Ilmastouskon loppu

18.3.2018

Riikka Suominen

Suomalaiset uskovat ilmastonmuutoksen vakavuuteen, kertoi Ylen uutinen tammikuussa.

Ilmastonmuutoksen suhteen puhutaan edelleen siihen uskomisesta. Se on erikoista, koska ilmaston muuttuminen on kaikkea muuta kuin uskon asia.

Tutkijat ovat harvinaisen yksimielisiä siitä, että ilmaston lämpenee parhaillaan ihmisen toiminnan vuoksi ja että  lämpeneminen on suuri uhka.

Asiasta vallitsee tiedeyhteisössä huomattavasti suurempi yksimielisyys kuin vaikka siitä, että tuloerot tekevät hyvää työllisyydelle ja taloudelle tai siitä, että yksityiset yritykset tuottavat palvelut julkista sektoria tehokkaammin. Jostain syystä ei koskaan puhuta siitä, uskooko poliitikko talouskasvuun tai markkinatalouteen. Mutta ilmastonmuutos on uskon asia.

 

Siksi kärkipoliitikoilta odotetaan ilmastoon liittyviä uskontunnustuksia. Tänä talvena Sauli Niinistö sanoi ilmaston olevan aikamme kohtalonkysymys, Juha Sipilä kutsui ilmastomuutosta valtavaksi globaaliksi haasteeksi, jota  hallitus haluaa torjua. Valtiovarainministeri Petteri Orpon tunnustus oli kollegoita asteen verran konkreettisempi. Hän kirjoitti Helsingin Sanomiin helmikuussa että ilmastonmuutoksen hillinnän tulee olla keskeinen tavoite kaikissa budjettikysymyksissä.

 

Politiikassa harvoin luotetaan kansalaisten pelkästään oikeamielisyyttään tekevän oikeita valintoja. Emme sano, että olkaa vastuullisia ja ajakaa rauhallisesti, vaan risteyksiin asennetaan liikennevalot ja poliisi valvomaan tieliikennelakia. Eikä vanhusten hoitoa jätetä kenenkään omantunnon varaan, vaan maksamme kunnallisveroilla kotihoidot ja vanhainkodit.

Mutta ilmastopolitiikka vetoaa ihmisten moraaliin. Kun hallitus esitteli keskipitkän aikavälin ilmastotavoitteita, kannusti pääministeri kansalaisia puolittamaan ilmastopäästönsä.  Ihmisten oletetaan vaivoja kaihtamatta itse etsivän ja maksavan ympäristöä säästävistä valinnoista.

 

Ongelma on, että planeetan säilymiseksi tehtävät moraaliset valinnat ovat melkein mahdottomia. Ilmastosynnit kun ovat suomalaisessa yhteiskunnassa aivan arkisia: koulumaito, lihan syönti, hiilivoima ja autoilu.

Vaikka moraali sanoisi mitä, ei helsinkiläinen kaukolämpöasukas vielä pariin vuoteen voi mitään sille, että asunto lämpenee kivihiilellä tai työtön sille, että työtä on vastaanotettava jopa puolentoista tunnin automatkan päästä.

Tavallista on myös jatkuvasti suosiotaan kasvattavat lentomatkat. Lentäminen on tosin sellainen ilmastopahe, jonka päästöt voisi hyvittää. Tosin Suomen kuvalehti kertoi juuri, miten harva maksaa lentokompsensaation. Jutussa viitattiin kompensaatioon anekauppana. Niillä ostetaan hyvä omatunto ja synti voi jatkua. (Päästökompensaatioiden kyseenalaisesta tehosta lisää täällä.)

 

Ilmastonmuutokseen liittyy myös tuomiopäivä. Tutkijoiden arviot siitä, millaiseksi maailma muuttuu mahdollisesti jo nyt elävien ihmisten elinaikana ovat kuin ilmestyskirjan kuvista: kuivuutta, myrskyjä, massasukupuuttoa, nälänhätää ja tauteja. Siksi olisi syytä nopeasti lopettaa ilmastosta puhuminen uskonasiana ja alkaa tehdä tehokasta ilmastopolitiikkaa.

ilmastonmuutos 

Tweet