistaiseksi optimistisinkin vastaus tähän on ollut ”ehkä” yhdistettynä pitkään listaan tiukkoja reunaehtoja.


Lämpötilatavoitteiden yhteydessä puhutaan usein hiilibudjeteista, eli siitä, kuinka paljon päästöjä voidaan vielä aiheuttaa, jotta tavoite pysyy mahdollisena. Carbon Brief selvitti viime keväänä IPCC:n viidennen arviointiraportin pohjalta, että jos päästöt pysyvät nykyisellään on yhdeksän vuoden päästä enää 50 prosentin mahdollisuus rajoittaa lämpeneminen puoleentoista asteeseen. Vastaavaan rajaan kahden asteen osalta on sentään 28 vuotta.

Saman suuntaista arviota esittää myös IIASA ja PIK -tutkimuslaitosten keväällä 2015 julkaisema tutkimus, jonka mukaan puolentoista asteen tavoite edellyttää, että päästöt saadaan nollaan 10–20 vuotta aiemmin kuin kahden asteen tavoitteen kohdalla. Puolentoista asteen raja voi silti ylittyä ainakin väliaikaisesti.

”Kaikissa meidän 1,5 asteen skenaarioissa raja ylittyy vuosisadan puolivälissä, mutta laskee sitten vuoteen 2100 mennessä ja siitä eteenpäin, kun erikoisteknologioilla saadaan poistettua ilmakehästä yhä enemmän ja enemmän hiilidioksidia”, kertoo tutkija Joeri Rogelj.

Ilmatieteen laitoksen entinen johtaja Mikko Alestalo kirjoitti aiemmin tällä viikolla Ilmasto.org-sivun blogissa, että puolentoista asteen lämpeneminen on jo nyt väistämätön, koska niin paljon lämpöä on jo sitoutunut meriin.

”Meret hidastavat ilmakehän lämpötilan nousua siten, että ilmakehän lämpötilan nousu on teoreettisesti puolisen astetta 'jäljessä'”


Tiukan tavoitteen haasteellisuus kävi ilmi muutama viikko sitten Oxfordissa järjestetyssä seminaarissa. Carbon Briefin mukaan negatiivisista päästöistä, eli hiilidioksidia ilmakehästä poistavista teknologioista, tuli pian konferenssin teema.

Näistä teknologioista tunnetuin lienee niin sanottu BECCS, joka tarkoittaa bioenergiaa yhdistettynä hiilidioksidin talteenottoon.

Puu tai muu biomassa sitoo kasvaessaan hiilidioksidia ilmasta itseensä. Kun tämä biomassa poltetaan, ja siitä jälleen vapautuva hiilidioksidi otetaan talteen, saadaan tuotettua energiaa samalla vähentäen hiilidioksidia ilmakehästä.

Teknologian ongelmana on se, että sen laajaan hyödyntämiseen tarvitavaan valtavia alueita maatalousmaata.


On myös tärkeää kysyä, mitä tavoitteen kiristämisellä voidaan saavuttaa.

”Jokainen tiedemies vastaa, että kyse on todennäköisyyksistä. Eli vaarallisten, yhteiskuntia järisyttävien tapahtumien todennäköisyys kasvaa sitä suuremmaksi mitä korkeammiksi lämpötilat nousevat”, muotoili Britannian ulkoministeriön asiantuntija Sir David King, kun Carbon Brief kysyi asiasta Pariisin ilmastokokouksessa viime joulukuussa.

Samaan Carbon Briefin juttuun on koottu useita muita arvioita siitä, miten puolitoista ja kaksi astetta eroavat toisistaan. Esimerkiksi osa trooppisista koralleista saattaisi selvitä puolentoista asteen lämpenemisestä, mutta kahden asteen lämpeneminen on niille liikaa. Välimeren alueen vesitilanne heikkenisi nykyisestä 10 tai 20 prosenttia riippuen, kumpaan tavoitteeseen lämpötila saadaan rajoitettua.


Syyskuussa 1962 John F. Kennedy piti yhden uransa kuuluisimmista puheista. Sillä hän halusi vakuuttaa amerikkalaiset äänestäjät siitä, että miehitetty kuulento olisi tavoittelemisen arvoinen päämäärä.

Jotta ihmiskunnalla olisi toivoa, puolentoista asteen tavoittelemiseen tarvittaisiin samanlaista motivointia. Sellaista, jota Kennedy tarjosi kuulentoihin tilanteessa, jossa projektin hinta ja haasteellisuus olivat vielä huterien arvioiden varassa.

Kennedy julisti, että kuumatka tehdään ”ei siksi, että se on helppoa, vaan koska se on vaikeaa”.

”Koska se on haaste, jonka olemme valmiita ottamaan vastaan, jota emme halua lykätä ja jonka aiomme saavuttaa.”

Ilmastosähkeitä

  • Ilmastonmuutos mainittiin pikaisesti Yhdysvaltain presidentinvaalin toisessa väittelyssä, joka käytiin Suomen aikaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Donald Trump vastasi yleisökysymykseen tukevansa hiiliteollisuutta viitaten puhtaaseen hiileen, joka on myytti kunnes hiilidioksidin talteenotosta saadaan tehokasta ja taloudellista. Hillary Clinton, jota Trump syytti hiilityöpaikkojen romuttamisesta, korosti energiaomavaraisuutta ja sanoi, että maakaasu on hyvä siirtymävaiheen polttoaine. Hänen mukaansa Yhdysvalloista voi tulla 2000-luvulla puhtaan energian suurvalta ja ala voi työllistää miljoonia.
  • Yksi syy, miksi Pariisin sopimus haluttiin nopeasti voimaan, on ollut Yhdysvaltain presidentiksi pyrkivän Donald Trumpin lupaukset sopimuksen romuttamisesta. Kun sopimus astuu voimaan, menee kolme vuotta, ennen kuin siitä voi erota ja eroprosesssi kestää vuoden. Näin ollen Yhdysvaltojen eroaminen sopimuksesta vaatii päätöksen perättäisillä virkakausilla. Climate Central -sivuston mukaan Trumpilla on kuitenkin kaksi muuta vaihtoehtoa. Ensinnäkin Trump voi jättää sopimuksen huomioimatta, jolloin se pysyy Yhdysvaltain osalta voimassa, muttei vaikuta mihinkään. Tämän lisäksi Trump voi määrätä EPA:n luopumaan kasvihuonekaasujen rajoittamisesta, mikä tarkoittaisi, ettei Yhdysvallat pääse sopimuksessa asetettuun tavoitteeseen. Toinen, astetta raskaampi vaihtoehto, on erota alkuperäisestä vuoden 1992 ilmastopuitesopimuksesta, joka johtaisi automaattisesti eroon myös Pariisin ilmastosopimuksesta. Vuoden 1992 sopimuksen kohdalla eroamisaika on vain vuoden.
  • Brittilehti Guardian kertoi sunnuntaina, että ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu uhkaa saarivaltion vuoria. Maan karttaviranomainen Ordnance Survey pitää nimittäin 2 000 jalkaa eli noin 610 metriä vuoren alamittana ja maassa on useita vuoria, jotka ylittävät rajan vain muutamalla sentillä.





Viite